Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit

lauantai 5. elokuuta 2017

Wildly Flowering Finland: Humalanvieras - European dodder ( Cuscuta europaea)

Tälläinen kiemurtelija luikerteli salakavalasti elämänlangan joukossa torpan pienellä maapläntillä. Tuskin sitä olisin edes huomannut ellen olisi kompuroinut ja kaatunut elämänlankaviidakkoon myrkyttäessäni rikkaruohoja tarkasti neliösenti neliösentiltä.
Erikoiselta tuo humalanvieras näyttää, koska siinä ei ole kunnon lehtiä eikä lehtivihreää itsessään. .

Humalanvieras on 1-vuotinen kalvakas täysloinen, jonka oma maahan kiinnittyvä juuri kuolee varhain kasvukaudella. Muuten se kasvaa muihin kasveihin kiinnittyneenä imujuurensa avulla turvaten siten itselleen veden, kivennäisten sekä orgaanisten yhdisteiden saannin. Sen varsi on 30-120cm pikä ja noin 1mm paksu. Kukat ja kukinto muodostuu tiheiksi 7-15mm sykeröiksi, jossa on 3-4mm leveitä vaaleanpunaisia tai valkoisia kukkia

Humalanvieras kuuluu meillä tulokaslajeihin. Mutta Suomessa on myös alkuperäinen, paljon kulttuuritulokasta pienempi ja varreltaan punaisempi etelärannikon merenrantaniittyjen oma asukki.
Sitä kumpaan ryhmään kuvan humalanvieras kuuluu, en osaa sanoa.

 ++++










maanantai 24. heinäkuuta 2017

Wildly Flowering Finland: Keltasauramo (Anthemis tinctoria)

Kaikenlaisia kasveja sitä näkee teidenvarsilla ja saa ihan paniikkijarruttamaan ettei aja "onnensa ohi". Luulin, että ainakin suurimman osan Suomessa kasvavista "rikkaruohoista" tuntisin, mutta ei sitten läheskään. Tämäkin keltasauramoksi yhdellä nettisivustolla tunnistettu kasvi kukki erittäin paahteisella moottoritien penkalla. Minulle ihan uusi tuttavuus täällä Kaakkois-Suomessa.

Tutustuin kasviin ja onhan sillä ollut ihan järkeenkäypä historia, miksi ikäluokkani ei ole sitä juurikaan tavannut luonnossa. Kasvi kuuluu ns. muinaistulokkaisiin eli arkeofyytteihin  Suomessa.  Keltasauramon pähkylöitä on löydetty kaivauksissa Turun seudulta 1300–1500-lukujen maakerrostumista. Lajin arvellaan olleen tuolloin harvinainen ja paikallinen erikoisuus.
Laji lienee kulkeutunut meille pääasiassa keski- ja eteläeurooppalaisen heinänsiemenen joukossa ja yleistynyt vasta kylvöheinän viljelyn laajentuessa. Sen kukoistuskausi ajoittui heinänviljelyn alkuaikaan 1800-luvun loppupuolelle. Kun viljelytekniikka kehittyi, taantui keltasauramokasvustot
heinäpelloilta ja laji hävisi jo vuosikymmeniä sitten.
Nykyisin keltasauramoa voi tavata villinä kuivilla kedoilla ja tienpientareilla. Tämänkin ihailemani kasvuston siemenet lienevät tulleet heinänsiementen tai mullan joukossa, kun moottoritien penkereitä pari vuotta sitten katettiin mullalla.

Keltasauramon kirkkaankeltaisia kukkamykeröitä on käytetty jonkin verran villa- ja silkkilangan värjäämiseen. 

Nykyisin värikäs keltasauramo on melko suosittu puutarhojen koristekasvi, joka kukkii pitkään, melkein koko kesän.
Keltasauramo kasvaa 20–80 cm korkeaksi ja on tavallisesti haaraton tai niukkahaarainen. Yksittäiset kasviyksilöt eivät ole kovin pitkäikäisiä, mutta kanta lisääntyy omatoimisesti siemenestä sopivilla paikoilla, vaikkapa pihan hoitamattomassa, ketomaisessa nurkassa.
Itsekin nyhdin muutaman kasvin ja toin tänne torpalle kesäiloksi.








tiistai 18. heinäkuuta 2017

Wildly Flowering Finland: Ketoneilikka (Dianthus deltoides)

Suomen luonto näyttää nyt kyllä parastaan tällä hetkellä. Kaikkia ihania ja värikylläisiä kukkia on jokapaikassa.

Ketoneilikka on aina ollut yksi suosikkini. Tämä rehevä 25cm korkea tupas kukki maantien poskessa kuivassa paikassa.










Wildly Flowering Finland: Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium (L.)


Todella vaikuttava näky tienrientareella, kun sata metriä pitkä ja kymmenisen metriä leveä alue kukki näitä "Rentun ruusuja" raivatun ojanvarren penkalla Loviisan lähistöllä. Vaikka oli sateinen ja pilvinen sää, oli pakko pysähtyä ihailemaan näiden rikkaruohojen valtavaa värikylläisyyttä.

On näitä "rikkaruohoja" meillä aina kerätty kukkakimpuksi tai osaksi kesäisiä kukkakimppujakin sen komean ja näyttävän kukinnon vuoksi.

Maitohorsma on metsien, raivattujen maa-alueiden ja metsäpalojen (kutsua tulikukaksi) jälkeen pioneerilaji ja se valtaakin itselleen hyvin nopeasti vapaat kasvupaikat. Maitohorsma leviää tehokkaasti sekä siementen että juurakon avulla. Suurenkin esiintymän yksilöt saattavat olla yhtä kloonia tehokkaan juurakkoleviämisen vuoksi.  Maitohorsma viihtyy hyvin erilaisilla kasvupaikoilla sekä emäksisessä että hieman happamassa maassa.

 Maitohorsmaa ja sen lehtiä voidaan myös käyttää ravintona : nuoria lehtiä voi käyttää salaateissa ja kuivata teeaineksiksi. Kitkerän maun teestä saa pois ennnen kuivaamista fermentoimalla lehdet. Nuoris versoja voi käyttää parsan tavoin esim. kiehauttamalla varsia hetki suolavedessä ja nauttimalla ne voisulan kanssa.

Horsma on komea kasvi, se kasvaa yleensä noin 50–150 cm korkeaksi, jopa kaksimetriseksi. Horsma on yleinen koko Suomessa. Maitohorsman kukat ovat yleisimmin pinkkejä ja harvemmin vaaleanpunaisia tai valkoisia Kukkien halkaisija on 2–3 cm.






sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Wildly Flowerig Finland: Suopursu (Rhododendron tomentosum ent. Ledum palustre)

Suomi on tunnettu metsistään, mutta yhtä upeita ovat myös moninaiset suot ja niiden kasvustot. Jo jonkin aikaa soilla on kukkinut valkoisin pienin kukkaryhmin suopursu. Kasvia kosketettaessa siitä leviää huumaavan voimakastuoksu. Ei ehkä niin parfyyminen, pikemminkin metsäisen voimakas haju, joka joillekin ihmisille saattaa aiheuttaa helposti päänsärkyä.

 

Suopursu kasvaa pääasiassa erityyppisillä kuten rämeillä, rämekorvissa ja kalliosoistumilla. Hyvin kosteissa suomaissa se ei viihdy. Sopursu kasvaa 30–100 cm korkeaksi pystyvartiseksi ja pensasmaiseksi varpukasviksi.

Suopursu on lievästi myrkyllinen. Suomessa ja Ruotsissa sitä on vanhastaan käytetty sekä rohtona, mausteena että desinfioimiseen. Ulkoisesti suopursua on käytetty kääreinä reuman ja ihotautien hoitoon tai sisäisesti nautittuna teenä. Sitä on käytetty myös viinan ja oluen maustamiseen. Suopursujen lehtien ja kukkien keitinvettä käytettiin syöpäläisten hävittämiseen kotieläimistä ja koiperhosten ja luteiden karkottamiseen. Aikaisemmin suopursurohdosta on voinut ostaa Suomessa apteekeista.





maanantai 24. huhtikuuta 2017

Wildly Flowering Finland: Harmaaleppä (Alnus incana)

Mistä tietää, että kevät on oikeasti tulossa?
No viimeistään siitä, että allergiset reagoivat lepänkukintaan jo varhain kevättalvella. 








Harmaaleppä kukkii aikaisin keväällä ennenkuin lehdet ovat puhjenneet puihin. Harmaaleppä tuottaa yhtä aikaa sekä hede- että emikukintoja. Kukinnot ja kukat ovat yksineuvoisia, jolloin heteet ja emit kasvavat eri kukinnoissa.Talven yli sinnitelleet vihreät ja kovat hedenorkot muuttuvat keltaisiksi ja taipuisiksi. Eminorkot ovat oksien kärjissä pieninä, punaisina palloina. Emeistä kehittyy jo samana kesänä pieniä, vihreitä ”käpyjä”, jotka talven aikana puutuvat koviksi ja ruskeiksi. Siemenet putoavat alkuvuodesta maahan. Kevyet siemenet kulkeutuvat laajalle alueelle tuulten ja sulamisvesien avulla.

Siementen avulla tapahtuvan lisääntymisen ohella harmaalepän laaja juuristo tekee paljon juuri- ja kantoversoja. Meilläkin hevosaitauksen vieressä kasvaa jatkuvasti uusia maaversoja, kun hevoset ovat syöneet edelliset.

Nopeakasvuisena ja sopeutuvaisena puuna harmaaleppä leviää nopeasti uusille alueille pioneeripuulajina.



 Lisäksi harmaaleppä on kuivana todella hyvä polttopuu. Pari vuotta kuivuneista haloista saadaan hyvää hakepurua kalan ja lihan savustamiseen.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kevätmuuttajat ilon aiheena!


Kevään merkkejä ovat kaikki ne "kevääntuojalinnut", joita joka päivä havaitsee tuolla ulkosalla.

Eilen todella vaihtelevasta aurinkoisesta ja lumituiskusta huolimatta näin ensimmäistä kertaa muutaman minulle tärkeän kevätmuuttajan.

Yksi niistä oli torpan pihalla 'tik-tik-tik' -lauluaan laulava punarintauros (Erithacus rubecula). Kuvaaminen omalla kameralla ei onnistunut, mutta lainasin muutaman upean kuvan googlesta.

Kuva lainattu forsblom.1g.fi

Kuvahaun tulos haulle punarinta
















Eilen saapasteli myös yhdellä pellolla komea kurkipariskunta (Grus grus) . Ne ovat tulleet samalle pellolle jo vuosia. Aina niiden paluuta odottaa ja pelkää, että jotakin olisi sattunut ja toinen tai molemmat olisivat poissa.

Kuva lainattu Kainuun Luontokuvilta.
Kuvahaun tulos haulle kurki

Töyhtöhyyppiä (Vanellus vanellus) on jo näkynyt useita päiviä. Ne olivat ilmeisesti ensimmäiset ei-pihalinnut, jonka tyttäreni pienenä tunnisti 'Tofsvipa'.
Kuva lainattu Suomen Luontokuvilta.
KKuvahaun tulos haulle töyhtöhyyppä




perjantai 23. joulukuuta 2016

"Joulukuusivarkaissa"

Omalla luvalla koiran kanssa kuusta oltiin hakemassa. Isännältä ei lupaa herunut, koska muutama vuosi sitten kaksi koiraa ja kissat kaatoivat koko kuusi- koreuden pariin kertaan ja neulasia löytyi vielä juhannuksenakin.

Päivän pituus on niin lyhyt, ettei joulukuusen hakuun voi kauas mennä. Joten ihan tuohon hevoslaitumen taakse liukasteltiin koiran kanssa. Tovi siinä tuumailtiin ja ihmeteltiin - ei tahtonut nähdä metsää puilta eikä sopivaa puuta metsältä.

Mutta sieltähän se sorjaoksainen metsäkuusi löytyi sen verran kaukaa aidan takaa, ettei hepat olleet päässeet siihen käsiksi. Vähän se vaikuttaa toispuoleiselta, mutta ei todellakaan haittaa, koska seinän viereen se kuitenkin tulee torpan kammarissa. Ja sitten vain sahaamaan.



Nyt "vihreä neito" seisoo ylväästi kammarissa vanhanaikaisessa kuusenjalassa ja odottaa jo jännittyneenä huomista pukemista joulujuhla-asuun. Toivottavasti ei jännitykseltään pudota neulasiaan jo ensimmäisenä yönä.











keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Operaatio Amatsoninliljan pelastus!

Muutama viikko sitten päätin pelastaa äitiäni "hukuttamasta" amatsoninliljojaan (Eucharis amazonica) . Niitä oli kasteltu varmuuden vuoksi ilmeisesti joka päivä etteivät ne vaan kuole. Siitähän ei tullut mitään, vaan lehtiä alkoi kellastua toinen toisensa jälkeen. Huonolta näytti.

Hain liljat "turvaan" torpalle. Jaoin sipulipaakut parhaani mukaan ja istutin suurempaan ruukkuun ja uuteen multaan. Vein kammariin piirongin päälle valoisaan paikkaan. Ja kas! Viikkoon en ole torpalla ollut, mutta nyt vastassa oli tosi iloinen yllätys - kaikkiin kolmeen sipuliin on tullut esille hentoinen kukkavarsi.

Ihanaa!  Katsotaan ja seurataan kasvun ihmettä.











sunnuntai 18. joulukuuta 2016

"Valtion koiran" jälkiä pihapiirissä...susiraja lähenee Helsinkiä

Ei olla kuin vajaa 100 kilometriä pääkaupungin keskusta, mutta "valtion koiran" eli suden (Canis lupus) jäljet pihapiirissä ja sulanut makuu-tai vaanimispaikka koiratarhan takana muutaman metrin päässä.

Todella ikävää, koska poneja, lampaita, koiria ja Ahti-Kattia pidettävä kokoajan sisällä tai ainakin liekassa ulkoiluttaen. Vapaus liikkua lajityypillisesti saadaan siis unohtaa ainakin joksikin aikaa...surullista -  kun luonto asettuu liian lähelle. Kummallakaan ei ole silloin mukavaa.

Naapurissa, vajaan sadan metrin päässä neljä lammasta raadeltu hengiltä, joten vaara on todellinen riista-asiantuntijan todentamana!
Eivätkä nuo ole meidän sakemannien jälkiä aamuhämärässä kuvattuna.