Wildly Flowering Finland: Humalanvieras - European dodder ( Cuscuta europaea)

Tälläinen kiemurtelija luikerteli salakavalasti elämänlangan joukossa torpan pienellä maapläntillä. Tuskin sitä olisin edes huomannut ellen olisi kompuroinut ja kaatunut elämänlankaviidakkoon myrkyttäessäni rikkaruohoja tarkasti neliösenti neliösentiltä.
Erikoiselta tuo humalanvieras näyttää, koska siinä ei ole kunnon lehtiä eikä lehtivihreää itsessään. .

Humalanvieras on 1-vuotinen kalvakas täysloinen, jonka oma maahan kiinnittyvä juuri kuolee varhain kasvukaudella. Muuten se kasvaa muihin kasveihin kiinnittyneenä imujuurensa avulla turvaten siten itselleen veden, kivennäisten sekä orgaanisten yhdisteiden saannin. Sen varsi on 30-120cm pikä ja noin 1mm paksu. Kukat ja kukinto muodostuu tiheiksi 7-15mm sykeröiksi, jossa on 3-4mm leveitä vaaleanpunaisia tai valkoisia kukkia

Humalanvieras kuuluu meillä tulokaslajeihin. Mutta Suomessa on myös alkuperäinen, paljon kulttuuritulokasta pienempi ja varreltaan punaisempi etelärannikon merenrantaniittyjen oma asukki.
Sitä kumpaan ryhmään kuvan humalanvieras kuuluu, en osaa sanoa.

 ++++

Wildly Flowering Finland: Kohokki (Silene vulgaris)

Kohokit olivat jo ehtineet kukkia, kun bongasin tämän yksilön tienvarresta. Siinä ne paahteisella pientareella näyttivät voivan erittäin hyvin ja uusiakin pieniä taimia oli läheisyydessä.

Monivuotisena ja monivartisena ruohokasvina se varmasti talvehtii ja lisääntyy entisestään. Kasvin korkeus vaihtelee kasvupaikan mukaan 20–80 cm ja tämä yksilö oli reilut 60cm.

Kohokki on sukua mm. mäkitervakolle ja puna-ailakille. Yhtäläisyydeen huomaa mm. siemenkodasta.

Wildly Flowering Finland: Keltasauramo (Anthemis tinctoria)

Kaikenlaisia kasveja sitä näkee teidenvarsilla ja saa ihan paniikkijarruttamaan ettei aja "onnensa ohi". Luulin, että ainakin suurimman osan Suomessa kasvavista "rikkaruohoista" tuntisin, mutta ei sitten läheskään. Tämäkin keltasauramoksi yhdellä nettisivustolla tunnistettu kasvi kukki erittäin paahteisella moottoritien penkalla. Minulle ihan uusi tuttavuus täällä Kaakkois-Suomessa.

Tutustuin kasviin ja onhan sillä ollut ihan järkeenkäypä historia, miksi ikäluokkani ei ole sitä juurikaan tavannut luonnossa. Kasvi kuuluu ns. muinaistulokkaisiin eli arkeofyytteihin  Suomessa.  Keltasauramon pähkylöitä on löydetty kaivauksissa Turun seudulta 1300–1500-lukujen maakerrostumista. Lajin arvellaan olleen tuolloin harvinainen ja paikallinen erikoisuus.
Laji lienee kulkeutunut meille pääasiassa keski- ja eteläeurooppalaisen heinänsiemenen joukossa ja yleistynyt vasta kylvöheinän viljelyn laajentuessa. Sen kukoistuskausi ajoittui heinänviljelyn alkuaikaan 1800-luvun loppupuolelle. Kun viljelytekniikka kehittyi, taantui keltasauramokasvustot
heinäpelloilta ja laji hävisi jo vuosikymmeniä sitten.
Nykyisin keltasauramoa voi tavata villinä kuivilla kedoilla ja tienpientareilla. Tämänkin ihailemani kasvuston siemenet lienevät tulleet heinänsiementen tai mullan joukossa, kun moottoritien penkereitä pari vuotta sitten katettiin mullalla.

Keltasauramon kirkkaankeltaisia kukkamykeröitä on käytetty jonkin verran villa- ja silkkilangan värjäämiseen. 

Nykyisin värikäs keltasauramo on melko suosittu puutarhojen koristekasvi, joka kukkii pitkään, melkein koko kesän.
Keltasauramo kasvaa 20–80 cm korkeaksi ja on tavallisesti haaraton tai niukkahaarainen. Yksittäiset kasviyksilöt eivät ole kovin pitkäikäisiä, mutta kanta lisääntyy omatoimisesti siemenestä sopivilla paikoilla, vaikkapa pihan hoitamattomassa, ketomaisessa nurkassa.
Itsekin nyhdin muutaman kasvin ja toin tänne torpalle kesäiloksi.

Wildly Flowering Finland: Ketoneilikka (Dianthus deltoides)

Suomen luonto näyttää nyt kyllä parastaan tällä hetkellä. Kaikkia ihania ja värikylläisiä kukkia on jokapaikassa.

Ketoneilikka on aina ollut yksi suosikkini. Tämä rehevä 25cm korkea tupas kukki maantien poskessa kuivassa paikassa.

Wildly Flowering Finland: Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium (L.)

Todella vaikuttava näky tienrientareella, kun sata metriä pitkä ja kymmenisen metriä leveä alue kukki näitä "Rentun ruusuja" raivatun ojanvarren penkalla Loviisan lähistöllä. Vaikka oli sateinen ja pilvinen sää, oli pakko pysähtyä ihailemaan näiden rikkaruohojen valtavaa värikylläisyyttä.

On näitä "rikkaruohoja" meillä aina kerätty kukkakimpuksi tai osaksi kesäisiä kukkakimppujakin sen komean ja näyttävän kukinnon vuoksi.

Maitohorsma on metsien, raivattujen maa-alueiden ja metsäpalojen (kutsua tulikukaksi) jälkeen pioneerilaji ja se valtaakin itselleen hyvin nopeasti vapaat kasvupaikat. Maitohorsma leviää tehokkaasti sekä siementen että juurakon avulla. Suurenkin esiintymän yksilöt saattavat olla yhtä kloonia tehokkaan juurakkoleviämisen vuoksi.  Maitohorsma viihtyy hyvin erilaisilla kasvupaikoilla sekä emäksisessä että hieman happamassa maassa.

 Maitohorsmaa ja sen lehtiä voidaan myös käyttää ravintona : nuoria lehtiä voi käyttää salaateissa ja kuivata teeaineksiksi. Kitkerän maun teestä saa pois ennnen kuivaamista fermentoimalla lehdet. Nuoris versoja voi käyttää parsan tavoin esim. kiehauttamalla varsia hetki suolavedessä ja nauttimalla ne voisulan kanssa.

Horsma on komea kasvi, se kasvaa yleensä noin 50–150 cm korkeaksi, jopa kaksimetriseksi. Horsma on yleinen koko Suomessa. Maitohorsman kukat ovat yleisimmin pinkkejä ja harvemmin vaaleanpunaisia tai valkoisia Kukkien halkaisija on 2–3 cm.

Wildly Flowerig Finland: Suopursu (Rhododendron tomentosum ent. Ledum palustre)

Suomi on tunnettu metsistään, mutta yhtä upeita ovat myös moninaiset suot ja niiden kasvustot. Jo jonkin aikaa soilla on kukkinut valkoisin pienin kukkaryhmin suopursu. Kasvia kosketettaessa siitä leviää huumaavan voimakastuoksu. Ei ehkä niin parfyyminen, pikemminkin metsäisen voimakas haju, joka joillekin ihmisille saattaa aiheuttaa helposti päänsärkyä.

 

Suopursu kasvaa pääasiassa erityyppisillä kuten rämeillä, rämekorvissa ja kalliosoistumilla. Hyvin kosteissa suomaissa se ei viihdy. Sopursu kasvaa 30–100 cm korkeaksi pystyvartiseksi ja pensasmaiseksi varpukasviksi.

Suopursu on lievästi myrkyllinen. Suomessa ja Ruotsissa sitä on vanhastaan käytetty sekä rohtona, mausteena että desinfioimiseen. Ulkoisesti suopursua on käytetty kääreinä reuman ja ihotautien hoitoon tai sisäisesti nautittuna teenä. Sitä on käytetty myös viinan ja oluen maustamiseen. Suopursujen lehtien ja kukkien keitinvettä käytettiin syöpäläisten hävittämiseen kotieläimistä ja koiperhosten ja luteiden karkottamiseen. Aikaisemmin suopursurohdosta on voinut ostaa Suomessa apteekeista.

Kriinumi kukkii!!!

Se kukkii vihdoinkin ensimmäistä kertaa ja valkoisin kukin. Kerrassaan ihanaa, kun luulin talvella sen jo kuolleen.

Flammentanz - ruusunkukkien riemua!

Torpalla kukkii ensimmäistä kertaa kunnolla jo ensimmäisenä kesänä istuttamani köynnösruusu. Ilmeisesti alunpitäen se oli istutettu liian matalaan ja jalostuskohta melkein paleltu viime talvena. Nyt ruusu on saanut lisää multaa juurelleen ja toivon, että ensi vuonna saataisiin ihastella näitä perinteisen kauniita kukkia.

Lupaus - kriinumin nuppu

Talvella aloitin muutaman vuoden vanhan kriinumini pelastusoperaation. Aloitin säännöllisen, mutta niukan kastelun, vaihdoin suurempaan ruukkuun, kuljettelin ikkunalta toiseen kevätvalon perässä ja lopuksi vein ulos teressille.

Ja nyt nuppuvarsi pukkaa jo hienosti näkyville. Se on lupaus kukinnasta, jollaista en ole aiemmin omin silmin nähnyt. Jännää!



 

Keltaisen pelargonian ensimmäinen kukka

Kevätpuutarhamessujen tuliainen - keltainen pelargonia First Yellow - kukkii nyt ensimmäistä kertaa ja yhdellä ainoalla kukalla.
Ihan sitruunankeltaiseksi kuvailtu väritys ei ihan pitänyt paikkaansa, mutta ihananvärinen kuitenkin. Ehkä myöhemmin, kun saan sen istutettua uuteen ruukkuun, alkaa värityskin syventyä voimakkaammassa mullassa.

Kasvun voimaa kierrätyspurkissa

Muutama päivä sitten istutin kourallisen litteitä siemeniä kermaviilipurkkiin ja tässä tulos.

Yhtään en tiedä mitä tarkalleen ottaen ovat, sillä laitoin syksyllä kuivumaan jättikurpitsansiemeniä, kun tein säilykkeitä.

Mutta myös talven aikana kuivatin myskikurpitsankin siemeniä. Jää siis nähtäväksi kumpia ovat vai vielä jotain kolmatta lajia.

Kasvun voima on kuitenkin valtaisa. Taimet työntävät kuivahtanutta, jauhelihapihvinnäköistä multakerrosta pois tieltään yhteistuumin.

Hyvin on toiminut myös tässä tapauksessa pieni "kierrätyskasvihuone" eli viinirypäleiden myyntipakkaus. Siellä häiriöiltä suojassa ovat siemenet muhineet keittiön ikkunanlaudalla auringon valossa.

Wildly Flowering Finland: Harmaaleppä (Alnus incana)

Mistä tietää, että kevät on oikeasti tulossa?

No viimeistään siitä, että allergiset reagoivat lepänkukintaan jo varhain kevättalvella. 

Harmaaleppä kukkii aikaisin keväällä ennenkuin lehdet ovat puhjenneet puihin. Harmaaleppä tuottaa yhtä aikaa sekä hede- että emikukintoja. Kukinnot ja kukat ovat yksineuvoisia, jolloin heteet ja emit kasvavat eri kukinnoissa.Talven yli sinnitelleet vihreät ja kovat hedenorkot muuttuvat keltaisiksi ja taipuisiksi. Eminorkot ovat oksien kärjissä pieninä, punaisina palloina. Emeistä kehittyy jo samana kesänä pieniä, vihreitä ”käpyjä”, jotka talven aikana puutuvat koviksi ja ruskeiksi. Siemenet putoavat alkuvuodesta maahan. Kevyet siemenet kulkeutuvat laajalle alueelle tuulten ja sulamisvesien avulla.

Siementen avulla tapahtuvan lisääntymisen ohella harmaalepän laaja juuristo tekee paljon juuri- ja kantoversoja. Meilläkin hevosaitauksen vieressä kasvaa jatkuvasti uusia maaversoja, kun hevoset ovat syöneet edelliset.

Nopeakasvuisena ja sopeutuvaisena puuna harmaaleppä leviää nopeasti uusille alueille pioneeripuulajina.

 Lisäksi harmaaleppä on kuivana todella hyvä polttopuu. Pari vuotta kuivuneista haloista saadaan hyvää hakepurua kalan ja lihan savustamiseen.

Ihan uusi tuttavuus 'First Yellow'

Mummonmökkiin ja torppaan kuuluvat tietysti ne pelargoniat eli pelakuut. Kevätpuutarhamessuilta löytyi tämä minulle ihan uusi tuttavuus 'First Yellow', nimensä mukaisesti Ensimmäinen Keltainen.

Kukkanuppuja on jo näkyvissä, mutta en oikein tiedä pitäisikö ne poistaa, jotta kasvuvoima ei tyrehtyisi kukintaan - toisaalta haluaisin ehdottomasti nähdä kukat.

Kukkivana en ole sitä nähnyt, mutta myyjä kertoi kukinnon olevan sitruunankeltainen. Kerranaisuutta en ymmärtänyt edes kysyä, niin täpinöissäni oli jo pelkästä väristä.

Pienihän tuo istukas on, mutta kokoisena hankin torppaan ensimmäisenä keväänä samaisilta kevätmessuilta 'Mårbackan' ja hyvin se on selvinnyt nämä vuodet.

Innolla odottelen Keltaiseni kasvua.

Kevät tulee kukkien...2017

Jo oli tienpientareella ensimmäiset leskenlehdet. Pakkasyön jälkeen huurteisia ja supussa olevia kukkia tuskin huomasi. Näitä luonnon ihmeitä ja lintujen kevätmuuttoa voi vain ihastella joka talven jälkeen.

PS. Töyhtöhyyppö ja harmaahaikarat ovat jo saapuneet

Aaroninparta ja Ahti-Katti

Olen pitkään etsinyt näitä "mummolan kasveja" ja nyt tärppäsi!
Lähikaupungin kukkakaupasta löytyi sukulaistytön avustuksella Aaroninparta. Ammattilainen laittoi verkostoonsa sanan kiertämään ja jo samana päivänä etsijä löysi omansa. KIITOS!

Aaroninparta (Saxifraga stolonifera) on kotoisin Aasiasta, mutta  ajan myötä se on levinnyt kasvamaan luontaisesti myös muihin maanosiin. Aaroninparta on huonekasvina helppohoitoinen, ja vaatii lähinnä satunnaista kastelua ja lannoitusta, mikä houkuttelee laiskankin viherpeukalon hankkimaan huonekasvin kotiinsa.
Aaroninpartaa käytetään kuulemma Japanissa monissa perinteisissä aterioissa, joko tuoreena tai valmistettuna. Sillä on myös tärkeä merkitys japanilaisissa luontaistuotteissa lääkkeenä, vaikka merkittävää tutkimustietoa sen hyödyistä ei ole.

Ahti-Kattikin innostui kotiin tuodusta huonekasvista ja melkein kävi rönsyille huonosti. Muutaman katti sai revittyä irti, mutta ne laitoin vesitilkaan juurettumaan - ei poikasista saan lisää uusia yksilöitä.

Viinirypäleen rangot ei ihan tainneet selvitä

Tälläinen harmitus tuli vastaan maakellarin uumenista, kun kaivoin esille syksyllä sinne varastoimiani viinirypäleen rankoja.
Yksi oli ainakin kuollut ja kaksi näyttivät kituuttavan. Yritän vielä saada niihin puhallettua henkeä. Eli toin ne sisälle lämpimään, siistin huonot osat pois ja laitoin ikkunan viereen "valohoitoon".

En tiedä olikohan tämä kokeilu sitten tässä !

Pientä toivon kipinää on ilmassa, koska jos oikein silmiään siristää niin pari silmua on havaittavissa - jos ne vaan ovat voimissaan. Ollaan odottavalla kannalla!