Yhden naisen sunnuntai-iltapäivän huumaa kerrakseen. Pois olisi saatava kaikki villinä kasvavat pihlajat tartuttamasta joka vuosi omenapuihin pihlajanmarjakoita. Helpommin sanottu kuin tehty. Märkää ja sitkeää on pihlajanvarret tähän aikaan vuodesta. Tuossa ryteikössä ei ihan näillä moottorisahankäytön perustaidoilla kaikki mene kuin "Strömsössä"
Tuokin riuku jäi pahasti roikkumaan omanapuu-vanhuksen päälle.
Aikansa kun ahertaa ja muutaman hikipisaran vierittää, niin jo sahausteline alkaa täyttyä. Voimat kyllä ehtyivät ja varsinainen pilkkominen jäi toiseen kertaan. Mutta tyytyväinen olen kuitenkin =)
Johan tällä määrällä muutaman kerran saunan lämmittää tai pönttöuunilla saa torpan lämpimäksi.
Sitäpaitsi samanlaisia riukukuormia on tulossa vielä ainakin kahden telineellisen verran tuosta torpan tontin reunasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti