Aaroninparta ja Ahti-Katti

Olen pitkään etsinyt näitä "mummolan kasveja" ja nyt tärppäsi!
Lähikaupungin kukkakaupasta löytyi sukulaistytön avustuksella Aaroninparta. Ammattilainen laittoi verkostoonsa sanan kiertämään ja jo samana päivänä etsijä löysi omansa. KIITOS!

Aaroninparta (Saxifraga stolonifera) on kotoisin Aasiasta, mutta  ajan myötä se on levinnyt kasvamaan luontaisesti myös muihin maanosiin. Aaroninparta on huonekasvina helppohoitoinen, ja vaatii lähinnä satunnaista kastelua ja lannoitusta, mikä houkuttelee laiskankin viherpeukalon hankkimaan huonekasvin kotiinsa.
Aaroninpartaa käytetään kuulemma Japanissa monissa perinteisissä aterioissa, joko tuoreena tai valmistettuna. Sillä on myös tärkeä merkitys japanilaisissa luontaistuotteissa lääkkeenä, vaikka merkittävää tutkimustietoa sen hyödyistä ei ole.

Ahti-Kattikin innostui kotiin tuodusta huonekasvista ja melkein kävi rönsyille huonosti. Muutaman katti sai revittyä irti, mutta ne laitoin vesitilkaan juurettumaan - ei poikasista saan lisää uusia yksilöitä.

Vinttigallerian aarteita: Kelloseppä - Perinteiset käsityöammatit -seinälautanen 2/3

Toinen lautanen Pekka Paikkarin Perinteiset Käsityöammatit -seinälautassarjassa ilmestyi vuonna 1991.

Ihanan sinisävyisessä lautasessa kelloseppä puuhastelee omassa pikkuruisessa verstaassaan. Isoja kello, pieni kelloja, seinäkelloja, käkikelloja, taskukelloja. Kaikki tarpeelliset työkalut esillä korkean työpulpetin päällä.

Sarjan lautaset kuuluvat teollisen keramiikan piiriin.

Painoväreinä seinälautasessa ovat keltainen, musta, sininen, tummansininen, ruskea, harmaa ja tummanvihreä.

Paikkarin signeeraus on lautasen oikeassa alareunassa P. PAIKKARI ja päiväys 1991.

Kevät herättää kriinumin henkiin

Nyt on viikko 7 alkamassa ja taas päästy hieman kohti kesää ja kukkia.

Kriinumini heräilee torpan viileydessä - melkein voisi sanoa kylmyydessä - pikkuhiljaa vihreyteen. Tuossa kaikkein pimeimpänä aikana kriinumi oli täysin lehdetön ja pelkkä torso. Nopeasti se valo tekee tehtävänsä.
Vielä kun saan sen muutettua isompaan ruukkuun ja ikkunan äärelle, niin eiköhän se kuki ensimmäistä kertaa minulle.

Vinttigallerian aarteita: Suutari - Perinteiset käsityöammatit -seinälautanen 1/3

Arabialla on seinä- ja vuosilautasia vaikka mihin lähtöön. Yksi ilmeisesti vain kolmen vuoden ajan tuotannossa ollut seinälautas-sarja oli Pekka Paikkarin Perinteiset käsityöammatit. Sinisävyisessä sarjassa ensimmäinen lautanen ilmestyi vuonna 1990. Suutari.



Lautasen halkaisija on 23cm, painoa 625 g. Netissä lautasia myydään 10-30 euron hintaan ja vanhan tavaran liikkeissä jopa 75 euroa.

Pekka Paikkari (s. 1960) on suomalainen kuvanveistäjä. Hän on työskennellyt Arabian keramiikkatehtaassa vuodesta 1983 lähtien ja toiminut sekä suunnittelijana että kuvanveistäjänä.

 Täysin ehjä ja siisti Suutari -lautanen alkuperäisessä myyntipakkauksessa

Vinttigallerian aarteita: Candida

 Jostain syystä tuo myrkynvihreä väri näyttää taas tosi kauniilta.

Lasimaljakko on Nanny Stillin Riihimäen Lasi Oy:lle suunnittelema ja se on ollut tuotannossa vuosina 1967-1972.

Maljakko on noin 20cm korkea ja painaa noin 685g. Valmistusteknisesti se on verkkomuottiin kiinnipuhallettua väriverholasia. Candidaan on valmistettu myrkynvihreän lisäksi myös kirkkaasta ja oranssista lasista.
Maljakon suuaukko on ohutta lasia ja siksi usein näkee, että siitä on lohkeillut säröjä.

Tällä hetkellä maljakon hinta on noin 50 euroa.

 

Pikkuhyllyn paluu keittiön seinälle

Pikkuhylly pääsi takaisin paikalleen keittiön seinälle maalauksen jälkeen. Kahviaddiktina pitää aina olla varana pari pakettia mielestäni hyviä peruskahveja - jos vaikka" kahvihammasta alkaa kolottaa".


 

  Muumi-mamma se siinä kuuraa kontallaan lattiaa - sisällä purkissa Presidenttiä

 Hyvää kahvia tuliaisina Mauritiukselta!

Peltivadista alkaa kevät jo pilkistää...

  Eivät hyasintit (Gipsy Queen) ehtineet marraskuussa istutettuina jouluksi. Ei haittaa - kauniita ne ovat nytkin. Nyt samalla niiden kanssa aukeavat pikkuhiljaa myös krookukset ((Tricolor), joiden nuput jo työntyvät esille lehtien välistä.
 Keskellä kasvavat narsissit (Orangery) ja yhdellä reunalla tulppaanit (Blushing Apeldoorn).

Oikeastaan koko 25 sipulin setti olisi pitänyt istuttaa ulos puutarhaan, mutta muistin ne vasta niin myöhään, että maa oli jo ihan jäässä - kokeillaan sitten tälläistä .

Outi-Annukka - kansakoululaisen käsityötaidonnäyte 1970-luvulta

Meillä oli vanha ihana opettajatar Kyllikki, joka pisti meidät tytöt äärirajoille käsityötunneilla. Viimeisenä vuotena ennen oppikouluun tai kansalaiskouluun siirtymistä tehtiin käsityötunnilla nukke. On sitä leikattu kaavoja ja kangasta,neulattu, harsittu ja ommeltu niin koneella kuin käsinkin. Virkattu ja kudottu sekä tietysti purattu ja taas uudestaan aloitettu alusta kun ei ollut tarpeeksi kaunista tikkiä tai tasaista neuletta. Opiitua tuli - siis kaikkia entisajan hyvän vaimon taitoja harjoitellen, paitsi ei kuitenkaan parsittu.

Nuken pää ommeltiin kiinni valkoisten nauhojen avulla vartaloon, kuten Martta-nukeillakin. Nuken silmät sulkeutuvat ja pääkin kääntyy. Nuken niskassa on leima, jossa lukee Dollytex - Vihti. Se on siis vanhan suomalaisen nukketehtaan tuote.

 Hassua oli, kun nukelle piti tehdä ihan sukkanauhaliivitkin, johon yhdistettiin sukkanauhahoilla pitkät sukatkin. Meillä tytöillä kyllä oli jo tuolloin sukkahousut - vähän oltiin ihmeissämme. Alushame virkattiin pylväillä ja kiinteillä silmukoilla, kaulaan ommeltiin irroitettava röyhelö.

Jokainen antoi nukelleen nimen ja minun Outi-Annukka oli ensi Suvi-Varpu, mutta nimi muuttui työn edetessä. Kaipa nukke näyttää enemmän juuri Outi-Annukalta.

Vuosien saatossa nukke on säilynyt äitini tallessa, mutta nyt se asustaan torpassa. Yksi tossut on kadonnut - onneksi ei koko nukke!

Maalia pintaan pienelle seinähyllylle

Vannhan seinähyllyn olen hankkinut jo aikaa sitten ja ehtihän se olla jo torpan keittiön seinälläkin. Kellertävänä puunvärisenä se ei oikein silmää miellyttänyt hirsistä taustaa vasten, joten valkoista maalia pintaan raikastamaan ilmettä.
Eihän se mitään vanhaa "antiikkia" ole, mutta ajaa varmasti tehtävänsä säilytyspaikkana pientavaralle.

Nyt kun isot remontit torpalla on takana päin, niin tälläistä pientä puuhastelua riittää vaikka kuinka paljon.

 Keväällä odottaa vielä edelleen torpan terassin tai pikemminkin kuistin rakentaminen. Suunnitteleminen on jo alkanut. On se helpompi sitten tulla sisälle, kun ei tarvitse enää leca-harkkoportaita kivuta.

Amatsoninlilja - kevään ihanantuoksuinen kukkija

Kyllä olen tätä amatsoninliljan kukintoa seurannut ja vartonut kukkimaan.

Nyt odotus on palkittua ja huumaavan tuoksuinen ensimmäinen kukka on avautunut torpan koleudessa.

 Luonnon kauniit ihmeet

 

Oi kuusipuu, oi kuusipuu...2016

Hetken sait olla koko jouluhössötyksen keskipisteenä pukeutuneena vaatimattomasti ensimmäisiin torpan "omiin" joulukoristeisiin. Ja uljaasti ne kannoitkin. Tähti vinksallaan ja kynttilätkin hujan hajan, mutta onko se nyt niin piirun tarkkaa.
Sait siirron pois pönttöuunin kupeesta ettet olisi siinä heti kärventynyt ja pudottanut neulasiasi. Kohta koittaa loppiainen ja riisumme sinut arkiasuun. Saat kuitenkin jatkaa pihamaalla kynttilöihin verhottuna niin kauan kuin tuntuu mukavalta eikä kevät ajaa ohitse ja vie voitoa.

Vinttigallerian aarteita: Nanny Still punainen Tiimalasi 1442

Tiimalasi muistuttaa todella paljon Tamara Aladinin maljakko nro 1472. Tässä ne ovat nyt vierekkäin ja vertailtavissa. Keskellä Nanny Stillin suunnittelemaTiimalasi-maljakko, joka on ollut tuotannossa vuosina 1971-1976.

Tiimalasi luetaan kuuluvaksi tämän päivän keräily- ja näyttelyesineeksi.

Tiimalaseja on kolme eri muotoa ja useita eri värejä kuten muitakin tuon ajan väriverholasimaljakoita. Tiimalasi on noin 18cm korkea ja painaa noin 1,3kg. Se on valmistettu muottiin puhallettuna.
Hintaa Tiimalaseilla on nyt noin 90-100 euroa.



 

Vinttigallerian aarteita: Apollo-lyhty 1960 Nanny Still

Nyt joulun alla on kiva etsiä "naftaliinista" Nanny Stillin Apollo-kynttylälyhdyt.

Tämän puna-kupuisen kaunottaren olen ostanut suoraan vanhalta rouvalta Tikkurilasta. Hän oli pitänyt siitä hyvää huolta; ei ollut tahroja, kulumia, naarmuja eikä lohkeamia niin kuvussa kuin jalustassakaan. Sisälle mahtuu hyvin pieni lyhtykynttilä tuikkimaan.

Riihimäen Lasin tuotannossa Apollot ovat olleet vuosina 1970-76. Ne ovat pyörittäen puhallettuja ja kylmäkatkaistua värillistä lasia. Lyhtykupuja on valmistettu eri värisinä mm. kirkas, punainen, amber, vihreä, sammaleenvihreä sekä harvinainen siniharmaa. Kupu-malleja on myös kahta eri muotoa.
Lyhdyt painavat noin 1,2kg ja ovat noin 26cm korkeita.
Tämän hetkinen hinta lienee siinä 70-100 euron korvilla.

 Näissä Apolloissa on ehkä vielä jäljellä tuo "Tassu"-merkkikin.

Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit virittävät joulutunnelmaan...

Syksyinen Lowiisan Wanhat Talot on jo tuttu tapahtuma ja olen päässyt innolla useina vuosina seuraamaan mielenkiintoisia taloremontteja ja niiden etenemistä.
Ensimmäistä kertaa vierailin Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -joulutapahtumassa. Päivää sävytti ja siunasi auringonpaiste sekä pieni kirpeä pakkanen, joka piti jouluisesta tunnelmasta huolta.
Yritin kiertää monissa kodeissa, mutta aika alkoi käydä vähiin. Ihmisiä oli niin runsaasti liikkeellä edelleen nyt toisenakin viikonloppuna että tungosta ei voinut välttää. Kiitos kaikille kodeille, jotka olivat avanneet ovensa meille vierailijoille!
Kiitos vieraanvaraisuudesta ja lämpimästä joulutunnelmasta mm. Kuninkaanlampi, Villa Limppu, CasaItalia ROL, Wildemans, Villa Armas, Helgas ja Villa Vackerbacka, joihin ehdin tutustua.

Ensimmäinen vierailupaikka oli Kuninkaanlammen talo ja sen läheisyydessä Villa Limppu, jonka pihalle saakka tuoksui ihana saaristolaisleivän tuoksu.

Loviisan Suolatorilla pääsin ensimmäistä kestaa sisälle katsomaan Vackerbackaan. Uutta ja vanhaa ihanassa sulassa sovussa.

Ns. Uudenkaupungin puolella Villa Armas oli ihana ja tunnelmallinen joulukoti. Todella kauniita käsitöitä esillä ja myynnissä.

Kauniita asetelmia vanhoista lasipurkeista

Toimiva tuulimylly Loviisan - Pernajan Isnäsissä Wildemans'issa. Mahtava kokemus päästä nousemaan tuonne ylös myllyyn ja kuulla isännän kertomana myllyn historiasta ja toiminnasta.

Ruusu-ryijy Ruusukammariin

Joskus voi sattua enemmän kuin hyvin kohdalle!

Kiertelin syksyllä osto- ja myyntiliikkeitä varsinaisesti etsimättä yhtään mitään. Mutta sieltähän löytyi tämä ihana vanha ryijy. Juuri kuin tehty väritykseltään ja kuvioiltaan yläkerran Ruusu-kammariin. Oli kuulemma ollut jo pitkään myynnissä, joten sain sen sopuhintaan. Ruusu-kuviot eivät kai ole ihan muodissa  - mutta tänne torppaan se sopii mainiosti.

Koolta ryijy on noin 130cmx130cm ja sopii siksi hyvin matalaan kammariin. Kuvassa väritys on vähän ylivalottunut eli ihan noin kirkasvärinen ryijyvanhus ei ole. Ryijyn ikää en tiedä, mutta eiköhän se jo useamman kymmenen vuotta ole seinillä ollut maailman menoa ihmettelemässä.

Pitsiliinojen kierrätystä

Hienoa, että on erilaisia kirppareita ja kierrätyskeskuksia.
Kiertelin tässä taannoin lähikaupungin kirpparilla taas kerran ja nyt bongasin ihanat käsinvirkatut pitsiset kaitaliinat. Eikä ne olleet hinnalla pilattu! Alle kaksi euroa kappale.
Onneksi joku oli niistä luopuessaan tuonut myyntiin eikä laittanut roskiin. Liinat olivat tosi hyväkuntoisia - toinen oli ilmeisesti pariin kertaan pesty ja toinen aivan käyttämätön.

Nyt torpan piirongille saan kauniit liinat.

Vinttigallerian aarteita: Hyrrä

Joskus viime talvena sain haltuuni ihanan turkoosinvärisen Nanny Stillin maljakon. Tämä Riihimäen Lasin mallistossa oleva maljakko 1970-luvulta on nimeltään Hyrrä.

Maljakkoa on valmistettu kapeina eri korkuisina, että matalina ja leveinä malleina. Maljakosta on useita erivärisiä versioita mm. kirkas, sammaleen vihreä, violetti, siniharmaa. Hyrrien hinnat ovat olleet nousussa. Pyyntihinnat ovat olleet mallista riippuen 50-100 euron luokkaa.

Hyrrä on pyörittäen puhallettu värilasi -maljakko, joka on noin 24cm korkea ja painaa 422g.