Pingin ja Pongin Vappu-herkuttelua - suoraan kuormasta!

Ihanat kilipojat kirmaavat jo täyttä häkää ulkosalla Martta-kutun jäljessä. Kun ruokaa tuodaan lampolaan liian hitaasti, niin kaverukset äitineen syövät kirjaimellisesti kottikärrykuormasta.

 

Ping ja Pong - pienet pukkipojat

Tämän kevään ainoat vuohipienokaiset ovat nyt syntyneet perjantaina.
Annoin nimeksi Ping ja Pong, koska heti kun jaloilleet nousivat, niin alkoivat hyppelehtiä kuin pingispallot.

Ovat todella söpöjä! Martta-kuttu hoitaa huolella ja asiantuntevasti kavereita. Ja niistä kehkeytyy varmasti myös kesyjä lemmikkejä, kun niitä on niin ihana hyysää sylissä.

Sarvenalkuja ei vielä ole, mutta paikat löytyvät. Jos isä-pukki Einoon tulevat, niin jykevät sarvet kasvattavat myöhemmin.

Käsinlypsyn tulos!

Ei auttanut muu kuin ryhtyä taas lypsylle. Martta-vuohen pikkukili ei selvinnyt synnytyksestä ja siirtyi pikkukilien taivaseen. Martan utaret olivat pakahtua maidosta, joten ei kun lypsämään. Martta on peräisin hyvälypsyisestä kuttulinjasta yhdeltä kutunmaitontuottaja-tilalta. Tarkoituksena ei ollut hankkia lypsettävää kuttua, mutta tilanne on nyt tämä. Martalla on hyvät vetimet - napakat ja sopivan pituiset että lypsy sujuu reippaasti ja maito osuu astiaan.

Onneksi osaan sen taidon emäntäkoulun oppina. Mutta varsinaisesti olen viimeksi lypsänyt kuttuja aika tasan 20 vuotta sitten, kun tytär oli lehmänmaitoallerginen. Ei se tuntuma ollut unohtunut, mutta Martta ei ensin oikein ollut yhteistyöhaluinen. Puolet saaliista kaatui lattialle Martan potkujen seurauksena, mutta tämän verran sain talteen höyryävän lämmintä kutunmaitoa. Tämä oli Martan ensimmäinen kokemus lypsämisestä - sekä hämmentävää että helpottavaa.

Ruskean uuhen neloskaritsat saivat herkkumaitoa heti iltapalaksi.

Jos tässä joutuu lypsämään joka päivä, niin mitähän rupeaisi maidosta tekemään. Letut ainakin olivat tosi hyviä silloin aikoinaan.

Pikkukilit saapuivat Erikasmäkeen

Uudet hauskat tulokkaat liittyivät Erikasmäen laumaan.
Pikkukilit Martta ja veljensä Väinö sekä puoliveli Eino ovat rodultaan suomenvuohia. Kaikilla on sarvet jo aluillaan niin pukkipojilla kuin myös kuttu Martalla. Toivottavasti pojat pysyvät säyseinä ja eivät uhittele ruokkijaansa sarvillaan.
Niin kesyjä ja seurallisia kaveruksia ovat nämä tulokkaat. Ja omatoimisia; kun ei saada kauraa riittävän nopeasti, niin otetaan sitten itse!
Mitkään aidat eivät näitä kaveruksia pidättele, vaan jotenkin aina keplotellaan vapauteen ja omille teille pihamaalle. Pihalla ne seuraavat mukana paremmin kuin koirat. Tälläistä on siis vuohipaimenen työ.

Valkoinen Väinö, kirjava Eino ja takana valkoinen Martta

Finnish goats