Ahti-Katin päiväunet

Kyllä on ollut kylmä ja kolea Vappu. Ahti-Katti vetäytyi heti aamureissun ja ruokailun jälkeen livahtiaen ovenraosta saunaan lauteille lämmittelemään. Kun eilisen saunomisen jälkeen vielä ihana lämpö tuntui ilmassa - pesiytyi se kolli vatiin päiväunille.
On se suloinen nautiskelija Ahti-Katti.

Pingin ja Pongin Vappu-herkuttelua - suoraan kuormasta!

Ihanat kilipojat kirmaavat jo täyttä häkää ulkosalla Martta-kutun jäljessä. Kun ruokaa tuodaan lampolaan liian hitaasti, niin kaverukset äitineen syövät kirjaimellisesti kottikärrykuormasta.

 

Karitsakarusellin viimeiset hyörijät 2017 - Kullervo ja Joukahainen

 Kun viimeinen uuhiemo pyöräyttää mukavankokoiset kaksospojat ihan omaan tahtiinsa työpäiväni aikana - ei voi olla kuin kiitollinen näistä viimeisistä tämän kevään "lahjoista". Karut olivat pirteinä ja kuivina muiden aiemmin syntyneiden joukossa.
Siellä se Sampon poika Kullervo on etsimässä maitoa toisen emon alta. Toisen pojan ristin Joukahaiseksi.

 

Tämä erikoisen värinen kaveri on sitten Kullervo. Vielä aiemmin ei ole koskaan meillä tämän väristä tullut. Isäpässi Sampo lienee nyt periyttänyt kirjavuutta ja ns. mäyränväriä. Ruskeita on syntynyt keväisessä karusellissa kaksi mustien ja valkoisten lisäksi.



 Luulin jo kaksi viikkoa sitten, että emo synnyttää varmasti pian, koska maha jo laskeutui melkein maata viistäväksi ja utareet olivat todella isot. Antoi kuitenkin odotuttaa karitsoja kunnes ne olisivat valmiita tähän maailmaan  - reilut kolmikiloiset kaverukset.

Vanha emo on vähän väsynyt synnytyksestä ja makoilee kuivilla pahnoilla karujen kanssa.

 

Yhden naisen risusavottaa

Yhden naisen sunnuntai-iltapäivän huumaa kerrakseen. Pois olisi saatava kaikki villinä kasvavat pihlajat tartuttamasta joka vuosi omenapuihin pihlajanmarjakoita. Helpommin sanottu kuin tehty. Märkää ja sitkeää on pihlajanvarret tähän aikaan vuodesta. Tuossa ryteikössä ei ihan näillä moottorisahankäytön perustaidoilla kaikki mene kuin "Strömsössä"

Tuokin riuku jäi pahasti roikkumaan omanapuu-vanhuksen päälle.

 
Aikansa kun ahertaa ja muutaman hikipisaran vierittää, niin jo sahausteline alkaa täyttyä. Voimat kyllä ehtyivät ja varsinainen pilkkominen jäi toiseen kertaan. Mutta tyytyväinen olen kuitenkin =)

Johan tällä määrällä muutaman kerran saunan lämmittää tai pönttöuunilla saa torpan lämpimäksi.

Sitäpaitsi samanlaisia riukukuormia on tulossa vielä ainakin kahden telineellisen verran tuosta torpan tontin reunasta...

Wildly Flowering Finland: Harmaaleppä (Alnus incana)

Mistä tietää, että kevät on oikeasti tulossa?

No viimeistään siitä, että allergiset reagoivat lepänkukintaan jo varhain kevättalvella. 

Harmaaleppä kukkii aikaisin keväällä ennenkuin lehdet ovat puhjenneet puihin. Harmaaleppä tuottaa yhtä aikaa sekä hede- että emikukintoja. Kukinnot ja kukat ovat yksineuvoisia, jolloin heteet ja emit kasvavat eri kukinnoissa.Talven yli sinnitelleet vihreät ja kovat hedenorkot muuttuvat keltaisiksi ja taipuisiksi. Eminorkot ovat oksien kärjissä pieninä, punaisina palloina. Emeistä kehittyy jo samana kesänä pieniä, vihreitä ”käpyjä”, jotka talven aikana puutuvat koviksi ja ruskeiksi. Siemenet putoavat alkuvuodesta maahan. Kevyet siemenet kulkeutuvat laajalle alueelle tuulten ja sulamisvesien avulla.

Siementen avulla tapahtuvan lisääntymisen ohella harmaalepän laaja juuristo tekee paljon juuri- ja kantoversoja. Meilläkin hevosaitauksen vieressä kasvaa jatkuvasti uusia maaversoja, kun hevoset ovat syöneet edelliset.

Nopeakasvuisena ja sopeutuvaisena puuna harmaaleppä leviää nopeasti uusille alueille pioneeripuulajina.

 Lisäksi harmaaleppä on kuivana todella hyvä polttopuu. Pari vuotta kuivuneista haloista saadaan hyvää hakepurua kalan ja lihan savustamiseen.

Ahti-Katti apulaisena - Sitruunoita suolaan... ?!

Pääsiäinen tuli ja meni - kaikki sitruunat eivät ehtineet ruokiin ja leivonnaisiin. Vappuun ja simantekoon tietysti voisi ne säästää, mutta mitähän jos kokeilisia tehdä suolattuja sitruunoita säilykkeeksi.
 Ja jos näyttää onnistuvan hyvin, niin eräässä isossa marketissa saisi sitruunoita 1 euron kilohintaan.

Tällä tavoin säilöttyjä sitruunoita tehdään yleensä pienistä ja ohutkuorisista sitruunoista kokonaisina mm. marokkolaisessa keittiössä.
Nyt kuitenkin meille Suomeen tuodaan näitä erilaisia ja eri lajikkeista peräisin tuotettuja sitruunoita, joten yhden ohjeen mukaan ne kannattaa leikata isoiksi lohkoisi tai tehdä syvät ristiviillot suolan imeytymisen helpottamiseksi.

 Säilyminen perustuu osmoosiin ja suolaliemen muodostumiseen sitruunoiden omasta irtoavasta mehusta kuten suolakurkuillakin.

 

 Tiukkaan kun ne purkkiin latoo, niin ilmataskuja ei jää. Kuukauden säilytyksen aikana kun välillä vielä käy purkkia kääntelemässä, niin sitruunat säilyvät suolaliemessä tasaisesti.

 Huoneenlämmössä saavat sitten sitruunat liemineen levätä ja tekeytyä. Tarkoituksena olisi valmistaa marokkolaista taginea kunnon mausteilla omasta karitsanlihasta.

Kevätmuuttajat ilon aiheena!

Kevään merkkejä ovat kaikki ne "kevääntuojalinnut", joita joka päivä havaitsee tuolla ulkosalla.

Eilen todella vaihtelevasta aurinkoisesta ja lumituiskusta huolimatta näin ensimmäistä kertaa muutaman minulle tärkeän kevätmuuttajan.

Yksi niistä oli torpan pihalla 'tik-tik-tik' -lauluaan laulava punarintauros (Erithacus rubecula). Kuvaaminen omalla kameralla ei onnistunut, mutta lainasin muutaman upean kuvan googlesta.

Kuva lainattu forsblom.1g.fi


















Eilen saapasteli myös yhdellä pellolla komea kurkipariskunta (Grus grus) . Ne ovat tulleet samalle pellolle jo vuosia. Aina niiden paluuta odottaa ja pelkää, että jotakin olisi sattunut ja toinen tai molemmat olisivat poissa.

Kuva lainattu Kainuun Luontokuvilta.

Töyhtöhyyppiä (Vanellus vanellus) on jo näkynyt useita päiviä. Ne olivat ilmeisesti ensimmäiset ei-pihalinnut, jonka tyttäreni pienenä tunnisti 'Tofsvipa'.
Kuva lainattu Suomen Luontokuvilta.
K

Vinttigallerian aarteita: Rondella nro 1497

Pääsiäisen kunniaksi kuvasin tämän uraaninkeltaisen Rondella -nimisen maljakon. Tamara Aladin suunnitteli sen Riihimäen Lasi Oy:lle. Tuotannossa Rondellat olivat vuosina 1968-1972. Eli retroja ovat kuin ovatkin.

Valmistusteknisesti ne ovat muottiin kiinnipuhallettua lasia; uraaninkeltaisena ja kirkkaasta lasista.

Rondelloita on kahta eri kokoa. Kuvassa on pienempi malli. Niiden korkeus on noin 18-20cm ja ne painavat noin 1,3kg.
Suurempi on  25 cm korkea, leveys 10 cm x 10 cm, paino 1.827 kg. Suuremmassa mallissa on kyljessä kaksi päällekkäin olevaa "rondellaa" eli kuviota, kun pienemmässä on vaintuo yksi.


Pienempiä Rondelloita myydään tällä hetkellä noin 50-65 euron hintaan.

Ihan uusi tuttavuus 'First Yellow'

Mummonmökkiin ja torppaan kuuluvat tietysti ne pelargoniat eli pelakuut. Kevätpuutarhamessuilta löytyi tämä minulle ihan uusi tuttavuus 'First Yellow', nimensä mukaisesti Ensimmäinen Keltainen.

Kukkanuppuja on jo näkyvissä, mutta en oikein tiedä pitäisikö ne poistaa, jotta kasvuvoima ei tyrehtyisi kukintaan - toisaalta haluaisin ehdottomasti nähdä kukat.

Kukkivana en ole sitä nähnyt, mutta myyjä kertoi kukinnon olevan sitruunankeltainen. Kerranaisuutta en ymmärtänyt edes kysyä, niin täpinöissäni oli jo pelkästä väristä.

Pienihän tuo istukas on, mutta kokoisena hankin torppaan ensimmäisenä keväänä samaisilta kevätmessuilta 'Mårbackan' ja hyvin se on selvinnyt nämä vuodet.

Innolla odottelen Keltaiseni kasvua.

Virvottu ja varvottu tuoreeks' ja terveks'

Viime sunnuntaina minua ilahduttivat pääsiäisnoidat eli trullit. Ihania nuo pienet virpojat, jotka pitävät yllä tuota vanhaa virpomisperinnettä. Itsekin aikoinani oli tuli trullina juoksennetua kylillä ja oli se vaan jännään touhua.

Sain kauniita ja huolella askarreltuja itsetehtyjä vitsoja palkaksi virpomisesta.

Maatiaiskanojeni pääsiäisateria!

Pientä herkuttelua meidän neljälle kanalle ja Yrjänä-kukolle on kiehumassa liedellä.

Menu koostuu makaronipadasta, joka on höystetty porkkanan ja lantun kuorilla, tuoreparsan pätkillä sekä kuorilla, maustamattomalla tuorejuustolla, tomaattipyreellä.

Tiedän, että tämä herkku uppoaa niihin vauhdilla. Muutenkin teen aina ns. kanapuuroa niille kaikesta ruoan- ja raaka-aineiden tähteistä. Saavat ne kyllä vähän kanarehuakin, mutta mieluiten ne syövät tätä "kotiruokaa".
Parempi siis kierrättää hyvät tähteet eli "raaka-aineet" ensin kanalan kautta muniksi ja sitten kompostoida jäännökset muhevaksi mullaksi.

Pimeän talvikauden jälkeen munintakin on taas piristynyt - kukin kana munii munan päivässä ja pitävät joka 7. päivän lepoa.

Lisää kriinumeita Kevätpuutarhamessuilta 2017

Tämän vuoden haave oli löytää sopuhintaan Kevätpuutarhamessuilta erivärisiä kriinumeita. Ja niin sitä onnisttuttiinkin ihan roppakaupalla.

Illalla kotona sitten kaikki kriinumin sipulit ja samassa kaupassa tulleet "poikaset" tuli irrotettua emosipulista ja istutettua väliaikaisratkaisuna 5 litran sankoihin. Kaikkiaan 13 sipulia on upotettu multaan kasvamaan.

Toiveissa on valkoisia, vaaleanpunaisia ja kirkkaanpunaisia kriinumin kukintoja.

Terveisiä Kevätpuutarhamessuilta 8.4.2017

Mukava ja inspiroiva messupäivä Kevätpuutarhamessuilla!

Jokakeväinen reissu Kevätpuutarhamessuille on taas tehty hyvillä mielin. Oli kivaa kierrellä, katsella ja inspiroitua niin puutarharakenteista kuin kasveistakin.

Äitienpäiväkin kun on tulossa juuri sopivasti kuukauden päästä, niin toiveissa olisi tälläinen "klapihylly" Omnian osaston rekvisiitan tapaan.

Kevät tulee kukkien...2017

Jo oli tienpientareella ensimmäiset leskenlehdet. Pakkasyön jälkeen huurteisia ja supussa olevia kukkia tuskin huomasi. Näitä luonnon ihmeitä ja lintujen kevätmuuttoa voi vain ihastella joka talven jälkeen.

PS. Töyhtöhyyppö ja harmaahaikarat ovat jo saapuneet

Aaroninparta ja Ahti-Katti

Olen pitkään etsinyt näitä "mummolan kasveja" ja nyt tärppäsi!
Lähikaupungin kukkakaupasta löytyi sukulaistytön avustuksella Aaroninparta. Ammattilainen laittoi verkostoonsa sanan kiertämään ja jo samana päivänä etsijä löysi omansa. KIITOS!

Aaroninparta (Saxifraga stolonifera) on kotoisin Aasiasta, mutta  ajan myötä se on levinnyt kasvamaan luontaisesti myös muihin maanosiin. Aaroninparta on huonekasvina helppohoitoinen, ja vaatii lähinnä satunnaista kastelua ja lannoitusta, mikä houkuttelee laiskankin viherpeukalon hankkimaan huonekasvin kotiinsa.
Aaroninpartaa käytetään kuulemma Japanissa monissa perinteisissä aterioissa, joko tuoreena tai valmistettuna. Sillä on myös tärkeä merkitys japanilaisissa luontaistuotteissa lääkkeenä, vaikka merkittävää tutkimustietoa sen hyödyistä ei ole.

Ahti-Kattikin innostui kotiin tuodusta huonekasvista ja melkein kävi rönsyille huonosti. Muutaman katti sai revittyä irti, mutta ne laitoin vesitilkaan juurettumaan - ei poikasista saan lisää uusia yksilöitä.

Viinirypäleen rangot ei ihan tainneet selvitä

Tälläinen harmitus tuli vastaan maakellarin uumenista, kun kaivoin esille syksyllä sinne varastoimiani viinirypäleen rankoja.
Yksi oli ainakin kuollut ja kaksi näyttivät kituuttavan. Yritän vielä saada niihin puhallettua henkeä. Eli toin ne sisälle lämpimään, siistin huonot osat pois ja laitoin ikkunan viereen "valohoitoon".

En tiedä olikohan tämä kokeilu sitten tässä !

Pientä toivon kipinää on ilmassa, koska jos oikein silmiään siristää niin pari silmua on havaittavissa - jos ne vaan ovat voimissaan. Ollaan odottavalla kannalla!

Martta-nukkeilun loppuhuipennus!

Mie oon Hilda

Hilda on talvivaatetuksessa, koska kurssi alkoi keskellä talvea eikä silloin tullut mieleen suunnitella likalle keväisempiä hepeniä. 

Kun on Suomi 100v. juhlavuosi, niin tämä likka on sonnustautunut Puolustusvoimien maa-alueidensa rajapuihin maalamien merkkien innoittamana tummaan mäntymetsänvihreään sekä valko-siniraitoihin. 

Talvella tarvitaan aina pipo ja villasukat villatakin lisäksi - niin kuin meillä Suomessa on yleensä pukeuduttu sään mukaan.

Ja tässä on mun kurssikaverit...

 Takaa vasemmalla: Pirkko, Hilja, Hulda
Edessä vasemmalta: Lotta, Anja (?), jonka sylissä Sisko ja sitten mie ite Hilda

Tässä mukana myös Lottatyttö nimeltä Rauha... ja kaksi Pipsaa

Kiva kurssi, kivat kurssikaverit ja ensi vuonna uusiksi - kansalaisopistoon on jo tehty toivemus!

Kevätkylvöt jatkuvat koulimisen merkeissä

Pussillinen samettiruusunsiemeniä tuottaa mukavan määrän koulittavia pikkutaimia. Tämä on ollut jo vuosia todellinen suoksikkikukkani monestakin syystä; pitää loitolla tuhohyönteisiä, helppo taimikasvattaa ikkunanlaudalla, viihtyy monenlaisissa paikoissa puutarhassa ja kestää kukkivana pienellä hoidolla koko kesän aina pakkasiin saakka.

Siemenpussista saa helposti monta kymmentä tainta edullisesti. Nyt tästä 20cm korkeaksi kasvavasta keltaisesta Petite Yellow -lajikkeesta on nyt tulossa noin 100kpl tainta. Eilen koulin ne uuteen taimimultaan ja nyt odottelen juurtumisen onnistumista.

Myös toista lajiketta on kasvamassa. Myös matalaksi jäävä ruosteenpunaisin ja keltaseunaisin kukkiva Bolero on suosikkejani helppohoitoisuuden ja kestävyytensä vuoksi. Tämän pussin siemenet itivät Petite Yellow'ta heikommin ja saanto on vain noin 50kpl taimia.

Kyllä tälläkin määrällä jo täyttää pienen torpan pihapiirin kaikki kukkapenkin väliköt ja rautapadat ja ulkoruukut.

 Vähän ovat osa taimista rujon näköisiä. Ahti-Katti on käynyt siellä vähän "puutarhuroimassa" omiaan, mutta ei sentään muuta kuin päiväunilla taimien päällä.