Kuistin punainen väritys

Pikkuhiljaa etenee kuitin rakentaminen. Nyt kun remonttireiskalla on muita kiireitä, maalailen aikani kuluksi kuistin ulkoseiniä.
Löysin Strömforsin Ruukista Roseborgin Liiteristä pellavaöljymaalia. Se on kyllä ruotsalaista, mutta väriltään just passelia "Engelsk röd".

Kuisti alkaa hahmottua

Pikkuhiljaa alkaa torpan kuisti nousta kuosiinsa. Timpuri tekee niin pikkutarkkaa työtä, että meinaa mun hermot mennä. Toisaalta ei tarvitse ihan heti alkaa korjailla nurkkia, kun kerralla tehdään kunnolla.

Nyt ollaan jo harjakorkeudessa ja osin seinät tehty. Ei kastuta sateellakaan. Ja on turvallisempaa kömpiä sisälle, kun kohta saadaan ihan oikeat portaatkin.

Torppaan uusi kuisti

Hienosti notkahti eteenpäin torpan kuistin rakentaminen. Luotto-rakennusmies suunnitteli ohjeiden mukaan kuistin rakenteet ja lopuksi rakensi jopa PIENOISMALLIN. Siitä on torpan emännän helppo katso millainen on tulossa.

Hyvältähän se näytti - myötäilee yhdestä vanhasta valokuvasta nähtyä alkuperäistä mallia. Mittasuhteet 1:10.

Nyt on rakennusmateriaalit tilattu ja odotellaan kuorman saapumista.

Kohta ei tarvitse enää kompuroida Leca-harkkoportaissa, vaan saa juoda vaikka aamukahvit uuden kuistin penkeillä kesäsateessa.

Ulkorakennuksen purkua ja uusia suunnitelmia

Torpassa alkaa pikkuhiljaa kaikki olla käyty remonttimielessä läpi. Nyt kolmen työntäyteisen vuoden jälkeen siirtyy katse  pihalla törröttävää röttelöön, jota myyjä nimitti saunaksi suihkulla.

 Ja kaikkea muuta - haiseva romuläjä!

 
 Eikä tälläkään kertaa päästy ilman niitä perinteisiä yllätyksiä, niinkuin vanhan rakennuksen remonteissa aina. Takaseinän mineriitit olivat alkaneet pullistella ja alla oli pelkkää lahoa. Mineriittilevyt oli naulattu kiinni seinään ilman mitään koolauksia, joten ei ole ilma kiertänyt alla. .Ilmeisesti muurahaiset olivat tykästyneet kosteaan lautaan ja tulos on myös sen mukainen.


 
 

 

 

Sisältä on jo vähän purettu paneelia katosta ja viety roinaa kaatopaikalle. Mutta hommia on kyllä runsaasti edessä.

Tänään sain purettua jonkin verran mineriittilevyjä sinne saakka mihin yletyin. Seuraavaksi täytyy tuoda tikkaat, jotta pääsen ihan katonrajaan irroitustöihin.

Mutta katsotaan mihin tässä projektissa edetään: Puretaan ja korjataan VAI puretaan kivijalkaan saakka ja rakennetaan uusi tilalle???

Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit virittävät joulutunnelmaan...

Syksyinen Lowiisan Wanhat Talot on jo tuttu tapahtuma ja olen päässyt innolla useina vuosina seuraamaan mielenkiintoisia taloremontteja ja niiden etenemistä.
Ensimmäistä kertaa vierailin Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -joulutapahtumassa. Päivää sävytti ja siunasi auringonpaiste sekä pieni kirpeä pakkanen, joka piti jouluisesta tunnelmasta huolta.
Yritin kiertää monissa kodeissa, mutta aika alkoi käydä vähiin. Ihmisiä oli niin runsaasti liikkeellä edelleen nyt toisenakin viikonloppuna että tungosta ei voinut välttää. Kiitos kaikille kodeille, jotka olivat avanneet ovensa meille vierailijoille!
Kiitos vieraanvaraisuudesta ja lämpimästä joulutunnelmasta mm. Kuninkaanlampi, Villa Limppu, CasaItalia ROL, Wildemans, Villa Armas, Helgas ja Villa Vackerbacka, joihin ehdin tutustua.

Ensimmäinen vierailupaikka oli Kuninkaanlammen talo ja sen läheisyydessä Villa Limppu, jonka pihalle saakka tuoksui ihana saaristolaisleivän tuoksu.

Loviisan Suolatorilla pääsin ensimmäistä kestaa sisälle katsomaan Vackerbackaan. Uutta ja vanhaa ihanassa sulassa sovussa.

Ns. Uudenkaupungin puolella Villa Armas oli ihana ja tunnelmallinen joulukoti. Todella kauniita käsitöitä esillä ja myynnissä.

Kauniita asetelmia vanhoista lasipurkeista

Toimiva tuulimylly Loviisan - Pernajan Isnäsissä Wildemans'issa. Mahtava kokemus päästä nousemaan tuonne ylös myllyyn ja kuulla isännän kertomana myllyn historiasta ja toiminnasta.

Remontoinnin riemuja ja raivoja

Torppaan on joskus 1970-luvulla rakennettu se pikkuinen wc. Rakennusteknisesti se on tarvinnut jonkin huohotinputken vietäväksi joko katon välitilaan tai sen läpi. Katolle viety ulosvienti oli huonosti rakennettu ja nyt ajansaatossa tiivistykset elähtäneet. Nyt sitten rankkasateella huomasin, että yläkerran ulkokomeron lattialla on lätäkkö ja putkea pitkin helmeilee vettä. VOI HITSI!

Sain heti sunnuntainakin luottotimpurin kiinni ja sain hyvät neuvot ensiavuksi, vaikka katolle en kyllä suostunut menemään. Ja maanantaina soitto vakuutusyhtiöön.

Purkuhommiahan siitä sitten kehrääntyi - taas kerran, mutta ei auta. Jos positiivisesti ajattelisi, niin sittenhän ei tarvitse huolestua vähään aikaan samasta asiasta. Sillä timpurin korjaamisiin voi aina luottaa.

Tältä näytti ja näyttää purkutyön jälkeen...

 Lattialle tullut vettä ja on ilmeisesti tullut jo jonkin aikaa

 Ulosvienti välikatolle. Siinäkin näkyy jo kosteutta imeytyneenä lautaan

Koko lattia purettuna. Siellä alla ovat rotat ja hiiret viettäneet juhliaan. Onneksi kosteus on pysähtynyt lattialevyyn ja lasivillat ja koolaukset olivat kuivia

Puuropadallinen purkunauloja

Kun oikein todenteolla purettiin torpalla kaupanteon jälkeen kaikkia virityksiä aina 1920-luvulta 1970-luvun lastulevyihin ja viimeisen omistajan 1990-luvun juttuihin, pikkuhiljaa käsiin kertyvät naulat ja nupit piti laittaa johonkin. Lähimmäksi osui kirpparilta löytämäni vanha ja rujo puuropata.
Siihen niin itse, remontti-reiska kuin sähkömieskin jokainen vuorollaan tyhjensi naulat taskuista ja nyt niitä on padallinen.
 En ole raaskinut niitä heittää poiskaan. Joten tällä hetkellä ne puuhellan laidalla muistuttavat ankarasta aherruksesta.

Talvi on tullut Erikasmäkeen - kissaluukut kiinni!

Pakkasta on ollut jo muutamana päivänä ihan pirtsakkaasti ja torpassa on lämmitetty puuhellan ja pönttöuunin voimin.

Lattia tuntuu vähän viileältä jaloissa, vaikka ei sentään "sukat pyöri jalassa" eikä "töppöset jäädy kiinni lattiaan".

Mietin, että pitäisikö alapohjan tuuletusluukut eli kissaluukut sulkea vai mitä tehdä?

Ystävältä - rakennusalan ammattilaiselta sain kuitenkin sellaiset neuvot, ettei luukkuja tule sulkea vaan antaa niiden olla auki. Ilmeisesti muuten tulee sulkea ja avata niitä kokoajan säätilan mukaan.

Torppa on seisonut kivipaasi -jalustallaan jo kohta 100 vuotta enkä halua sitä omalta osaltani pilata.

Otin muutaman kuvan kissaluukusta sisälle alapohjaan ja tälläiseltä siellä näyttää. Yhtään ei ainkaan haissut pahalle - ei homeelle eikä muutenkaan.

Puutarhasuunnitelmia Eija´s gardenin kurssilla

Syksyllä on hyvää aikaa aloittaa puutarhasuunnitelman teko asiantuntijan opastuksessa kurssilla.

Pihamaata on varmasti useampi tuhat neliötä, mutta jospa saisi järkevän suunnitelman nyt ensin yleiskuvaksi koko alueesta ja tarkemmin tällä kertaa maakellarin ympäristöstä.
Tontti on kyllä melkoisen iso ja useaksi kesäksi jää joku nurkkaus puutarhaunelman toteuttamiseksi. Tontin pitkänomainen muoto asettaa haasteita, mutta toisaalta sen monimuotoisuus perinteisestä pihapiiristä, peltoon ja vanhaan metsään antaa mukavaa vaihtelua näkymiin ja toimintojen suunnitteluun.

 Tästä 1:100 pohjakartasta sen puutarhasuunnitelman pitäisi alkaa hahmottua. Listaus on jo valmiina mitä toimintoja pihalle halutaan ehdottomasti

 Ja tältä se lähtötilanne näyttää lokakuussa 2016

 Ajansaatossa multaus vai mikä lieneekään kerros on valunut kellarin katolta alas. Muutoin maakellari on hyvässä kunnossa sisältä, mutta pakkasenpitävä se ei enää ole

Nuo kuivuneet pihjalan rangot on tarkoitus poistaa ja hakata klapeiksi. Sen jälkeen olisi saatava jostain kuormallinen isoja kiviä tukimuuriksi kellarin katon päälle ajettavalle maakerrokselle

Vanha Emma-rouva tummanpunaisessa mekossaan...

Vuosia sitten olin hyvin vahvasti sitä mieltä, että kristallikruunut ovat ihan hirveitä ja Emma-tuolit vielä hirveämpiä otuksia.

Nyt on mieli muuttunut - voi siis vanhakin "uusiutua" mieleltään ja rumasta tulla kaunis katsojan silmässä.
Emma-tuolini ei ole ihan mahdottoman vanhaa mallia ja kangas on ihan alkuperäinen.  Nyt vanha rouva tummanpunaisessa mekossaan palvelee yöpyjiä yläkerran Ruusutarha-vinttikammarissa. Matalaan pikkukammariin kun ei voi edes ajatella isojen ja raskaiden huonekalujen kantamista. Eikä tilaakaan olisi niitä käyttää.

WANTED

Etsin vanhalle rouvalle kaveriksi vanhuudenpäiviksi vastaavanlaista tuolia - jos jostain löytyisi hänelle sopiva kaveri  =) Antaisitko vinkin!

Torpan alakerran itsetuunattu ilme

Kohta on kulunut kolme vuotta siitä, kun ensimmäistä kertaa astuin sisään torppaan.
Eivät ensivaikutelmat olleet oikein innostavia - mutta jo toisella kerralla "projekti" tuntui ihan omalta.

Nyt on revitty, raavittu, sadateltu, poistettu roskia, nikkaroitua, maalattu ja tuunattu - jopa tuumailtukin!

Ja tähän ollaan nyt päästy. Olen ikionnellinen pikkutorpan emäntä!

Tuvan rauhassa, käkikellon alla vanhassa kiikkutuolissa on rauhoittavaa juoda kuppi kahvia ja rentoutua.
Ahti-Katin valtakunta on tässä - päästetään se siis irti hiiripartioon näin syyssäiden kylmentyessä.

Ahti-Katti 5kk

Kaide vinttiaulaan...

 Aikamoinen pudotus olisi edessä ja todennäköisesti niskat nurin, jos sattuisi putoamaan porraskuiluun. Vanha, ruma ja huojuva kaide purettiin pois ja timpuri askarteli tälläisen tilalle. On se nätti ja tukeva!

Vinttiaulan porrassyöksy rakentuu...

 Vinttiaulan porrassyöksy on saanut uutta pintaa ja valkoista väriä. Vieläkin seinä on karkeapintaista lautaa, mutta oli se alunperin vieläkin karkempaa - raakalautaa nimittäin. Timpurin mielestä se oli kuin navetanseinää, joten annoin periksi ja vähän sitä siloiteltiin. Lisäksi kuulemma laudat tulee maalata tietyltä puolelta kupristumisen estämiseksi. Luulin olleeni avuksi ja näppärä tyttö, kun pohjamaalaan ne jo lautoina, mutta kuten kuvasta näkyy - vain yksi onneton lauta oli tehty oikein! Muut turhaa työtä, kun maalit kääntöpuolella.


Joulun pyhinä sitä maalailin sitten ja mukavan valoislta pimeä porraskuilu näyttää.