Käsinlypsyn tulos!

Ei auttanut muu kuin ryhtyä taas lypsylle. Martta-vuohen pikkukili ei selvinnyt synnytyksestä ja siirtyi pikkukilien taivaseen. Martan utaret olivat pakahtua maidosta, joten ei kun lypsämään. Martta on peräisin hyvälypsyisestä kuttulinjasta yhdeltä kutunmaitontuottaja-tilalta. Tarkoituksena ei ollut hankkia lypsettävää kuttua, mutta tilanne on nyt tämä. Martalla on hyvät vetimet - napakat ja sopivan pituiset että lypsy sujuu reippaasti ja maito osuu astiaan.

Onneksi osaan sen taidon emäntäkoulun oppina. Mutta varsinaisesti olen viimeksi lypsänyt kuttuja aika tasan 20 vuotta sitten, kun tytär oli lehmänmaitoallerginen. Ei se tuntuma ollut unohtunut, mutta Martta ei ensin oikein ollut yhteistyöhaluinen. Puolet saaliista kaatui lattialle Martan potkujen seurauksena, mutta tämän verran sain talteen höyryävän lämmintä kutunmaitoa. Tämä oli Martan ensimmäinen kokemus lypsämisestä - sekä hämmentävää että helpottavaa.

Ruskean uuhen neloskaritsat saivat herkkumaitoa heti iltapalaksi.

Jos tässä joutuu lypsämään joka päivä, niin mitähän rupeaisi maidosta tekemään. Letut ainakin olivat tosi hyviä silloin aikoinaan.

Karitsakarusellin kuulumisia... Ruoho alkaa vihertyä

Kevät etenee ja ruoho vihertyy vauhdilla. Karitsakarusellin kakarat pitäisi pikkuhiljaa totuttaa vihreälle ravinnolle. Ensimmäiset pari jo muutaman viikon vanhaa, kesyintä ja uskaliainta kaverusta ottavat ensikontaktia puutarhan vihreyteen.
Kaikki uuhet eivät ole vielä karitsoineen. Vielä viisi emoa odottaa pienokaista. Pari kantavaa lähti myös uusiin koteihinsa synnyttämään. Kaikkiaan lampolassa juoksentelee 22 eri-ikäistä ja väristä karitsaa. Trendivärinä tänä vuonna on ehdottomasti musta valkoisin merkein. Vanha herra Jordman on siis ollut ahkerana. Myös Sampolla (suomenlammas) ja Jeevelillä (oxford down) on ollut omat pienet haareminsa.

Tsarinna ihmettelee ovelta avautuvaa puutarhaa

 

 Etualalla pienen pienenä syntynyt pullokaritsa Myrsky. Kuvassa ei näy velipoika Tyrskyä. Nimet tulivat siitä kovasta kevätmyrskystä huhtikuussa, jolloin sisarukset syntyivät.

Myös edessä oleva pieni pässipoika oli syntyessään heiveröinen ja lampolassa kylmä vaikka oli lämpölamppujakin. Ei auttanut muu kuin kääräistä värjöttelevä pikkuinen vanhaan villapaitaan ja tuoda sisälle. Yö kun oli, niin nukuttiin saksanpaimenkoira, minä ja karitsa sohvalla aamuun asti, että muu väki saattoi levätä rauhassa. Eikä muuten ollut ensimäinen kerta - eikä viimeinenkään =)

 KIIRE...ettei eksy porukasta!

 

 

 EU-merkit saamme korviin muutaman viikon sisällä. Vielä ei ole kiire.

Terveisiä karitsakarusellista

Voi sitä vilskettä ja vilinää, kun lauma karitsoita kirmaa pitkin lampolaa ja sen käytäviä. Voiko olla hellyyttävämpää!

 Oxford down sisarukset Amos ja Soma takana ja Tsarinna edessä.

 Tässä siis Tsarinna, jonka kuvasin juuri syntymän jälkeen rääpäleenä pari viikkoa sitten. Siitä on kasvanut tomera ja seurallinen uuhityttö.

 Koko porukan pienin. Myrsky-uuhi painoi vain kilon syntyessään - tuttipullolla on saatu pienokainen hyvään kasvuun. Erikoisempi väritys johtuu ruskeasta Mokka-äidistä ja oxford down-finnsheep isästä Shemeikasta.

Tsarinna

Ihanat karitsakolmoset - Hyvää huomista Äitienpäivää kaikille!

Eilen iltapäivällä syntyivät nämä ihanat pienet kolmoset ruskealle Nami-Nami uuhellemme. Tiukkaa teki ensin, kun kaksi pientä yritti maailmaan yhtäaikaa; valkoinen pää ja musta häntä näkyivät samaan aikaan.
Ensin pää edellä -sukeltaja ja sitten pylly edellä -tulija ja puolen tunnin kuluttua vielä viimeinen pikkuinen.

 

Tässä lämmitellään ja kuivatellaan punaisen lämpölampun alla yhdessä kasassa äiti-uuhen vierellä!

Lopputuloksena kolme ihanaa ja reipasta karitsaa. Musta tyttö valkoisin otsamerkein,  täysvalkoinen tyttö ja porukan ainoa pässipoika kahvinruskea Sergei.