Kuin veljekset - Aulis ja Ahti-Katti

Nuo ihanat pojat ne jaksavat leikkiä ja syödä vuorotellen. Kun Aulis 3kk nukkuu päikkäreitä, niin Ahti-Katti 1v. 2kk käy ulkoilemassa.
Ahti-Katti opettaa Aulikselle hyvän hiirikissan elkeet jo pienestä pitäen kuin emo konsanaan.
Voi noita veijareita!

Aulis - Ahti-Katin pikkuveikka

Ahti-Katti täytti juuri vuoden ja tuntui, että se kaipasi lajiseuraa.

Juhannuspäivänä meille tuli Aulis. Pieni valkoinen kisuli, jolla on tummanharmaa myssy päässä, pieni täplä vasemmassa kyljessä ja tumma häntä. Muuten valkoinen kissa. Samoilla väreillä siis mennään kuin Ahti-Kattikin.

Kovasti ovat pojat tehneet tuttavuutta ja tuleva ilmeisen hyvin toimeen keskenään. Ihanaa seurata niiden temmellystä.

Ja ihanaa, kun ne kärertyvät viereen nukkumaan.

Ahti-Katin päiväunet

Kyllä on ollut kylmä ja kolea Vappu. Ahti-Katti vetäytyi heti aamureissun ja ruokailun jälkeen livahtiaen ovenraosta saunaan lauteille lämmittelemään. Kun eilisen saunomisen jälkeen vielä ihana lämpö tuntui ilmassa - pesiytyi se kolli vatiin päiväunille.
On se suloinen nautiskelija Ahti-Katti.

Lampolakissa Ahti-Katti

Kohta vuoden vanha Ahti-Katti on jo omaksunut osansa lampolakissana - tai ainakin se päivystää lampolan eteisessä hiiriä ja rottia. 
Kun on eläimiä läävässä, niin aina on hiirulaisillakin ruokaa millä mässäillä; kauraa, kuivattua leipää.... Ja sitten niitä pieniä siimahäntiä ilmestyy eksponentaalisesti aika ajoin.
.
Sisäkatti tuo kaveri kuitenkin on ja yöksi se käpertyy sänkyyn jalkopäähän ja aamulla jatkuu työ ulkona pihapiirissä.

Tässä Ahti-Kattia kiinnostaa ihan valtavasti karitsojen maitopullo ja ternimaitoruisku.

 

Ahti-Katti ja ensimmäinen kevät

Ahti-Katilla on ihan kevättä rinnassa vaikka onkin leikattu kolli. Aamulla kun katin päästää ulos, niin illalla herra suvaitsee saapua pihalle.

Missä lie lymyileekään hiirijahdissa tai muuten vaan nauttii kevätsäästä.

Pelottaa vaan, ettei katti joudu ilveksen tai ketun makupalaksi. Täällä maalla ei voi koskaan olla liian varuillaan.

Ahti-Katti 10kk

Ahti-Katti - väsynyt Uuden Vuoden Odottaja 2017

Voi tuota pientä Ahti-Kattia! On se raskasta odottaa vuoden vaihtumista. Nopeasti se kuluu ottamalla kunnon unet.

 Ahti-Katti on kunnon maalaiskatti kohta 8kk, joka saalistaa ja pyytää "pienriistaa" ulkona aina kun ulos pääsee lampolaan tai tallin eteiseen kauralaarien tykö. Nyt ollaan oltu niiden susien takia vähän karanteenissa, mutta minkä katti luonnolleen voi ja maukuu sekä marisee jatkuvasti ulospääsyä. Onhan sen päästävä!

Ahti-Katti ulkoilee...

Ahti-Kattia ei pelota pakkanen, pimeä eikä isojen hirvikoirien haukunta lähimetsässä.
Ulos on päästävä vapauteen hiirijahtiin tai ainakin omenapuun alle jahtaamaan pikkulintuja! Siellä viihdytään kolmatta tuntia, että aloin jo huolestua että olisi pikku-kolli eksynyt liian pitkälle reviiriltään.

Mutta sisällekin sitten jonotetaan niin, että tassun jäljet ehtivät jo sulaa jäätyneisiin portaisiin.
Kun on ulkoiltu niin sitten syödään hyvin kissanruokaa ja otetaan kunnon päiväunet pönttöuunin kupeessa

. On se vaan kissanelämää parhaimmillaan!

Ollaan kuin kissa ja koira...

Vanha sanonta ei taida pitää paikkaansa tämän ystävyyspari kohdalla.

Miina 6v ja Ahti-Katti 6kk ovat ylimmät ystävät ja riehuvat keskenään rajusti sisällä. Mutta kun ilta saapuu ja talo rauhoittuu - niin ollaan niin kiltisti yhdessä sohvalla. Itseasiassa meitä on siellä kolme - yritän itsekin mahtua sinne katsomaan telkkaria ja aina ollaan hyvin sovittu kun sopu tilaa antaa meidän laumassa.

Huovutetut villasukat

Joskus iskee kaiken muun tohinan keskellä "käsityö-kärpänen". Näin yhdessä lehdessä ihanat huovutetut villasukat ja ihastuin niihin todenteolla.
Ei kun Novitan tehtaanmyymälään ja ostoskoriin Joki -lankaa ja nro 7 puikot. 
Uskomattoman hankalaa kutoa noin isoilla puikoilla ja noin suurikokoisia sukkia. Tuntui ettei mikään entinen osaaminen täsmännyt tuossa mittakaavassa, vaikka olen kyllä tämän talouden villasukissa aina pitänyt.

 

 Tässä vertailun vuoksi ulkoilukenkä nro 37 ja sukka-aihio

 Tavallinen sukka huovuttamattoman rinnalla

 Sukka-aihiot pestynä 40 asteessa pesukoneessa pyyheliinan sisällä, jossa ne eivät pysyneet tietenkään. Olivat kovat koppurat ja osin vielä huovuttuneet YHTEEN keskeltä! Saimme Ahti-Katin kanssa kynsisaksilla nipsutella sukkaosat auki, jotta saatiin venyttää sukat kuosiinsa. Jälkikäteen käsityön ammattilainen neuvoi, että kannattaa laittaa kuplamuovia sisälle estämään yhteen tarttuminen.

 

 Vihdoin ja viimein sukat venytettynä kalossien päälle kuivumaan ja muotoutumaan

 Laadun tarkkailua!

Kelpaa...

Ahti-Katti ja Pablon pipo

Lähipiirissä on pikkuinen ja pirteä ihan lyhytkarvainen koiranpentu, joka tutustuu ensikertaa talveen sekä lumeen. Ajattelin ilahduttaa pikkuvekkulia omatekemällä pipolla.

Luotan Novitan pesun- ja kulutuksen kestäviin lankoihin, joten 7-veljestä oli selkeä valinta tähän tarkoitukseen. Aiemmin olen kutonut villapaitoja niin jack russeleille kuin wippetillekin. Nyt ensimmäistä kertaa teen pipoa. Ohjeita löytyi netistä monia, mutta niiden tulkitseminen toteutukseen saakka oli hankalaa. Joten tein pipon loppuun ns. oman pään mukaan ja olen ihan tyytyväinen tulokseen. Onhan se ihan prototyyppi vielä, mutta hyvä alku kehitystyölle.

Kun ei ollut lähettyvilla Pabloa sovittamassa juurivalmistunutta työtä, niin Ahti-Katti sai toimittaa sen tehtävää. Aika samankokoisia kun ovat ainakin vielä tällähetkellä.

Väri nyt ei ole ihan suosikkejani, mutta ehkä se ei haittaa pikkukoiraa =)

Ei ollut sisäkisulle pipo mieluinen - ilme on kuin satukirjan Pesosen Viirulla.

Torpan alakerran itsetuunattu ilme

Kohta on kulunut kolme vuotta siitä, kun ensimmäistä kertaa astuin sisään torppaan.
Eivät ensivaikutelmat olleet oikein innostavia - mutta jo toisella kerralla "projekti" tuntui ihan omalta.

Nyt on revitty, raavittu, sadateltu, poistettu roskia, nikkaroitua, maalattu ja tuunattu - jopa tuumailtukin!

Ja tähän ollaan nyt päästy. Olen ikionnellinen pikkutorpan emäntä!

Tuvan rauhassa, käkikellon alla vanhassa kiikkutuolissa on rauhoittavaa juoda kuppi kahvia ja rentoutua.
Ahti-Katin valtakunta on tässä - päästetään se siis irti hiiripartioon näin syyssäiden kylmentyessä.

Ahti-Katti 5kk

Uudet verhot yläkerran pikkukammariin

Pikkukammarin ikkuna on vain 1,05cm korkea ja 96cm leveä. Matalaan huoneeseen ei haluaisi laittaa paksuja ja peittäviä verhoja, että saisi myös luonnonvaloa sisälle.

Ajattelin tehdä kapean kapan yläreunaan ja sivuille ohuet sivuverhot antamaan vähän pehmeyttä. "Linnunpöntöksi" nimeämäni pikkukammari saa nimensä mukaisen kapan Eurokankaan valikoimasta. Kankaan nimi on Metsän äänet. Vaalean harmaalla pohjalla on ainakin tiaisia - lempilintuja.
Katsotaan mitä saan aikaiseksi. Vielä ei ole kuin kappa tehty ja huomenna on mentävä tarkistusmittaamaan ja sovittamaan sivuverhot etten tee mitään hassua.

Torpan oma kolli Ahti-Katti päätti olla avuksi kankaan mittaamisessa ja leikkaamisessa. Iskä sanoi aina ennen,että koskaan ole niin pientä työmaata ettei siellä olisi yhtä työnjohtajaa.

Torpan uusi asukas: Ahti-Katti

Ei se ole torppa eikä mikään ellei ole kissaa!
Nyt on Erikasmäessäkin oma hiirikissansa Ahti-Katti. Nimensä kisu on saanut torpan vuorossaan toisen entisen isännän mukaan.
Tämä pieni kaveri on joka paikassa kuin kotonaan eikä turhia hötkyile. Mutta leikkiä se osaa ja rakastaa vastalypsettyä kutunmaitoa.
Toivottavasti Ahti-Katista kehittyy iso ja riski kyläkolli.