Wildly Flowering Finland: Humalanvieras - European dodder ( Cuscuta europaea)

Tälläinen kiemurtelija luikerteli salakavalasti elämänlangan joukossa torpan pienellä maapläntillä. Tuskin sitä olisin edes huomannut ellen olisi kompuroinut ja kaatunut elämänlankaviidakkoon myrkyttäessäni rikkaruohoja tarkasti neliösenti neliösentiltä.
Erikoiselta tuo humalanvieras näyttää, koska siinä ei ole kunnon lehtiä eikä lehtivihreää itsessään. .

Humalanvieras on 1-vuotinen kalvakas täysloinen, jonka oma maahan kiinnittyvä juuri kuolee varhain kasvukaudella. Muuten se kasvaa muihin kasveihin kiinnittyneenä imujuurensa avulla turvaten siten itselleen veden, kivennäisten sekä orgaanisten yhdisteiden saannin. Sen varsi on 30-120cm pikä ja noin 1mm paksu. Kukat ja kukinto muodostuu tiheiksi 7-15mm sykeröiksi, jossa on 3-4mm leveitä vaaleanpunaisia tai valkoisia kukkia

Humalanvieras kuuluu meillä tulokaslajeihin. Mutta Suomessa on myös alkuperäinen, paljon kulttuuritulokasta pienempi ja varreltaan punaisempi etelärannikon merenrantaniittyjen oma asukki.
Sitä kumpaan ryhmään kuvan humalanvieras kuuluu, en osaa sanoa.

 ++++

Wildly Flowering Finland: Kohokki (Silene vulgaris)

Kohokit olivat jo ehtineet kukkia, kun bongasin tämän yksilön tienvarresta. Siinä ne paahteisella pientareella näyttivät voivan erittäin hyvin ja uusiakin pieniä taimia oli läheisyydessä.

Monivuotisena ja monivartisena ruohokasvina se varmasti talvehtii ja lisääntyy entisestään. Kasvin korkeus vaihtelee kasvupaikan mukaan 20–80 cm ja tämä yksilö oli reilut 60cm.

Kohokki on sukua mm. mäkitervakolle ja puna-ailakille. Yhtäläisyydeen huomaa mm. siemenkodasta.

Wildly Flowering Finland: Keltasauramo (Anthemis tinctoria)

Kaikenlaisia kasveja sitä näkee teidenvarsilla ja saa ihan paniikkijarruttamaan ettei aja "onnensa ohi". Luulin, että ainakin suurimman osan Suomessa kasvavista "rikkaruohoista" tuntisin, mutta ei sitten läheskään. Tämäkin keltasauramoksi yhdellä nettisivustolla tunnistettu kasvi kukki erittäin paahteisella moottoritien penkalla. Minulle ihan uusi tuttavuus täällä Kaakkois-Suomessa.

Tutustuin kasviin ja onhan sillä ollut ihan järkeenkäypä historia, miksi ikäluokkani ei ole sitä juurikaan tavannut luonnossa. Kasvi kuuluu ns. muinaistulokkaisiin eli arkeofyytteihin  Suomessa.  Keltasauramon pähkylöitä on löydetty kaivauksissa Turun seudulta 1300–1500-lukujen maakerrostumista. Lajin arvellaan olleen tuolloin harvinainen ja paikallinen erikoisuus.
Laji lienee kulkeutunut meille pääasiassa keski- ja eteläeurooppalaisen heinänsiemenen joukossa ja yleistynyt vasta kylvöheinän viljelyn laajentuessa. Sen kukoistuskausi ajoittui heinänviljelyn alkuaikaan 1800-luvun loppupuolelle. Kun viljelytekniikka kehittyi, taantui keltasauramokasvustot
heinäpelloilta ja laji hävisi jo vuosikymmeniä sitten.
Nykyisin keltasauramoa voi tavata villinä kuivilla kedoilla ja tienpientareilla. Tämänkin ihailemani kasvuston siemenet lienevät tulleet heinänsiementen tai mullan joukossa, kun moottoritien penkereitä pari vuotta sitten katettiin mullalla.

Keltasauramon kirkkaankeltaisia kukkamykeröitä on käytetty jonkin verran villa- ja silkkilangan värjäämiseen. 

Nykyisin värikäs keltasauramo on melko suosittu puutarhojen koristekasvi, joka kukkii pitkään, melkein koko kesän.
Keltasauramo kasvaa 20–80 cm korkeaksi ja on tavallisesti haaraton tai niukkahaarainen. Yksittäiset kasviyksilöt eivät ole kovin pitkäikäisiä, mutta kanta lisääntyy omatoimisesti siemenestä sopivilla paikoilla, vaikkapa pihan hoitamattomassa, ketomaisessa nurkassa.
Itsekin nyhdin muutaman kasvin ja toin tänne torpalle kesäiloksi.

Kuistin punainen väritys

Pikkuhiljaa etenee kuitin rakentaminen. Nyt kun remonttireiskalla on muita kiireitä, maalailen aikani kuluksi kuistin ulkoseiniä.
Löysin Strömforsin Ruukista Roseborgin Liiteristä pellavaöljymaalia. Se on kyllä ruotsalaista, mutta väriltään just passelia "Engelsk röd".

Kriinumi kukkii!!!

Se kukkii vihdoinkin ensimmäistä kertaa ja valkoisin kukin. Kerrassaan ihanaa, kun luulin talvella sen jo kuolleen.

Flammentanz - ruusunkukkien riemua!

Torpalla kukkii ensimmäistä kertaa kunnolla jo ensimmäisenä kesänä istuttamani köynnösruusu. Ilmeisesti alunpitäen se oli istutettu liian matalaan ja jalostuskohta melkein paleltu viime talvena. Nyt ruusu on saanut lisää multaa juurelleen ja toivon, että ensi vuonna saataisiin ihastella näitä perinteisen kauniita kukkia.

Lupaus - kriinumin nuppu

Talvella aloitin muutaman vuoden vanhan kriinumini pelastusoperaation. Aloitin säännöllisen, mutta niukan kastelun, vaihdoin suurempaan ruukkuun, kuljettelin ikkunalta toiseen kevätvalon perässä ja lopuksi vein ulos teressille.

Ja nyt nuppuvarsi pukkaa jo hienosti näkyville. Se on lupaus kukinnasta, jollaista en ole aiemmin omin silmin nähnyt. Jännää!



 

Pieni chiliviljelmä

Kevättalvella istuttelin monenmoisia chilinsiemeniä, jotka sain kaveriltani. Aika hyvin itivät ja nyt ovat tässä kertaalleen koulittuina.

 Ehkä niiden pitäisi jo olla suurempia, mutta keittiön länsi-ikkunalla ne kasvavat omaan tahtiinsa.

Kunpa olisi kasvihuone!

 

Siinä on  riveissä mm. Hot Lemonia, Rocotoa, Twilightia ja Aji Benitoa. Eri lajikkeet kasvaneet eri tahtiin. Itseasiassa istutin jokaisen itäneen taimen varmuuden vuoksi, jos vaikka kävisi joillekin huonosti.

Yhden naisen risusavottaa - osa II

Pieni fyysinen rutistus risusavottaa tehdessä tuntuu luissa ja ytimissä ainakin illalla, kun pysähtyy hetkeksi istumaan. Ei tarvita punttisaleja eikä kahvakuula-sarjoa.

Muutama pönttöuunillinen klapeja on siis kuivumassa ensi talveksi. Eis iinäkään vielä kaikki. Vielä on muutama runko kaadettavana.

Yhden naisen risusavottaa

Yhden naisen sunnuntai-iltapäivän huumaa kerrakseen. Pois olisi saatava kaikki villinä kasvavat pihlajat tartuttamasta joka vuosi omenapuihin pihlajanmarjakoita. Helpommin sanottu kuin tehty. Märkää ja sitkeää on pihlajanvarret tähän aikaan vuodesta. Tuossa ryteikössä ei ihan näillä moottorisahankäytön perustaidoilla kaikki mene kuin "Strömsössä"

Tuokin riuku jäi pahasti roikkumaan omanapuu-vanhuksen päälle.

 
Aikansa kun ahertaa ja muutaman hikipisaran vierittää, niin jo sahausteline alkaa täyttyä. Voimat kyllä ehtyivät ja varsinainen pilkkominen jäi toiseen kertaan. Mutta tyytyväinen olen kuitenkin =)

Johan tällä määrällä muutaman kerran saunan lämmittää tai pönttöuunilla saa torpan lämpimäksi.

Sitäpaitsi samanlaisia riukukuormia on tulossa vielä ainakin kahden telineellisen verran tuosta torpan tontin reunasta...

Ahti-Katti apulaisena - Sitruunoita suolaan... ?!

Pääsiäinen tuli ja meni - kaikki sitruunat eivät ehtineet ruokiin ja leivonnaisiin. Vappuun ja simantekoon tietysti voisi ne säästää, mutta mitähän jos kokeilisia tehdä suolattuja sitruunoita säilykkeeksi.
 Ja jos näyttää onnistuvan hyvin, niin eräässä isossa marketissa saisi sitruunoita 1 euron kilohintaan.

Tällä tavoin säilöttyjä sitruunoita tehdään yleensä pienistä ja ohutkuorisista sitruunoista kokonaisina mm. marokkolaisessa keittiössä.
Nyt kuitenkin meille Suomeen tuodaan näitä erilaisia ja eri lajikkeista peräisin tuotettuja sitruunoita, joten yhden ohjeen mukaan ne kannattaa leikata isoiksi lohkoisi tai tehdä syvät ristiviillot suolan imeytymisen helpottamiseksi.

 Säilyminen perustuu osmoosiin ja suolaliemen muodostumiseen sitruunoiden omasta irtoavasta mehusta kuten suolakurkuillakin.

 

 Tiukkaan kun ne purkkiin latoo, niin ilmataskuja ei jää. Kuukauden säilytyksen aikana kun välillä vielä käy purkkia kääntelemässä, niin sitruunat säilyvät suolaliemessä tasaisesti.

 Huoneenlämmössä saavat sitten sitruunat liemineen levätä ja tekeytyä. Tarkoituksena olisi valmistaa marokkolaista taginea kunnon mausteilla omasta karitsanlihasta.

Ihan uusi tuttavuus 'First Yellow'

Mummonmökkiin ja torppaan kuuluvat tietysti ne pelargoniat eli pelakuut. Kevätpuutarhamessuilta löytyi tämä minulle ihan uusi tuttavuus 'First Yellow', nimensä mukaisesti Ensimmäinen Keltainen.

Kukkanuppuja on jo näkyvissä, mutta en oikein tiedä pitäisikö ne poistaa, jotta kasvuvoima ei tyrehtyisi kukintaan - toisaalta haluaisin ehdottomasti nähdä kukat.

Kukkivana en ole sitä nähnyt, mutta myyjä kertoi kukinnon olevan sitruunankeltainen. Kerranaisuutta en ymmärtänyt edes kysyä, niin täpinöissäni oli jo pelkästä väristä.

Pienihän tuo istukas on, mutta kokoisena hankin torppaan ensimmäisenä keväänä samaisilta kevätmessuilta 'Mårbackan' ja hyvin se on selvinnyt nämä vuodet.

Innolla odottelen Keltaiseni kasvua.

Virvottu ja varvottu tuoreeks' ja terveks'

Viime sunnuntaina minua ilahduttivat pääsiäisnoidat eli trullit. Ihania nuo pienet virpojat, jotka pitävät yllä tuota vanhaa virpomisperinnettä. Itsekin aikoinani oli tuli trullina juoksennetua kylillä ja oli se vaan jännään touhua.

Sain kauniita ja huolella askarreltuja itsetehtyjä vitsoja palkaksi virpomisesta.

Maatiaiskanojeni pääsiäisateria!

Pientä herkuttelua meidän neljälle kanalle ja Yrjänä-kukolle on kiehumassa liedellä.

Menu koostuu makaronipadasta, joka on höystetty porkkanan ja lantun kuorilla, tuoreparsan pätkillä sekä kuorilla, maustamattomalla tuorejuustolla, tomaattipyreellä.

Tiedän, että tämä herkku uppoaa niihin vauhdilla. Muutenkin teen aina ns. kanapuuroa niille kaikesta ruoan- ja raaka-aineiden tähteistä. Saavat ne kyllä vähän kanarehuakin, mutta mieluiten ne syövät tätä "kotiruokaa".
Parempi siis kierrättää hyvät tähteet eli "raaka-aineet" ensin kanalan kautta muniksi ja sitten kompostoida jäännökset muhevaksi mullaksi.

Pimeän talvikauden jälkeen munintakin on taas piristynyt - kukin kana munii munan päivässä ja pitävät joka 7. päivän lepoa.

Lisää kriinumeita Kevätpuutarhamessuilta 2017

Tämän vuoden haave oli löytää sopuhintaan Kevätpuutarhamessuilta erivärisiä kriinumeita. Ja niin sitä onnisttuttiinkin ihan roppakaupalla.

Illalla kotona sitten kaikki kriinumin sipulit ja samassa kaupassa tulleet "poikaset" tuli irrotettua emosipulista ja istutettua väliaikaisratkaisuna 5 litran sankoihin. Kaikkiaan 13 sipulia on upotettu multaan kasvamaan.

Toiveissa on valkoisia, vaaleanpunaisia ja kirkkaanpunaisia kriinumin kukintoja.

Terveisiä Kevätpuutarhamessuilta 8.4.2017

Mukava ja inspiroiva messupäivä Kevätpuutarhamessuilla!

Jokakeväinen reissu Kevätpuutarhamessuille on taas tehty hyvillä mielin. Oli kivaa kierrellä, katsella ja inspiroitua niin puutarharakenteista kuin kasveistakin.

Äitienpäiväkin kun on tulossa juuri sopivasti kuukauden päästä, niin toiveissa olisi tälläinen "klapihylly" Omnian osaston rekvisiitan tapaan.

Viinirypäleen rangot ei ihan tainneet selvitä

Tälläinen harmitus tuli vastaan maakellarin uumenista, kun kaivoin esille syksyllä sinne varastoimiani viinirypäleen rankoja.
Yksi oli ainakin kuollut ja kaksi näyttivät kituuttavan. Yritän vielä saada niihin puhallettua henkeä. Eli toin ne sisälle lämpimään, siistin huonot osat pois ja laitoin ikkunan viereen "valohoitoon".

En tiedä olikohan tämä kokeilu sitten tässä !

Pientä toivon kipinää on ilmassa, koska jos oikein silmiään siristää niin pari silmua on havaittavissa - jos ne vaan ovat voimissaan. Ollaan odottavalla kannalla!

Martta-nukkeilun loppuhuipennus!

Mie oon Hilda

Hilda on talvivaatetuksessa, koska kurssi alkoi keskellä talvea eikä silloin tullut mieleen suunnitella likalle keväisempiä hepeniä. 

Kun on Suomi 100v. juhlavuosi, niin tämä likka on sonnustautunut Puolustusvoimien maa-alueidensa rajapuihin maalamien merkkien innoittamana tummaan mäntymetsänvihreään sekä valko-siniraitoihin. 

Talvella tarvitaan aina pipo ja villasukat villatakin lisäksi - niin kuin meillä Suomessa on yleensä pukeuduttu sään mukaan.

Ja tässä on mun kurssikaverit...

 Takaa vasemmalla: Pirkko, Hilja, Hulda
Edessä vasemmalta: Lotta, Anja (?), jonka sylissä Sisko ja sitten mie ite Hilda

Tässä mukana myös Lottatyttö nimeltä Rauha... ja kaksi Pipsaa

Kiva kurssi, kivat kurssikaverit ja ensi vuonna uusiksi - kansalaisopistoon on jo tehty toivemus!

Kevätkylvöt jatkuvat koulimisen merkeissä

Pussillinen samettiruusunsiemeniä tuottaa mukavan määrän koulittavia pikkutaimia. Tämä on ollut jo vuosia todellinen suoksikkikukkani monestakin syystä; pitää loitolla tuhohyönteisiä, helppo taimikasvattaa ikkunanlaudalla, viihtyy monenlaisissa paikoissa puutarhassa ja kestää kukkivana pienellä hoidolla koko kesän aina pakkasiin saakka.

Siemenpussista saa helposti monta kymmentä tainta edullisesti. Nyt tästä 20cm korkeaksi kasvavasta keltaisesta Petite Yellow -lajikkeesta on nyt tulossa noin 100kpl tainta. Eilen koulin ne uuteen taimimultaan ja nyt odottelen juurtumisen onnistumista.

Myös toista lajiketta on kasvamassa. Myös matalaksi jäävä ruosteenpunaisin ja keltaseunaisin kukkiva Bolero on suosikkejani helppohoitoisuuden ja kestävyytensä vuoksi. Tämän pussin siemenet itivät Petite Yellow'ta heikommin ja saanto on vain noin 50kpl taimia.

Kyllä tälläkin määrällä jo täyttää pienen torpan pihapiirin kaikki kukkapenkin väliköt ja rautapadat ja ulkoruukut.

 Vähän ovat osa taimista rujon näköisiä. Ahti-Katti on käynyt siellä vähän "puutarhuroimassa" omiaan, mutta ei sentään muuta kuin päiväunilla taimien päällä.