Vinttigallerian aarteita; Andreas Alariesto nro 6 Lapinkylä talvitunnelmissa

Ensin ihan sattumalta lainasin kirjastosta Andreas Alarieston Lapinkuvat -kirjan ja sitten hankin jo kirpparilta oman. Jotain perin juurin koukuttavaa on katsella noita naivistisia kuvia. Samalla tavalla koukuttavat kuin Mauri Kunnaksen Koiramäki -kuvituksetkin. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ennenaikaisesta elämästä Lapissa lapinkansan parissa.

Tällainen hamstraaja ja keräilijä ei kauaa aikaillut, kun jo etsin kirppareilta ja netistä Arabian pikkulautasia, joissa on Alarieston Lappi -kuvituksia. Tästä se siis alkaa 53 kappaleen pikkuisen serikuvallisen pikkulautasen metsästys. Auts - mitähän tämäkin taas kustantaa!

Kaikissa lautasissa pitäisi Alarieston signeeraus, Arabian leima, taulun nimi suomeksi, ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi ja järjestysnumerointi.

Ensimmäiset pikkulautaset ovat vuodelta 1980 ja hauskasti numerointi alkaakin vasta numerosta 6. Sen nimi on Lapinkylä talvitunnelmissa.

Karitsakaruselli pyörii vuonna 2018...

Taas on vuoden paras ja myös rankin aika meneillään kaikilla lampureilla.

Pikkuisia karitsoja kun pukkaa kuin "plussapalloja", niin se edellyttää vähän seurantaa ja yövalvontoja.

Nyt meillä hyppelee karsinassa emojensa iloksi ja reisaksi 9 pikkuista karitsaa ja yhtä karitsointia odotellaan.

Mutta kaikki on sen väärtiä =)


Kuvassa ensimmäiset tämän vuoden tulokkaat öiseen aikaan pari viikkoa sitten.

Voi itku ja parku...

Yhdessä ollaan tämän 20-vuotiaan shettistamman kanssa oltu yli 5 vuotta ja opeteltu tuntemaan kummankin "tamman" oikut.

Tänään vaan on se ikävä päivä, jolloin vanhaa rouvaa tullaan noutamaan uuteen kotiin. Suureksi onneksi näin eikä teuraalle tai kuoppaan.

Olin luvannut edelliselle omistajalle, että tamma saa meiltä loppuelämän kodin, mutta ei mennyt ihan niinkuin "Strömsössä". Itse kunkin elämä menee menojaan ja on pysyttävä sen perässä.
Onneksi tamma saa mukavan ja aktiivisen uuden kodin. Raviponi kun on, niin varmasti nauttii tekemisestä ja kärryajeluista.

Voi hyvin rakas ja pitkää tervettä poninelämää!

Keltaisen pelargonian ensimmäinen kukka

Kevätpuutarhamessujen tuliainen - keltainen pelargonia First Yellow - kukkii nyt ensimmäistä kertaa ja yhdellä ainoalla kukalla.
Ihan sitruunankeltaiseksi kuvailtu väritys ei ihan pitänyt paikkaansa, mutta ihananvärinen kuitenkin. Ehkä myöhemmin, kun saan sen istutettua uuteen ruukkuun, alkaa värityskin syventyä voimakkaammassa mullassa.

Kasvun voimaa kierrätyspurkissa

Muutama päivä sitten istutin kourallisen litteitä siemeniä kermaviilipurkkiin ja tässä tulos.

Yhtään en tiedä mitä tarkalleen ottaen ovat, sillä laitoin syksyllä kuivumaan jättikurpitsansiemeniä, kun tein säilykkeitä.

Mutta myös talven aikana kuivatin myskikurpitsankin siemeniä. Jää siis nähtäväksi kumpia ovat vai vielä jotain kolmatta lajia.

Kasvun voima on kuitenkin valtaisa. Taimet työntävät kuivahtanutta, jauhelihapihvinnäköistä multakerrosta pois tieltään yhteistuumin.

Hyvin on toiminut myös tässä tapauksessa pieni "kierrätyskasvihuone" eli viinirypäleiden myyntipakkaus. Siellä häiriöiltä suojassa ovat siemenet muhineet keittiön ikkunanlaudalla auringon valossa.

Vihdoinkin näkyy eloa siemenistutuksissa!

Kyllä olin jo heittää hanskat tiskiin, kun viidakkokurkku ei itänyt ja kaksi ensimmäistä okra-kylvöä ilmeisesti itse pilasin liialla kastelulla ja liian syvälle istuttamalla.

Nyt on kolmannet okransiemenistä itäneet pikkuiset taimet nostaneet päänsä kohti valoa ja viidakkokurkkujen lonkerot karkaavat "kasvihuoneestaan" tuorekelmun alta esille.

Kiva seurata miten tästä edistytään...

 Pienoiskasvihuoneen asiaa toimittaa mm. tomaatti- ja viinirypälerasiat - toimii!
Eikä Ahti-Kattikaan pääse syömään versoja.

Kilipojat ja kutunmaitoa...

Nyt alkavat Ping ja Pong olla jo niin isoja kilipoikia, että Martan maidontuotanto ylittää poikien ruokahalun.

Tänään oli pakko lypsää Martta ensimmäistä kertaa kilistelyn jälkeen, kun utaret olivat kuin nuorella hieholla. Sai siinä tehdä töitä, että pääsi alkuun käsinlypsyssä. Maitoa oli niin paljon, että pinkeistä vetimistä tuskin sai otetta. Mutta kun alkuun päästiin, niin reilut kaksi litraa kutunmaitoa herui isoon lypsykuppiin.

Siitä Ahti-Katti lipitti ensin omansa ja sitten oli neloskaritsoiden pullotusvuoro. Ja kaikki olivat tyytyväisiä: lypsäjä, Ahti-Katti, karitsat ja ennenkaikkea Martta-kuttu.

 Huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla ja ensi kuussa aina jouluun saakka sitä sitten lypsetään joka päivä. Kyllä riittää hyvätuottoiselta Martalta aineksia lettuihin ja pannukakkuihin karitsoiden juoton ja Ahti-Katinkin annosten jälkeen.

Riittäisi tästä jollekin lehmänmaitoallergisellekin maitoa jos vain joku olisi sitä vaille.

Pieni chiliviljelmä

Kevättalvella istuttelin monenmoisia chilinsiemeniä, jotka sain kaveriltani. Aika hyvin itivät ja nyt ovat tässä kertaalleen koulittuina.

 Ehkä niiden pitäisi jo olla suurempia, mutta keittiön länsi-ikkunalla ne kasvavat omaan tahtiinsa.

Kunpa olisi kasvihuone!

 

Siinä on  riveissä mm. Hot Lemonia, Rocotoa, Twilightia ja Aji Benitoa. Eri lajikkeet kasvaneet eri tahtiin. Itseasiassa istutin jokaisen itäneen taimen varmuuden vuoksi, jos vaikka kävisi joillekin huonosti.

Yhden naisen risusavottaa - osa II

Pieni fyysinen rutistus risusavottaa tehdessä tuntuu luissa ja ytimissä ainakin illalla, kun pysähtyy hetkeksi istumaan. Ei tarvita punttisaleja eikä kahvakuula-sarjoa.

Muutama pönttöuunillinen klapeja on siis kuivumassa ensi talveksi. Eis iinäkään vielä kaikki. Vielä on muutama runko kaadettavana.

Karitsakarusellin viimeiset hyörijät 2017 - Kullervo ja Joukahainen

 Kun viimeinen uuhiemo pyöräyttää mukavankokoiset kaksospojat ihan omaan tahtiinsa työpäiväni aikana - ei voi olla kuin kiitollinen näistä viimeisistä tämän kevään "lahjoista". Karut olivat pirteinä ja kuivina muiden aiemmin syntyneiden joukossa.
Siellä se Sampon poika Kullervo on etsimässä maitoa toisen emon alta. Toisen pojan ristin Joukahaiseksi.

 

Tämä erikoisen värinen kaveri on sitten Kullervo. Vielä aiemmin ei ole koskaan meillä tämän väristä tullut. Isäpässi Sampo lienee nyt periyttänyt kirjavuutta ja ns. mäyränväriä. Ruskeita on syntynyt keväisessä karusellissa kaksi mustien ja valkoisten lisäksi.



 Luulin jo kaksi viikkoa sitten, että emo synnyttää varmasti pian, koska maha jo laskeutui melkein maata viistäväksi ja utareet olivat todella isot. Antoi kuitenkin odotuttaa karitsoja kunnes ne olisivat valmiita tähän maailmaan  - reilut kolmikiloiset kaverukset.

Vanha emo on vähän väsynyt synnytyksestä ja makoilee kuivilla pahnoilla karujen kanssa.

 

Vinttigallerian aarteita: Rondella nro 1497

Pääsiäisen kunniaksi kuvasin tämän uraaninkeltaisen Rondella -nimisen maljakon. Tamara Aladin suunnitteli sen Riihimäen Lasi Oy:lle. Tuotannossa Rondellat olivat vuosina 1968-1972. Eli retroja ovat kuin ovatkin.

Valmistusteknisesti ne ovat muottiin kiinnipuhallettua lasia; uraaninkeltaisena ja kirkkaasta lasista.

Rondelloita on kahta eri kokoa. Kuvassa on pienempi malli. Niiden korkeus on noin 18-20cm ja ne painavat noin 1,3kg.
Suurempi on  25 cm korkea, leveys 10 cm x 10 cm, paino 1.827 kg. Suuremmassa mallissa on kyljessä kaksi päällekkäin olevaa "rondellaa" eli kuviota, kun pienemmässä on vaintuo yksi.


Pienempiä Rondelloita myydään tällä hetkellä noin 50-65 euron hintaan.

Ihan uusi tuttavuus 'First Yellow'

Mummonmökkiin ja torppaan kuuluvat tietysti ne pelargoniat eli pelakuut. Kevätpuutarhamessuilta löytyi tämä minulle ihan uusi tuttavuus 'First Yellow', nimensä mukaisesti Ensimmäinen Keltainen.

Kukkanuppuja on jo näkyvissä, mutta en oikein tiedä pitäisikö ne poistaa, jotta kasvuvoima ei tyrehtyisi kukintaan - toisaalta haluaisin ehdottomasti nähdä kukat.

Kukkivana en ole sitä nähnyt, mutta myyjä kertoi kukinnon olevan sitruunankeltainen. Kerranaisuutta en ymmärtänyt edes kysyä, niin täpinöissäni oli jo pelkästä väristä.

Pienihän tuo istukas on, mutta kokoisena hankin torppaan ensimmäisenä keväänä samaisilta kevätmessuilta 'Mårbackan' ja hyvin se on selvinnyt nämä vuodet.

Innolla odottelen Keltaiseni kasvua.

Maatiaiskanojeni pääsiäisateria!

Pientä herkuttelua meidän neljälle kanalle ja Yrjänä-kukolle on kiehumassa liedellä.

Menu koostuu makaronipadasta, joka on höystetty porkkanan ja lantun kuorilla, tuoreparsan pätkillä sekä kuorilla, maustamattomalla tuorejuustolla, tomaattipyreellä.

Tiedän, että tämä herkku uppoaa niihin vauhdilla. Muutenkin teen aina ns. kanapuuroa niille kaikesta ruoan- ja raaka-aineiden tähteistä. Saavat ne kyllä vähän kanarehuakin, mutta mieluiten ne syövät tätä "kotiruokaa".
Parempi siis kierrättää hyvät tähteet eli "raaka-aineet" ensin kanalan kautta muniksi ja sitten kompostoida jäännökset muhevaksi mullaksi.

Pimeän talvikauden jälkeen munintakin on taas piristynyt - kukin kana munii munan päivässä ja pitävät joka 7. päivän lepoa.

Lisää kriinumeita Kevätpuutarhamessuilta 2017

Tämän vuoden haave oli löytää sopuhintaan Kevätpuutarhamessuilta erivärisiä kriinumeita. Ja niin sitä onnisttuttiinkin ihan roppakaupalla.

Illalla kotona sitten kaikki kriinumin sipulit ja samassa kaupassa tulleet "poikaset" tuli irrotettua emosipulista ja istutettua väliaikaisratkaisuna 5 litran sankoihin. Kaikkiaan 13 sipulia on upotettu multaan kasvamaan.

Toiveissa on valkoisia, vaaleanpunaisia ja kirkkaanpunaisia kriinumin kukintoja.

Terveisiä Kevätpuutarhamessuilta 8.4.2017

Mukava ja inspiroiva messupäivä Kevätpuutarhamessuilla!

Jokakeväinen reissu Kevätpuutarhamessuille on taas tehty hyvillä mielin. Oli kivaa kierrellä, katsella ja inspiroitua niin puutarharakenteista kuin kasveistakin.

Äitienpäiväkin kun on tulossa juuri sopivasti kuukauden päästä, niin toiveissa olisi tälläinen "klapihylly" Omnian osaston rekvisiitan tapaan.

Aaroninparta ja Ahti-Katti

Olen pitkään etsinyt näitä "mummolan kasveja" ja nyt tärppäsi!
Lähikaupungin kukkakaupasta löytyi sukulaistytön avustuksella Aaroninparta. Ammattilainen laittoi verkostoonsa sanan kiertämään ja jo samana päivänä etsijä löysi omansa. KIITOS!

Aaroninparta (Saxifraga stolonifera) on kotoisin Aasiasta, mutta  ajan myötä se on levinnyt kasvamaan luontaisesti myös muihin maanosiin. Aaroninparta on huonekasvina helppohoitoinen, ja vaatii lähinnä satunnaista kastelua ja lannoitusta, mikä houkuttelee laiskankin viherpeukalon hankkimaan huonekasvin kotiinsa.
Aaroninpartaa käytetään kuulemma Japanissa monissa perinteisissä aterioissa, joko tuoreena tai valmistettuna. Sillä on myös tärkeä merkitys japanilaisissa luontaistuotteissa lääkkeenä, vaikka merkittävää tutkimustietoa sen hyödyistä ei ole.

Ahti-Kattikin innostui kotiin tuodusta huonekasvista ja melkein kävi rönsyille huonosti. Muutaman katti sai revittyä irti, mutta ne laitoin vesitilkaan juurettumaan - ei poikasista saan lisää uusia yksilöitä.

Martta-nukkeilun loppuhuipennus!

Mie oon Hilda

Hilda on talvivaatetuksessa, koska kurssi alkoi keskellä talvea eikä silloin tullut mieleen suunnitella likalle keväisempiä hepeniä. 

Kun on Suomi 100v. juhlavuosi, niin tämä likka on sonnustautunut Puolustusvoimien maa-alueidensa rajapuihin maalamien merkkien innoittamana tummaan mäntymetsänvihreään sekä valko-siniraitoihin. 

Talvella tarvitaan aina pipo ja villasukat villatakin lisäksi - niin kuin meillä Suomessa on yleensä pukeuduttu sään mukaan.

Ja tässä on mun kurssikaverit...

 Takaa vasemmalla: Pirkko, Hilja, Hulda
Edessä vasemmalta: Lotta, Anja (?), jonka sylissä Sisko ja sitten mie ite Hilda

Tässä mukana myös Lottatyttö nimeltä Rauha... ja kaksi Pipsaa

Kiva kurssi, kivat kurssikaverit ja ensi vuonna uusiksi - kansalaisopistoon on jo tehty toivemus!

Joriininjuuri herää eloon talvihorroksesta

Myöhään syksyllä kannoin sisälle torpan eteiseen ihanasti kukkineen joriinin eli daalian. Mummu puhui daalioista joriineina ja nostalgista itsekin käyttää tuota sanaa.
Nyt en enää muista minkä väriset kukat tämä kesällä teki. Mutta hyvä mahdollisuus on saada siitä tietoa, koska joriini on säilynyt hengissä ja puskee nyt reippaasti uutta kasvustoa.

Vielä on kasvi aneemisen värinen, kun ei ole saanut tarpeeksi valoa, mutta kyllä se siitä voimistuu ja lehtivihreä palaa kasviin. On varmasti syytä istuttaa tuo joriini uuteen ja suurempaan ruukkuun. Toisaalta laitoin tämänkin ruukun pohjalle aimo annoksen hevonpaskaa ja se kyllä saattaisi antaa voimaa tällekin kasvukaudelle.

Nuo reunalla kiertävät perennat sain naapurin pikkupojalta  - oli itse ne varta vasten minulle istuttanut. Hyvin nekin ovat säilyneet. Täytyy kysyä uudestaan mitä ne ovat nimeltään.

Lisää kylvöhommia tehtynä

Gladiolukset ja daalianjuuri on upotettu kukkamultaan. Odotan innolla kauniita, värikkäitä ja komeita kukintoja viimeistään heinäkuun lopussa.


Olen perinteisesti aina esikasvattanut gladiolukset parin epäonnistuneen suorakylvökokeilun jälkeen. Toissa kesänä kun viimeiseksi gladioluksia laitoin, niin tällä esikasvatuksella sain todella näyttävät kukinnot aikaan- tietysti hevonpaskaa oli reilusti isoissa ruukuissa pohjalla.

Kuvan istutukseen laitoin vielä paksun kerroksen multaa päälle.

 Tämän kesän daalianjuuren tunnussana on pastellisävy. Viime vuonna laitoin todella vahvan pinkin sekä puna-valkoisen daalian kasvamaan. Ne kukkivat ihanasti pitkälle syksyyn. Yritin talvetta juuria torpan ulkoeteisessä kasvatusruukussaan ja ainakin toinen onnistui säilymään elinkelpoisena. Mutta siitä toisella kerralla kuvien kera.