Kilipojat ja kutunmaitoa...

Nyt alkavat Ping ja Pong olla jo niin isoja kilipoikia, että Martan maidontuotanto ylittää poikien ruokahalun.

Tänään oli pakko lypsää Martta ensimmäistä kertaa kilistelyn jälkeen, kun utaret olivat kuin nuorella hieholla. Sai siinä tehdä töitä, että pääsi alkuun käsinlypsyssä. Maitoa oli niin paljon, että pinkeistä vetimistä tuskin sai otetta. Mutta kun alkuun päästiin, niin reilut kaksi litraa kutunmaitoa herui isoon lypsykuppiin.

Siitä Ahti-Katti lipitti ensin omansa ja sitten oli neloskaritsoiden pullotusvuoro. Ja kaikki olivat tyytyväisiä: lypsäjä, Ahti-Katti, karitsat ja ennenkaikkea Martta-kuttu.

 Huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla ja ensi kuussa aina jouluun saakka sitä sitten lypsetään joka päivä. Kyllä riittää hyvätuottoiselta Martalta aineksia lettuihin ja pannukakkuihin karitsoiden juoton ja Ahti-Katinkin annosten jälkeen.

Riittäisi tästä jollekin lehmänmaitoallergisellekin maitoa jos vain joku olisi sitä vaille.

Pingin ja Pongin Vappu-herkuttelua - suoraan kuormasta!

Ihanat kilipojat kirmaavat jo täyttä häkää ulkosalla Martta-kutun jäljessä. Kun ruokaa tuodaan lampolaan liian hitaasti, niin kaverukset äitineen syövät kirjaimellisesti kottikärrykuormasta.

 

Karitsakarusellin viimeiset hyörijät 2017 - Kullervo ja Joukahainen

 Kun viimeinen uuhiemo pyöräyttää mukavankokoiset kaksospojat ihan omaan tahtiinsa työpäiväni aikana - ei voi olla kuin kiitollinen näistä viimeisistä tämän kevään "lahjoista". Karut olivat pirteinä ja kuivina muiden aiemmin syntyneiden joukossa.
Siellä se Sampon poika Kullervo on etsimässä maitoa toisen emon alta. Toisen pojan ristin Joukahaiseksi.

 

Tämä erikoisen värinen kaveri on sitten Kullervo. Vielä aiemmin ei ole koskaan meillä tämän väristä tullut. Isäpässi Sampo lienee nyt periyttänyt kirjavuutta ja ns. mäyränväriä. Ruskeita on syntynyt keväisessä karusellissa kaksi mustien ja valkoisten lisäksi.



 Luulin jo kaksi viikkoa sitten, että emo synnyttää varmasti pian, koska maha jo laskeutui melkein maata viistäväksi ja utareet olivat todella isot. Antoi kuitenkin odotuttaa karitsoja kunnes ne olisivat valmiita tähän maailmaan  - reilut kolmikiloiset kaverukset.

Vanha emo on vähän väsynyt synnytyksestä ja makoilee kuivilla pahnoilla karujen kanssa.

 

Lampolakissa Ahti-Katti

Kohta vuoden vanha Ahti-Katti on jo omaksunut osansa lampolakissana - tai ainakin se päivystää lampolan eteisessä hiiriä ja rottia. 
Kun on eläimiä läävässä, niin aina on hiirulaisillakin ruokaa millä mässäillä; kauraa, kuivattua leipää.... Ja sitten niitä pieniä siimahäntiä ilmestyy eksponentaalisesti aika ajoin.
.
Sisäkatti tuo kaveri kuitenkin on ja yöksi se käpertyy sänkyyn jalkopäähän ja aamulla jatkuu työ ulkona pihapiirissä.

Tässä Ahti-Kattia kiinnostaa ihan valtavasti karitsojen maitopullo ja ternimaitoruisku.

 

Karitsakarusellin pyöreissä...

Ihana aurinkoinen kevätsää, ensimmäiset leskenlehdet 7-tien pientareella ja lampolassa juuri syntyneet neloskaritsat.

Voiko enää paremmin olla!                         TOSI SÖPÖJÄ - EIKÖ!?

Kolme pässipoikaa ja tuo yksi emon mahan alta kurkistava uuhityttö. Nelosiksi ovat reilun kokoisia ja vanha 8-vuotias Elisapetti hoitaa laumaansa asiantuntevasti. Viime vuonna sillä oli isot kolmoset.

Vasemmalla olevalle pässipojalle oli kyllä käydä ihan huonosti - oli joko syntynyt tai tönäisty 30l vesiastiana toimivaan rakennuspaljuun. Ehdin juuri ja juuri apuun pelastamaan kaveria kroolaamasta kylmästä vedestä. Nyt on jo lämmennyt lämpölampun alla.

 Kaikille vastasyntyneille annan lääkeruiskulla emältä lypsettyä ternimaitoa lääkeruiskulla. Näin saavat kaikki varmasti tarpeelliset vasta-aineet ja energiapotkua syntymän jälkeen.

Näin sakeaa rasvasta harvoin ternimaito on kuten tällä kertaa Elisapetilla. En saanut imeytymään maitoa ruiskuun, vaan sormella annostelin kitalakeen jokaiselle. Oli kuin sakeaa vaniljakastiketta.

Ping ja Pong - pienet pukkipojat

Tämän kevään ainoat vuohipienokaiset ovat nyt syntyneet perjantaina.
Annoin nimeksi Ping ja Pong, koska heti kun jaloilleet nousivat, niin alkoivat hyppelehtiä kuin pingispallot.

Ovat todella söpöjä! Martta-kuttu hoitaa huolella ja asiantuntevasti kavereita. Ja niistä kehkeytyy varmasti myös kesyjä lemmikkejä, kun niitä on niin ihana hyysää sylissä.

Sarvenalkuja ei vielä ole, mutta paikat löytyvät. Jos isä-pukki Einoon tulevat, niin jykevät sarvet kasvattavat myöhemmin.

Yksin ei ole kivaa

Iso poni on ollut kasvattajalla jo jonkin aikaa ja siksi shetlanninponi rouva 19v. on jäänyt vaille lajiseuraa. Nyt ei enää tarvitse olla yksin, vaan seuraksi saapui eilen pikkuinen ja pippurinen Helmiina 12v. kuin pieni suokki.

Aluksi katselivat toisiaan aidan takaa rauhassa ja tänään päästettiin jo yhdessä ulkoilemaan.
Kyllä olivat sopuisasti vaikka molemmat ovatkin luonteikkaita tammoja.
Vähän on Helmiina hoikka verrattuna aina niin hyvällä ruokahalulla varustettuun pullukkaan vanhaan rouvaan verrattuna, mutta ehkäpä tuokin tuosta pyöristyy.

Karitsakarusellin kuulumisia 2017

Kyllä oli tiedossa, että iso pässi Jordman oli rikkonut kesällä aidan ja vieraillut uuhityttöjen puolella, mutta että oli ehtinyt "hommiinkin".

Eilen tupsahti maailmaan kaksi pikkuista karitsaa samana päivänä, kun kummipojista nuorin täytti 8 vuotta.

Pienet olivat syntyneet keskellä yötä ja olivat kuivia sekä terhakoita, kun aamulla menin lampolaan. Tämä on sitä lampurin joulujuhlaa - parasta aikaa vuodesta silloin kun kaikki menee hyvin.

 Pikkuinen pässipoika

Pikkuinen uuhikaritsa - ilmetty isänsä väritys

Hyvä ruoka, hyvät unet - syntyminen on rankkaa touhua!

Munia ja pekonia - omien kanojen munista

Oho, Hupsis, No ja Niin olivat tässä muutaman viikon munimatta! Olivat raukat sekaisin nopeasta syksyn etenemisestä ja valon vähenemisestä.
Sain hyvät neuvot Puurin kanalan isännältä valaistuksen ajastamisesta ja nyt on munia alkanut ilmestyä kanalaan.
Kanalaan asennettiin kiinteän kattovalaistuksen sijaan lamppuroikka. Kanat "herätetään" joka aamu kello 03 ja valaistus on päällä kanalassa aina kello 17 saakka. Silloin valot sammuvat ja kanat käyvät nukkumaan.

Aluksi näytti vähän epävarmalta touhulta, mutta nyt ollaan päästy hyvää alkuun: neljä kanaa munii 3 munan päivätahtia. Periaatteessa muninta on parhaimmillaan, kun tulos on 6 munaa kanaa kohti viikossa ja sitten pitävät yhden lepopäivän.

 Siinä niitä "kultamunia" nyt on

Vähän ovat munat erikokoisia ja likaisia, kun kanat munivat ne vielä minne sattuu

 Aamupalaksi munia ja pekonia...

Käsinlypsyn tulos!

Ei auttanut muu kuin ryhtyä taas lypsylle. Martta-vuohen pikkukili ei selvinnyt synnytyksestä ja siirtyi pikkukilien taivaseen. Martan utaret olivat pakahtua maidosta, joten ei kun lypsämään. Martta on peräisin hyvälypsyisestä kuttulinjasta yhdeltä kutunmaitontuottaja-tilalta. Tarkoituksena ei ollut hankkia lypsettävää kuttua, mutta tilanne on nyt tämä. Martalla on hyvät vetimet - napakat ja sopivan pituiset että lypsy sujuu reippaasti ja maito osuu astiaan.

Onneksi osaan sen taidon emäntäkoulun oppina. Mutta varsinaisesti olen viimeksi lypsänyt kuttuja aika tasan 20 vuotta sitten, kun tytär oli lehmänmaitoallerginen. Ei se tuntuma ollut unohtunut, mutta Martta ei ensin oikein ollut yhteistyöhaluinen. Puolet saaliista kaatui lattialle Martan potkujen seurauksena, mutta tämän verran sain talteen höyryävän lämmintä kutunmaitoa. Tämä oli Martan ensimmäinen kokemus lypsämisestä - sekä hämmentävää että helpottavaa.

Ruskean uuhen neloskaritsat saivat herkkumaitoa heti iltapalaksi.

Jos tässä joutuu lypsämään joka päivä, niin mitähän rupeaisi maidosta tekemään. Letut ainakin olivat tosi hyviä silloin aikoinaan.

Kevät edistyy Erikasmäessä - kohti kesää

Toivottavasti säät pysyvät lämpiminä, sillä niin mahdoton kuhina ja surina kuuluu niin kirsikka- kuin
kriikunapuissakin. Pienet ahkerat pörriäiset siellä hoitelevat hommiaan kiitettävästi.
Myös marjapensaat ovat alkaneet pikkuhiljaa kukkia. Toivottavasti saadaan elokuussa hyvä sato.
 

 

Kirsikkapuu kukassa. Harmi vain ettei tämä ei-jalojuurinen komea ja komeasti joka kevät kukkiva kirsikkapuu koskaan tuota satoa. Jos tiedät mikä auttaisi - kerro ihmeessä.
Puun vieressä on kaksi muutakin kirsikkapuuta, mutta ne kukkivat aina lähes viikon tätä myöhemmin ja siksi ainakaan pölyttäjää ei ole läheisyydessä.

 

 Kirsikankukkia

  Kriikunapuu kukassa.

 

 Kriikunapuu kukassa.

 Valkoherukka

 Mustaherukka

 Punaherukka

Punaherukka kukkii - tiedossa runsaasti marjoja.

Karitsakarusellin kuulumisia... Ruoho alkaa vihertyä

Kevät etenee ja ruoho vihertyy vauhdilla. Karitsakarusellin kakarat pitäisi pikkuhiljaa totuttaa vihreälle ravinnolle. Ensimmäiset pari jo muutaman viikon vanhaa, kesyintä ja uskaliainta kaverusta ottavat ensikontaktia puutarhan vihreyteen.
Kaikki uuhet eivät ole vielä karitsoineen. Vielä viisi emoa odottaa pienokaista. Pari kantavaa lähti myös uusiin koteihinsa synnyttämään. Kaikkiaan lampolassa juoksentelee 22 eri-ikäistä ja väristä karitsaa. Trendivärinä tänä vuonna on ehdottomasti musta valkoisin merkein. Vanha herra Jordman on siis ollut ahkerana. Myös Sampolla (suomenlammas) ja Jeevelillä (oxford down) on ollut omat pienet haareminsa.

Tsarinna ihmettelee ovelta avautuvaa puutarhaa

 

 Etualalla pienen pienenä syntynyt pullokaritsa Myrsky. Kuvassa ei näy velipoika Tyrskyä. Nimet tulivat siitä kovasta kevätmyrskystä huhtikuussa, jolloin sisarukset syntyivät.

Myös edessä oleva pieni pässipoika oli syntyessään heiveröinen ja lampolassa kylmä vaikka oli lämpölamppujakin. Ei auttanut muu kuin kääräistä värjöttelevä pikkuinen vanhaan villapaitaan ja tuoda sisälle. Yö kun oli, niin nukuttiin saksanpaimenkoira, minä ja karitsa sohvalla aamuun asti, että muu väki saattoi levätä rauhassa. Eikä muuten ollut ensimäinen kerta - eikä viimeinenkään =)

 KIIRE...ettei eksy porukasta!

 

 

 EU-merkit saamme korviin muutaman viikon sisällä. Vielä ei ole kiire.