Wildly Flowering Finland: Humalanvieras - European dodder ( Cuscuta europaea)

Tälläinen kiemurtelija luikerteli salakavalasti elämänlangan joukossa torpan pienellä maapläntillä. Tuskin sitä olisin edes huomannut ellen olisi kompuroinut ja kaatunut elämänlankaviidakkoon myrkyttäessäni rikkaruohoja tarkasti neliösenti neliösentiltä.
Erikoiselta tuo humalanvieras näyttää, koska siinä ei ole kunnon lehtiä eikä lehtivihreää itsessään. .

Humalanvieras on 1-vuotinen kalvakas täysloinen, jonka oma maahan kiinnittyvä juuri kuolee varhain kasvukaudella. Muuten se kasvaa muihin kasveihin kiinnittyneenä imujuurensa avulla turvaten siten itselleen veden, kivennäisten sekä orgaanisten yhdisteiden saannin. Sen varsi on 30-120cm pikä ja noin 1mm paksu. Kukat ja kukinto muodostuu tiheiksi 7-15mm sykeröiksi, jossa on 3-4mm leveitä vaaleanpunaisia tai valkoisia kukkia

Humalanvieras kuuluu meillä tulokaslajeihin. Mutta Suomessa on myös alkuperäinen, paljon kulttuuritulokasta pienempi ja varreltaan punaisempi etelärannikon merenrantaniittyjen oma asukki.
Sitä kumpaan ryhmään kuvan humalanvieras kuuluu, en osaa sanoa.

 ++++

Wildly Flowering Finland: Kohokki (Silene vulgaris)

Kohokit olivat jo ehtineet kukkia, kun bongasin tämän yksilön tienvarresta. Siinä ne paahteisella pientareella näyttivät voivan erittäin hyvin ja uusiakin pieniä taimia oli läheisyydessä.

Monivuotisena ja monivartisena ruohokasvina se varmasti talvehtii ja lisääntyy entisestään. Kasvin korkeus vaihtelee kasvupaikan mukaan 20–80 cm ja tämä yksilö oli reilut 60cm.

Kohokki on sukua mm. mäkitervakolle ja puna-ailakille. Yhtäläisyydeen huomaa mm. siemenkodasta.

Wildly Flowering Finland: Keltasauramo (Anthemis tinctoria)

Kaikenlaisia kasveja sitä näkee teidenvarsilla ja saa ihan paniikkijarruttamaan ettei aja "onnensa ohi". Luulin, että ainakin suurimman osan Suomessa kasvavista "rikkaruohoista" tuntisin, mutta ei sitten läheskään. Tämäkin keltasauramoksi yhdellä nettisivustolla tunnistettu kasvi kukki erittäin paahteisella moottoritien penkalla. Minulle ihan uusi tuttavuus täällä Kaakkois-Suomessa.

Tutustuin kasviin ja onhan sillä ollut ihan järkeenkäypä historia, miksi ikäluokkani ei ole sitä juurikaan tavannut luonnossa. Kasvi kuuluu ns. muinaistulokkaisiin eli arkeofyytteihin  Suomessa.  Keltasauramon pähkylöitä on löydetty kaivauksissa Turun seudulta 1300–1500-lukujen maakerrostumista. Lajin arvellaan olleen tuolloin harvinainen ja paikallinen erikoisuus.
Laji lienee kulkeutunut meille pääasiassa keski- ja eteläeurooppalaisen heinänsiemenen joukossa ja yleistynyt vasta kylvöheinän viljelyn laajentuessa. Sen kukoistuskausi ajoittui heinänviljelyn alkuaikaan 1800-luvun loppupuolelle. Kun viljelytekniikka kehittyi, taantui keltasauramokasvustot
heinäpelloilta ja laji hävisi jo vuosikymmeniä sitten.
Nykyisin keltasauramoa voi tavata villinä kuivilla kedoilla ja tienpientareilla. Tämänkin ihailemani kasvuston siemenet lienevät tulleet heinänsiementen tai mullan joukossa, kun moottoritien penkereitä pari vuotta sitten katettiin mullalla.

Keltasauramon kirkkaankeltaisia kukkamykeröitä on käytetty jonkin verran villa- ja silkkilangan värjäämiseen. 

Nykyisin värikäs keltasauramo on melko suosittu puutarhojen koristekasvi, joka kukkii pitkään, melkein koko kesän.
Keltasauramo kasvaa 20–80 cm korkeaksi ja on tavallisesti haaraton tai niukkahaarainen. Yksittäiset kasviyksilöt eivät ole kovin pitkäikäisiä, mutta kanta lisääntyy omatoimisesti siemenestä sopivilla paikoilla, vaikkapa pihan hoitamattomassa, ketomaisessa nurkassa.
Itsekin nyhdin muutaman kasvin ja toin tänne torpalle kesäiloksi.

Wildly Flowering Finland: Ketoneilikka (Dianthus deltoides)

Suomen luonto näyttää nyt kyllä parastaan tällä hetkellä. Kaikkia ihania ja värikylläisiä kukkia on jokapaikassa.

Ketoneilikka on aina ollut yksi suosikkini. Tämä rehevä 25cm korkea tupas kukki maantien poskessa kuivassa paikassa.

Wildly Flowering Finland: Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium (L.)

Todella vaikuttava näky tienrientareella, kun sata metriä pitkä ja kymmenisen metriä leveä alue kukki näitä "Rentun ruusuja" raivatun ojanvarren penkalla Loviisan lähistöllä. Vaikka oli sateinen ja pilvinen sää, oli pakko pysähtyä ihailemaan näiden rikkaruohojen valtavaa värikylläisyyttä.

On näitä "rikkaruohoja" meillä aina kerätty kukkakimpuksi tai osaksi kesäisiä kukkakimppujakin sen komean ja näyttävän kukinnon vuoksi.

Maitohorsma on metsien, raivattujen maa-alueiden ja metsäpalojen (kutsua tulikukaksi) jälkeen pioneerilaji ja se valtaakin itselleen hyvin nopeasti vapaat kasvupaikat. Maitohorsma leviää tehokkaasti sekä siementen että juurakon avulla. Suurenkin esiintymän yksilöt saattavat olla yhtä kloonia tehokkaan juurakkoleviämisen vuoksi.  Maitohorsma viihtyy hyvin erilaisilla kasvupaikoilla sekä emäksisessä että hieman happamassa maassa.

 Maitohorsmaa ja sen lehtiä voidaan myös käyttää ravintona : nuoria lehtiä voi käyttää salaateissa ja kuivata teeaineksiksi. Kitkerän maun teestä saa pois ennnen kuivaamista fermentoimalla lehdet. Nuoris versoja voi käyttää parsan tavoin esim. kiehauttamalla varsia hetki suolavedessä ja nauttimalla ne voisulan kanssa.

Horsma on komea kasvi, se kasvaa yleensä noin 50–150 cm korkeaksi, jopa kaksimetriseksi. Horsma on yleinen koko Suomessa. Maitohorsman kukat ovat yleisimmin pinkkejä ja harvemmin vaaleanpunaisia tai valkoisia Kukkien halkaisija on 2–3 cm.

Wildly Flowerig Finland: Suopursu (Rhododendron tomentosum ent. Ledum palustre)

Suomi on tunnettu metsistään, mutta yhtä upeita ovat myös moninaiset suot ja niiden kasvustot. Jo jonkin aikaa soilla on kukkinut valkoisin pienin kukkaryhmin suopursu. Kasvia kosketettaessa siitä leviää huumaavan voimakastuoksu. Ei ehkä niin parfyyminen, pikemminkin metsäisen voimakas haju, joka joillekin ihmisille saattaa aiheuttaa helposti päänsärkyä.

 

Suopursu kasvaa pääasiassa erityyppisillä kuten rämeillä, rämekorvissa ja kalliosoistumilla. Hyvin kosteissa suomaissa se ei viihdy. Sopursu kasvaa 30–100 cm korkeaksi pystyvartiseksi ja pensasmaiseksi varpukasviksi.

Suopursu on lievästi myrkyllinen. Suomessa ja Ruotsissa sitä on vanhastaan käytetty sekä rohtona, mausteena että desinfioimiseen. Ulkoisesti suopursua on käytetty kääreinä reuman ja ihotautien hoitoon tai sisäisesti nautittuna teenä. Sitä on käytetty myös viinan ja oluen maustamiseen. Suopursujen lehtien ja kukkien keitinvettä käytettiin syöpäläisten hävittämiseen kotieläimistä ja koiperhosten ja luteiden karkottamiseen. Aikaisemmin suopursurohdosta on voinut ostaa Suomessa apteekeista.

Wildly Flowering Finland: Paju (Salix)

Iso riesa väärässä paikassa, mutta ihana näin keväällä varsinkin, kun ensimmäiset "pajunkissat" lupaavat kevättä. Ihania ne ovat myös "pajunkissat" maljakossa muulloinkin kuin pääsiäisenä.
Monenlaisia pajutöitäkin niistä voisi solmia tai punoa. Tai istuttaa pitkiä soiroja, jotka sitten taivuttaa haluttuun muotoon. Siihen sitten juurtuvat maahan helposti ja muodostavat vaikka ovikaaren.

Iskä vuoli ja näpersi pajusta myös aina keväisin meille kakaroille ja lapsenlapsille pajupillejä. Aikansa kestivät soitella ennenkuin kuivuivat ja olivat piloilla.

Olen yrittänyt jo kolmena kesänä raivata ja kiskoa pajuja pois pellon pientareelta ja ojanpelkalta, mutta EI - aina vaan tulee uusia vitsoja eksponentaalisesti lisää yhtä poisleikattua kohti.

Nyt laitoin "kovat piippuun" ja jokaiseen katkaistuun varteen sivelin RoundUppia. Katsotaan onko mitään tehoa. Ei muuten, mutta oja ja tierumpu ovat kasvaneet umpeen ja sulamisvedet seisovat tai nousevat torpan tielle saakka.

 

Pajut  on puuvartisten kasvien suku pajukasvien (Salicaceae) heimossa. Pajujen suvussa on noin 450 kaksikotista varpu-, pensas- tai puumaista lajia. Suomessa eri pajulajeja kasvaa noin 20. Niitä kasvaa varsinkin purojen, ojien ja pienten jokien varsilla.

Wildly Flowering Finland: Harmaaleppä (Alnus incana)

Mistä tietää, että kevät on oikeasti tulossa?

No viimeistään siitä, että allergiset reagoivat lepänkukintaan jo varhain kevättalvella. 

Harmaaleppä kukkii aikaisin keväällä ennenkuin lehdet ovat puhjenneet puihin. Harmaaleppä tuottaa yhtä aikaa sekä hede- että emikukintoja. Kukinnot ja kukat ovat yksineuvoisia, jolloin heteet ja emit kasvavat eri kukinnoissa.Talven yli sinnitelleet vihreät ja kovat hedenorkot muuttuvat keltaisiksi ja taipuisiksi. Eminorkot ovat oksien kärjissä pieninä, punaisina palloina. Emeistä kehittyy jo samana kesänä pieniä, vihreitä ”käpyjä”, jotka talven aikana puutuvat koviksi ja ruskeiksi. Siemenet putoavat alkuvuodesta maahan. Kevyet siemenet kulkeutuvat laajalle alueelle tuulten ja sulamisvesien avulla.

Siementen avulla tapahtuvan lisääntymisen ohella harmaalepän laaja juuristo tekee paljon juuri- ja kantoversoja. Meilläkin hevosaitauksen vieressä kasvaa jatkuvasti uusia maaversoja, kun hevoset ovat syöneet edelliset.

Nopeakasvuisena ja sopeutuvaisena puuna harmaaleppä leviää nopeasti uusille alueille pioneeripuulajina.

 Lisäksi harmaaleppä on kuivana todella hyvä polttopuu. Pari vuotta kuivuneista haloista saadaan hyvää hakepurua kalan ja lihan savustamiseen.

Wildly Flowering Finland: Kotipihlaja - Whitebeam or Rowan ( Sorbus aucuparia )

Torpan pihalla kukkii pihjaja. Jätin sen rauhaan, kun raivasin muuta risukkoa pois. On se kaunis kukkineen, mutta myös kaunis syksyllä kun kantaa marjojaan.
Pihjajanmarjoistakin saa tehtyä mehua ja hilloketta. Toivotaan, että päästään säilöntähommiin syksyllä.

On the cottage yard is flowering Rowan.  It is beautufull with white flower and the smell is strong. Rowan look like Bird cherry. In autumn hopefully we can harvest the berries to jelly and juice.
Rowans berries are often up and high. We have a Finnish proverb for situation when everything doesn't go ok; "Bitter, said a Fox about rowanberries"
Pihlaja also called "kettukarkki" ("fox candy") is a marmelade candy produced by Fazer. Fazer started producing the candy in 1895 at the conditory in Helsinki and it is the oldest candy produced by Fazer still on the market. The candy's recipe comes from Russia, where Karl Fazer took it with him when he returned to Finland after his studies. The candies are wrapped in a yellow-red paper with a picture of a fox. Thus the candy is also unofficially known as the "fox candy".
The candy originally contained Sorbus aucuparia berries.

Wildly Flowering Finland: Huopakeltano - Mouse-ear hawkweed ( Pilosella officinarum )

Taas uusia kukkijoita luonnossa. Muistuttaa kovasti voikukkaa, mutta jokin muu se kyllä on. 

Again new flowers flowering. I don't know it's name, even if it looks like Dandelion.

Wildly Flowering Finland: Metsätähti - Chickweed-wintergreen or Arctic starflower ( Trientalis europaea )

Kaunis, herkkä, hento ja yksinkertainen pikkuinen kukka, josta olen aina pitänyt.

Beautiful tiny flower.

Wildly Flowering Finland: Puolukka - Red Whortleberry ( Vaccinium vitis-idaea )

Kävin lähimetsässä katsomassa mustikoiden kukinnan onnistumista ja samalla huomasin jo puolukoidenkin aloittaneen kukintansa. Mustikoita tulee paljon, jos sää olosuhteet olisivat mustikalle suotuisat.
Puolukkakin kukkiin runsaasti ja pörriäisiä surraa niiden ympärillä. Nyt siis odotellaan yhden Suomen tärkeimmistä metsämarjoista onnistunutta satoa.


I was in woods to see blueberrie's unripe fruit and how they are managing springweathers sunshine and cold rainy days. Blueberries seems to me that we are getting a lot of berrien in July.
Now are also red whortleberries flowering with tiny light red flowers. We are waiting for a good harvest for these red berries too which are one of the most important product from forrests.

 Niittyhopeatäplä ja puolukankukkia

Red Whortleberrie flowers and  small pearl-bordered fritillary (Boloria selene)

Wildly Flowering Finland: Tarhaomenapuu - Apple tree ( Malus domestica )

En muista olisiko milloinkaan vanhat omenapuut kukkineet näin runsaasti ja suurin kukin.

I don't remember if old appletrees has never ever flowered this much and big flowers.