Keittiö edistyy 2....

Minusta keittiön sydän täällä Erikasmäessä on ehdottomasti puuhella. Ihanaa on, kun elävä tuli lämmittää koko pienen torpan melko nopeasti jo parilla pesällisellä puita kohtuulämpimäksi pakkasellakin.
Myös vanhanaikainen pieni muutaman leivän paistoon soveltuva leivinuuni houkuttelee pitkään haudutettavien ruokien valmistukseen. Ehkä ensi jouluna torpassa tuoksuu joululaatikot ja kinkku. Ja jo sitä ennen kaalilaatikko ja kiusaukset uuniriisipuurosta puhumattakaan.

 Uunintausta on saanut valkoista laattaa pintaansa ns. roiskekorkeudelle saakka. Laattavalinta yrittää jäljitellä  1920-luvun keittiöistä saatua mielikuvaa, jossa kapeat ja korkeat laatat suojaavat takaseinää.

Pitihän sitä jo kokeilla, miltä harmaa maali näyttäisi myös keittiön lattiassa.

Vinttigallerian aarteita: Kaappikello (nro 1305)

Kaappikello on lasimuotoilija Helena Tynellin Riihimäen Lasille 1960-luvulla suunnittelema nyt retro- tai ehkä kauniimmin sanottuna vintage-maljakko. Kaappikello-maljakoita on valmistettu kahta eri kokoa. Pienempi, joka on kuvassa on 21cm korkea ja painaa 705g. Isompi Kaappikello-maljakko on 28cm ja painaa noin 1,2kg.
Valmistusteknisesti Kaappikellot ovat puumuottiin kiinnipuhallettua, suuhiottua ja värilliset väriverholasia. Värivalikoima maljakoissa on ollut ainakin kirkkaasta lasista, oliivinvihreään ja turkoosiin. Harvinaisesta uraaninkeltaisesta isosta Kaappikellosta on maksettu jopa 420e ja muutenkin isojen maljakoiden pyyntihinnat ovat olleet 200euron luokkaa. Pienemmän maljakon hinnat vaihtelevat 40-75euron tietämillä.

Finnish glass designer Helena Tynell. A vase called "Kaappikello" - "Grandfather´s clock". Fixed blown glass.

Keittiö edistyy vähitellen...

 Keittiön hirsiseinät ovat joistain kohdin vähän huonot. Ammattitimpuri oli sitä mieltä, että kannattaisi kyllä siistiä pinnat ihan haperoista kohdista. Niin sitä vaihdettiin muutaman hirren kohdalta uutta punahonkaa tilalle. Väri ero on suuri, mutta onpahan ainakin ehjää.

Puuhellan muuri on vielä keskeneräinen, mutta kohta se saa uuden maalin ja myöhemmin kaakelitkin.

  Kyllä elävä tuli on ihanaa ja lämmittääkin nopeasti pienen torpan.

Valkoista muuria alkaa syntyä

 

 Ammattimiehen työkaluja....

Keittiön remontointi jatkuu...

Keittiön korjaaminen on jatkunut hitaasti, mutta varmasti. Tässä siis tilanne josta aloitettiin. Älä välitä kuvien päivämääristä - niissä ei ole mitään järkeä.

Vanha keittiö 

Joulunaikaa tässä "vietetään" kattopaneelien maalaushommissa.

Jokapaikka täynnä jotain tarpeellista.

Puolipaneelien maalausta.

Lattia jouduttiin koolaamaan uudestaan ja vesipiste siirtyi oven toiselle puolelle.

Tälläistä löytyi keittiön ja eteisen lattian alta iso säkillinen.

Puulieden viereen tulee sähköliesi. Haluan saada ne joskus saman huuvan alle. Ajattelet varmasti, missä ns. keittiön tehokolmio - lieden, jääkaapin ja vesipisteen kultainen liitto! Tässä keittiössä sitä ei kyllä ole mahdollista toteuttaa.

Uusi vesipisteen paikka. Aiemmassa paikassa nurkkaus puuhellan vieressä oli todella epäkäytännöllinen. Halusin keittiötoiminnot kaikki samalle seinustalle, jotta sisääntultaessa näkymässä ei olisi heti uusia koneita ja laitteita, vaan ne keskittyisivät oviseinustalle "piiloon". 

Tähän tulee uusi "keittiö" eli vain alakaapisto, jossa tiskiallas, astianpesukone ja pöytätason alle myös jääkaappi. Ylös tulee jonkinlainen avohyllyrakennelma. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa hirsistä. Ne on ilmeisesti tuotu kierrätettyinä jostain muualta ja muusta rakennuksesta.
   

 Katto on nyt asennettu ja maalattu. Sähköjohtoja roikkuu edelleen siellä sun täällä. Koko sähköistys tehtiin uudelleen ja mahdollisimman paljon kulkemaan puolipaneelin alla. Oikealla näkyy eristystä, joka laitettiin puolipaneelien alle.

 

  Vinoon meni kuva ... mutta tälläisellä rakenteella mennään. 

  

 Jotain tolkkua jo havaittavissa tässä kaaoksessa. Puolipaneelin yläpuolella olevasta hirrestä näkee, että se on ilmeisesti joskus varistunut ulkoseinäpintana. Osattiin sitä kierrättää ennenkin - ehkä enemmänkin pakon sanelemana.

Vähän valmiimpaan taas.

Vinttigallerian aarteita: Carmen

Luulin saaneeni tarpeeksi tästä sammaleenvihreästä väristä, kun sitä 1970-luvulla oli vähän jokapaikassa niin vaatteissa, sisustustekstiileissä kuin ihan suurina maalipintoina vedettynä lastulevyseiniinkin.
Mutta kun tarpeeksi on aikaa kulunut ja muita trendivärejä on tullut ja mennyt niin nyt sammaleenvihreäkin näyttää kivalta.
Maljakko on nimeltään Carmen ja se on Tamara Aladinin suunnittelema. Se muistuttaa kovin Aladin Kielo-maljakkoa. Maljakkoa valmistettiin vuosina 1969-1975. Maljakosta on muitakin versioita kuten kääntömaljakko, joka toimii sekä maljakkona että kynttilänjalkana. Kuvan maljakon Riihimäen Lasin tuotenumeroa en  tiedä, mutta jos sinä tiedät - kerrothan. Carmen on pyörittäen puhallettua kirkasta, punaista, kirkkaan vihreää, sammaleenvihreää tai amberin väristä lasia. Korkeudeltaan kuvan Carmen on 20cm ja painaa 385 grammaa. Tällä hetkellä kuvanmukaisesta maljakosta pyydetään 30-75 euroa myyntipaikasta, maljakon kunnosta, väristä ja koosta sekä mallista riippuen.

Finnish glass designer Tamara Aladin. Vase called Carmen. Turned mould blown clear or coloured glass. Manufactured 1969-1975.

Karkkitorstai: Da-Capo suklaapatukat

Da Capo-suklaapatukoiden ei luulisi maistuneet pienelle tytölle, mutta toisin vain kävi. Kun polkupyörällä käytiin kyläkaupassa äidin antaman kauppalistan kanssa ostoksilla, sai sitten ostaa itselle jonkin pienen makeisen palkaksi. Romminmakuinen tryffelitäytteinen ja tummalla suklaalla kuorrutettu 20 gramman suklaatanko vei kielen mennessään.
 Nyt aikuisena maku nostaa muistoja mieleen ja maistuu se Da Capo edelleenkin taivaalliselta kahvin kanssa.

Pakko oli maistaa kuvausten lomassa vähän yhdestä!
Iittalan vaaleanvihreässä vai pitäisikö sanoa omenanvihreässä Mariskoolissa muutama ihanuus ja isomosterin virkkaama pitsiliina vanhan piirongin suojana. Kuvassa ei sentään olla siskon kanssa, mutta Adele ja Elsa, tuttuja "tyttöjä" kuitenkin siinä poseeraa ihan valokuvaamossa.

Pääsiäisviikon karitsoita - ihanaa

Karitsaralli on pyörähtänyt mukavan hitaasti käyntiin. Kolme mammaa on jo saanut vuonuetta. Ikävä kyllä pari ikävääkin tapausta on ehtinyt käydä. Kaikki ei aina mene kuin Strömössä vaikka kuinka haluaisi ja olisi tähän vuoden kohokohtaan valmistautunut. Mutta nyt iloitaan näistä mukavista ja vekkuleista kavereista .

 Ensimmäiseksi syntynyt suomenlammaskaritsa, jonka nimesin Erikaksi - sattuneesta syystä =) on jo todella reipas uuhi

 

 Tässä viikon vanhat oxford down-kaksoset Soma ja Amos-pässipoika. Soma saa vähän tuttipullosta lisää, kun Amos on niin ahne

 Älä pelästy - kaikki on ihan hyvin ja niin kuin pitääkin. Tässä juuri syntynyt ja maailmaantulosta niin väsynyt Tsarinna. Äitiuuhi on jo nuollut karitsansa puhtaaksi, villassa näkyy edelleen syntymäkinaa niinkuin ihmislapsillakin

Takatalven jälkeen koittaa KEVÄT!

Mökin pihalla katsellessani ei voinut olla iloitsematta kevään etenemisestä takatalven jälkeen. On se uskottava, että kylmän ja pimeän voittaa aurinko, valo ja lämpö, joka saa kasvit voimaantumaan.

 Tässä lempikukkani ojentelee kuusiaidan suojassa kukkanuppujaan. Oli ihana yllätys, kun viime keväänä ensi kertaa tajusin, että sinivuokkoja kasvaa omassa pihassa

Ns. kukkapenkista alkoi jo nousta komeamaksaruohon alkuja

 Viime kesänä istutettu raparperinjuurakko on jo noussut ylös. Ehkä lämmön ja valon lisäksi asiaa auttaa kotoa tuotu hevonlanta. Penkki on perustettu reilun puolenmetrin paksuisen lantapatterin päälle

 Siinä se ruohosipulikin sinnittelee. Alkujaan tämä ruohosipuli on peräisin ruukkuruohosipulista ja on jo useana vuonna jaettu ja jaettu.

Rujonnäköinen mustaherukkapensaskin esittelee paksuuntuneita silmujaan.

Vinttigallerian aarteita; Solmuke (1474)

Sininen väri on aina ollut lempivärini. Tämä Tamara Aladinin sininen Solmuke-maljakko (1474) on minusta ihanan värinen ja sen muodot hivelevät silmää.

Taiteilijana Aladin ei itse antanut esineille nimiä. Maljakoilla oli aluksi vain tuotenumero, mutta markkinoinnin kannalta nimen antaminen katsottiin välttämättömäksi. Nimeämisen hoitivat muut henkilöt. Pitkään tuotannossa olleille malleille saatettiin antaa nimi vasta myöhemmin, kuten juuri Solmuke-maljakollekin.
Samaa maljakkoa valmistettiin usein kolmea eri kokoa: 200, 250 ja 300mm korkuisina. Värivalikoimakin oli laaja, jotta ostajilla olisi valinnanvaraa. Vuonna 1965 vientikuvastossa värivaihtoehdot olivat kirkas, ruskea, lila, sininen, violetti, sinivihreä ja siniharmaa.
Omistamani sininen pienin Solmuke-maljakko on 20cm korkea, suuaukon halkaisija 5cm ja maljakko painaa 560g. Maljakkoa on valmistettu vuosina 1967-1974. Valmistuksellisesti Solmuke on pyörittäen puhallettua kirkasta tai värillistä lasia. Solmuke on ns. verholasia, jossa esineen valmistus aloitettiin värialoituksena, siten että pillin päähän otettiin kerros värillistä lasia ja sen päälle kirkasta lasia.
Tämänkokoisen Solmukkeen hintapyynnöt vaihtelevat värin ja kunnon mukaan kirppiksillä ja netissä 30-50e

.Maljakossa on edelleen jäljellä alkuperäinen tarra melkein kokonaisena.

Karkkitorstai: Englannin lakritsisekoitus

 

Skooli on jo melkein tyhjä!

Englannin lakusekoitus on äitini suurta herkkua. Niitä hän saa aina jouluksi, synttäriksi, nimppariksi ja  äitienpäiväksi. Lahja on aina yhtä varma valinta.

Kirkas Mariskooli ja vaaleanpunainen isomosterin tekemä pitsiliina