Martta-nukkeilun loppuhuipennus!

Mie oon Hilda

Hilda on talvivaatetuksessa, koska kurssi alkoi keskellä talvea eikä silloin tullut mieleen suunnitella likalle keväisempiä hepeniä. 

Kun on Suomi 100v. juhlavuosi, niin tämä likka on sonnustautunut Puolustusvoimien maa-alueidensa rajapuihin maalamien merkkien innoittamana tummaan mäntymetsänvihreään sekä valko-siniraitoihin. 

Talvella tarvitaan aina pipo ja villasukat villatakin lisäksi - niin kuin meillä Suomessa on yleensä pukeuduttu sään mukaan.

Ja tässä on mun kurssikaverit...

 Takaa vasemmalla: Pirkko, Hilja, Hulda
Edessä vasemmalta: Lotta, Anja (?), jonka sylissä Sisko ja sitten mie ite Hilda

Tässä mukana myös Lottatyttö nimeltä Rauha... ja kaksi Pipsaa

Kiva kurssi, kivat kurssikaverit ja ensi vuonna uusiksi - kansalaisopistoon on jo tehty toivemus!

Olen juuri valmistunut Martta-nukke 27.3.2017

 Siinä se monien ahkerien tuntien uurastus on nyt valmiina!

Seuraavalla ja viimeisellä kurssikerralla nukke saa vaatteet ylleen 

ja

kaipa se nimikin sitten julkistetaan.

 

 

Martta-nukke päätä vaille valmis

Nyt alkaa jo tulla valmista nukkea pikkuhiljaa.

Vartalo on ommeltu ja täytetty tiukkaan kuivalla sahajauholla. 

Olkavarsi suljettu tiukasti käsin pikkupistoilla.

Käsivarret liimattu ja solmittu käsivarsipusseihin.

Ja käsivarret ommeltu myös tiukkaan kiinni vartaloon - ompeleet eivät ole kauniita enkä ole niistä ylpeä, mutta jäävät onneksi pään kiinnityksen alle.

Mutta pää puuttuu vielä!

Martta-nukkeni pellavapää

En ole pysynyt laskuissa montako kertaa olemme Martta-nukkekurssille viikottain kokoontuneet, mutta nyt alkaa nuken pää ja identiteetti hahmottua.

Kasvot ja ilme ovat valmiina suppusuuta ja kulmakarvoja myöten. Myös tukka on "kasvanut" päähän tälle "elovena-tytölle".

Jopa nimi tyttöselle alkaa muodostua huulilleni, mutta ei ihan vielä ole selkeinä tavuina ulos tavattavaksi.

Illan päätteeksi oli palattava taas kuin alkupisteeseen. Olen hukannut ensimmäisen nukenkropan jollakin ihmeellisellä tavalla ja nyt on tehtävä 2. versio.
Mutta ei se mennyt sekään kuin "strömsössä", vaan tuli ommeltua nurjat ja oikeat puolet sekaisin eikä ratkojalla ollut mitään tekoa, kun ommel oli tiheää 1,5 tikkiä.
Ja TAAS tein uuden 3. version. Olin ajatellut, että saattaisin tehdä jopa toisenkin nuken vaikka seuraavalla kurssilla ja kangasta riittäisi vaikka kokonaiseen sisarusparveen - eipä taidakaan riittää.

Martta-nukelle vaatetusta 1940-luvun henkeen

 Nyt on tulossa Martta-nukelle mekkoa. Ei siis niistä sini-kuviollisista kankaista, vaan vähän ankeammista sävyistä.

Kun tänä vuonna vietetään Suomi100v. juhlavuotta, niin olkoon Martta-nukellakin vähän 1930-1940-luvun henkinen vaatetus. Siksi päädyin tähän tummaruutuiseen kankaaseen. Tehdään sitten kesäksi jotain hempeämpää.
 
Liivihameen kasausta on nyt työn alla. On vaan niin haastavaa ommella pieniä kappaleita, kun ei vuosiin ole juuri ompelukoneeseen koskenut. Mutta kärsivällisyyttä...!

Martta-nuken silmien maalausta

Tähän silmien värkkäämiseen meni ihan oikeasti koko yksi kurssi-ilta. Omat silmät olivat työpäivän jälkeen ihan väsyneet ja hienonhieno pensselikään ei tuntunut tottelevan ja tekevän niin kuin ajattelin. Mutta tälläinen sinisilmä Martta-nukesta nyt sitten tuli.
Suukkosuukin sai ruusunpunaista väriä.

 

 

  Tässä meidän porukkaa.

Näin Martta-nuket jokainen saavat ilmettä kasvoihinsa.

Martta-nuken tekoa: osa 4. - Hyvää ystävänpäivää meiltä kaikilta!

 Hyvää ystävänpäivää täältä Martta-nukkekurssilta meiltä kaikilta!

Hitaasti se Martta-nuken valmistus etenee. Repro-päätä on käsitelty niin gessolla kuin väriaineellakin jo useita, useita kertoja - ja vieläkin jatketaan.

 Kasvovärien jälkeen sahattiin rautasahalla irti ylimääräiset valokset olkavarsista. Pää piti suojata vaikka sukkahousulla, ettei tule naarmuja. Onneksi eivät kulmat lohjenneet ja samalla kiinnitysreiät, vaan säilyivät ehjinä kovakouraisesta käsittelystä huolimatta.

 Tällä kertaa päästiin jo aloittamaan jalkojen täyttö sahapuruilla ja asentamaan jalkojen niveliä paikoilleen.

Martta-nukke saa kasvoihin väriä: osa 3.

Kaksi kertaa on jo oltu taas Martta-nukkekurssilla ja edistymistä alkaa näkyy.

Päätä ja käsiä on "gessottu" ainakin 9 kerrosta. Lakanakankaasta leikattu ja ommeltu nukenosia.

Tänään maalattu ensimmäiset kerrokset ihonväriä ja täytetty jalkoja sahanpurulla.

Ennen seuraavaa kurssi-iltaa voisi ehkä käydä katsomassa jostakin kangasliikkeestä mekkokangasta tai niin kuin opettaja neuvoi - jostakin kaunista vanhasta vaatteesta saisi uusiokäyttöön nukelle mekon.

Hei vaan - nähdään viikon kuluttua!

Outi-Annukka - kansakoululaisen käsityötaidonnäyte 1970-luvulta

Meillä oli vanha ihana opettajatar Kyllikki, joka pisti meidät tytöt äärirajoille käsityötunneilla. Viimeisenä vuotena ennen oppikouluun tai kansalaiskouluun siirtymistä tehtiin käsityötunnilla nukke. On sitä leikattu kaavoja ja kangasta,neulattu, harsittu ja ommeltu niin koneella kuin käsinkin. Virkattu ja kudottu sekä tietysti purattu ja taas uudestaan aloitettu alusta kun ei ollut tarpeeksi kaunista tikkiä tai tasaista neuletta. Opiitua tuli - siis kaikkia entisajan hyvän vaimon taitoja harjoitellen, paitsi ei kuitenkaan parsittu.

Nuken pää ommeltiin kiinni valkoisten nauhojen avulla vartaloon, kuten Martta-nukeillakin. Nuken silmät sulkeutuvat ja pääkin kääntyy. Nuken niskassa on leima, jossa lukee Dollytex - Vihti. Se on siis vanhan suomalaisen nukketehtaan tuote.

 Hassua oli, kun nukelle piti tehdä ihan sukkanauhaliivitkin, johon yhdistettiin sukkanauhahoilla pitkät sukatkin. Meillä tytöillä kyllä oli jo tuolloin sukkahousut - vähän oltiin ihmeissämme. Alushame virkattiin pylväillä ja kiinteillä silmukoilla, kaulaan ommeltiin irroitettava röyhelö.

Jokainen antoi nukelleen nimen ja minun Outi-Annukka oli ensi Suvi-Varpu, mutta nimi muuttui työn edetessä. Kaipa nukke näyttää enemmän juuri Outi-Annukalta.

Vuosien saatossa nukke on säilynyt äitini tallessa, mutta nyt se asustaan torpassa. Yksi tossut on kadonnut - onneksi ei koko nukke!

Martta-nuken valmistusta ... osa 2.

Kolmas kerta maanantai-iltana Martta-nukke -kurssilla ja nyt on edetty taas pikkuhiljaa kohti tavoitetta. Reilut kaksituntinen hurahti taas kuin siivillä. Ihana kurssi, ihana ope ja kivat kurssikaverit!

Sain lainaksi serkkutytöltä nuo terästelineet nukenpään ja käsivarsien kuivattamista varten. On sillä serkulla kätevä mies, kun puuhastelee kaikenlaisia juttuja vaimon arkasteluharrastusten avuksi. Kiitos molemmille tästä lainasta!

 Työvaiheena on Gesson levittäminen repropäähään ja käsivarsiin. Tavoitteena on saada kaunis ja sileä pinta, jolle olisi hyvä maalata ihonväri ja muut yksityiskohdat.

 Kun gesson kuivumista odoteltiin, saattoi aloittaa jo kehon kaavojen leikkaamisen.

 Kehon materiaaliksi käytetään ns. jokamiehen lakanakangasta tai ns. raakakangasta. Puolesta metristä saisi jo kaksikin Isosiskon kokoista nukenkehoa. Ehkä joskus myöhemmin teen sille vaikka Pikkusiskon.

Pitää olla huolellinen  (huoh!) ja merkata kaikki kohdistuspisteet, sauman varat ja leikatakin tarkasti. Niin ja tarvittava määrä kaikkia kappaleita - lankasuoraan.

Se on siinä tältä illalta. Tavarat kassiin ja kotiin.