Kriinumi kukkii!!!

Se kukkii vihdoinkin ensimmäistä kertaa ja valkoisin kukin. Kerrassaan ihanaa, kun luulin talvella sen jo kuolleen.

Flammentanz - ruusunkukkien riemua!

Torpalla kukkii ensimmäistä kertaa kunnolla jo ensimmäisenä kesänä istuttamani köynnösruusu. Ilmeisesti alunpitäen se oli istutettu liian matalaan ja jalostuskohta melkein paleltu viime talvena. Nyt ruusu on saanut lisää multaa juurelleen ja toivon, että ensi vuonna saataisiin ihastella näitä perinteisen kauniita kukkia.

Lupaus - kriinumin nuppu

Talvella aloitin muutaman vuoden vanhan kriinumini pelastusoperaation. Aloitin säännöllisen, mutta niukan kastelun, vaihdoin suurempaan ruukkuun, kuljettelin ikkunalta toiseen kevätvalon perässä ja lopuksi vein ulos teressille.

Ja nyt nuppuvarsi pukkaa jo hienosti näkyville. Se on lupaus kukinnasta, jollaista en ole aiemmin omin silmin nähnyt. Jännää!



 

Keltaisen pelargonian ensimmäinen kukka

Kevätpuutarhamessujen tuliainen - keltainen pelargonia First Yellow - kukkii nyt ensimmäistä kertaa ja yhdellä ainoalla kukalla.
Ihan sitruunankeltaiseksi kuvailtu väritys ei ihan pitänyt paikkaansa, mutta ihananvärinen kuitenkin. Ehkä myöhemmin, kun saan sen istutettua uuteen ruukkuun, alkaa värityskin syventyä voimakkaammassa mullassa.

Kasvun voimaa kierrätyspurkissa

Muutama päivä sitten istutin kourallisen litteitä siemeniä kermaviilipurkkiin ja tässä tulos.

Yhtään en tiedä mitä tarkalleen ottaen ovat, sillä laitoin syksyllä kuivumaan jättikurpitsansiemeniä, kun tein säilykkeitä.

Mutta myös talven aikana kuivatin myskikurpitsankin siemeniä. Jää siis nähtäväksi kumpia ovat vai vielä jotain kolmatta lajia.

Kasvun voima on kuitenkin valtaisa. Taimet työntävät kuivahtanutta, jauhelihapihvinnäköistä multakerrosta pois tieltään yhteistuumin.

Hyvin on toiminut myös tässä tapauksessa pieni "kierrätyskasvihuone" eli viinirypäleiden myyntipakkaus. Siellä häiriöiltä suojassa ovat siemenet muhineet keittiön ikkunanlaudalla auringon valossa.

Vihdoinkin näkyy eloa siemenistutuksissa!

Kyllä olin jo heittää hanskat tiskiin, kun viidakkokurkku ei itänyt ja kaksi ensimmäistä okra-kylvöä ilmeisesti itse pilasin liialla kastelulla ja liian syvälle istuttamalla.

Nyt on kolmannet okransiemenistä itäneet pikkuiset taimet nostaneet päänsä kohti valoa ja viidakkokurkkujen lonkerot karkaavat "kasvihuoneestaan" tuorekelmun alta esille.

Kiva seurata miten tästä edistytään...

 Pienoiskasvihuoneen asiaa toimittaa mm. tomaatti- ja viinirypälerasiat - toimii!
Eikä Ahti-Kattikaan pääse syömään versoja.

Pieni chiliviljelmä

Kevättalvella istuttelin monenmoisia chilinsiemeniä, jotka sain kaveriltani. Aika hyvin itivät ja nyt ovat tässä kertaalleen koulittuina.

 Ehkä niiden pitäisi jo olla suurempia, mutta keittiön länsi-ikkunalla ne kasvavat omaan tahtiinsa.

Kunpa olisi kasvihuone!

 

Siinä on  riveissä mm. Hot Lemonia, Rocotoa, Twilightia ja Aji Benitoa. Eri lajikkeet kasvaneet eri tahtiin. Itseasiassa istutin jokaisen itäneen taimen varmuuden vuoksi, jos vaikka kävisi joillekin huonosti.

Yhden naisen risusavottaa - osa II

Pieni fyysinen rutistus risusavottaa tehdessä tuntuu luissa ja ytimissä ainakin illalla, kun pysähtyy hetkeksi istumaan. Ei tarvita punttisaleja eikä kahvakuula-sarjoa.

Muutama pönttöuunillinen klapeja on siis kuivumassa ensi talveksi. Eis iinäkään vielä kaikki. Vielä on muutama runko kaadettavana.

Kevätmuuttajat ilon aiheena!

Kevään merkkejä ovat kaikki ne "kevääntuojalinnut", joita joka päivä havaitsee tuolla ulkosalla.

Eilen todella vaihtelevasta aurinkoisesta ja lumituiskusta huolimatta näin ensimmäistä kertaa muutaman minulle tärkeän kevätmuuttajan.

Yksi niistä oli torpan pihalla 'tik-tik-tik' -lauluaan laulava punarintauros (Erithacus rubecula). Kuvaaminen omalla kameralla ei onnistunut, mutta lainasin muutaman upean kuvan googlesta.

Kuva lainattu forsblom.1g.fi


















Eilen saapasteli myös yhdellä pellolla komea kurkipariskunta (Grus grus) . Ne ovat tulleet samalle pellolle jo vuosia. Aina niiden paluuta odottaa ja pelkää, että jotakin olisi sattunut ja toinen tai molemmat olisivat poissa.

Kuva lainattu Kainuun Luontokuvilta.

Töyhtöhyyppiä (Vanellus vanellus) on jo näkynyt useita päiviä. Ne olivat ilmeisesti ensimmäiset ei-pihalinnut, jonka tyttäreni pienenä tunnisti 'Tofsvipa'.
Kuva lainattu Suomen Luontokuvilta.
K

Ihan uusi tuttavuus 'First Yellow'

Mummonmökkiin ja torppaan kuuluvat tietysti ne pelargoniat eli pelakuut. Kevätpuutarhamessuilta löytyi tämä minulle ihan uusi tuttavuus 'First Yellow', nimensä mukaisesti Ensimmäinen Keltainen.

Kukkanuppuja on jo näkyvissä, mutta en oikein tiedä pitäisikö ne poistaa, jotta kasvuvoima ei tyrehtyisi kukintaan - toisaalta haluaisin ehdottomasti nähdä kukat.

Kukkivana en ole sitä nähnyt, mutta myyjä kertoi kukinnon olevan sitruunankeltainen. Kerranaisuutta en ymmärtänyt edes kysyä, niin täpinöissäni oli jo pelkästä väristä.

Pienihän tuo istukas on, mutta kokoisena hankin torppaan ensimmäisenä keväänä samaisilta kevätmessuilta 'Mårbackan' ja hyvin se on selvinnyt nämä vuodet.

Innolla odottelen Keltaiseni kasvua.

Lisää kriinumeita Kevätpuutarhamessuilta 2017

Tämän vuoden haave oli löytää sopuhintaan Kevätpuutarhamessuilta erivärisiä kriinumeita. Ja niin sitä onnisttuttiinkin ihan roppakaupalla.

Illalla kotona sitten kaikki kriinumin sipulit ja samassa kaupassa tulleet "poikaset" tuli irrotettua emosipulista ja istutettua väliaikaisratkaisuna 5 litran sankoihin. Kaikkiaan 13 sipulia on upotettu multaan kasvamaan.

Toiveissa on valkoisia, vaaleanpunaisia ja kirkkaanpunaisia kriinumin kukintoja.

Terveisiä Kevätpuutarhamessuilta 8.4.2017

Mukava ja inspiroiva messupäivä Kevätpuutarhamessuilla!

Jokakeväinen reissu Kevätpuutarhamessuille on taas tehty hyvillä mielin. Oli kivaa kierrellä, katsella ja inspiroitua niin puutarharakenteista kuin kasveistakin.

Äitienpäiväkin kun on tulossa juuri sopivasti kuukauden päästä, niin toiveissa olisi tälläinen "klapihylly" Omnian osaston rekvisiitan tapaan.

Viinirypäleen rangot ei ihan tainneet selvitä

Tälläinen harmitus tuli vastaan maakellarin uumenista, kun kaivoin esille syksyllä sinne varastoimiani viinirypäleen rankoja.
Yksi oli ainakin kuollut ja kaksi näyttivät kituuttavan. Yritän vielä saada niihin puhallettua henkeä. Eli toin ne sisälle lämpimään, siistin huonot osat pois ja laitoin ikkunan viereen "valohoitoon".

En tiedä olikohan tämä kokeilu sitten tässä !

Pientä toivon kipinää on ilmassa, koska jos oikein silmiään siristää niin pari silmua on havaittavissa - jos ne vaan ovat voimissaan. Ollaan odottavalla kannalla!

Kevätkylvöt jatkuvat koulimisen merkeissä

Pussillinen samettiruusunsiemeniä tuottaa mukavan määrän koulittavia pikkutaimia. Tämä on ollut jo vuosia todellinen suoksikkikukkani monestakin syystä; pitää loitolla tuhohyönteisiä, helppo taimikasvattaa ikkunanlaudalla, viihtyy monenlaisissa paikoissa puutarhassa ja kestää kukkivana pienellä hoidolla koko kesän aina pakkasiin saakka.

Siemenpussista saa helposti monta kymmentä tainta edullisesti. Nyt tästä 20cm korkeaksi kasvavasta keltaisesta Petite Yellow -lajikkeesta on nyt tulossa noin 100kpl tainta. Eilen koulin ne uuteen taimimultaan ja nyt odottelen juurtumisen onnistumista.

Myös toista lajiketta on kasvamassa. Myös matalaksi jäävä ruosteenpunaisin ja keltaseunaisin kukkiva Bolero on suosikkejani helppohoitoisuuden ja kestävyytensä vuoksi. Tämän pussin siemenet itivät Petite Yellow'ta heikommin ja saanto on vain noin 50kpl taimia.

Kyllä tälläkin määrällä jo täyttää pienen torpan pihapiirin kaikki kukkapenkin väliköt ja rautapadat ja ulkoruukut.

 Vähän ovat osa taimista rujon näköisiä. Ahti-Katti on käynyt siellä vähän "puutarhuroimassa" omiaan, mutta ei sentään muuta kuin päiväunilla taimien päällä.

Joriininjuuri herää eloon talvihorroksesta

Myöhään syksyllä kannoin sisälle torpan eteiseen ihanasti kukkineen joriinin eli daalian. Mummu puhui daalioista joriineina ja nostalgista itsekin käyttää tuota sanaa.
Nyt en enää muista minkä väriset kukat tämä kesällä teki. Mutta hyvä mahdollisuus on saada siitä tietoa, koska joriini on säilynyt hengissä ja puskee nyt reippaasti uutta kasvustoa.

Vielä on kasvi aneemisen värinen, kun ei ole saanut tarpeeksi valoa, mutta kyllä se siitä voimistuu ja lehtivihreä palaa kasviin. On varmasti syytä istuttaa tuo joriini uuteen ja suurempaan ruukkuun. Toisaalta laitoin tämänkin ruukun pohjalle aimo annoksen hevonpaskaa ja se kyllä saattaisi antaa voimaa tällekin kasvukaudelle.

Nuo reunalla kiertävät perennat sain naapurin pikkupojalta  - oli itse ne varta vasten minulle istuttanut. Hyvin nekin ovat säilyneet. Täytyy kysyä uudestaan mitä ne ovat nimeltään.

Lisää kylvöhommia tehtynä

Gladiolukset ja daalianjuuri on upotettu kukkamultaan. Odotan innolla kauniita, värikkäitä ja komeita kukintoja viimeistään heinäkuun lopussa.


Olen perinteisesti aina esikasvattanut gladiolukset parin epäonnistuneen suorakylvökokeilun jälkeen. Toissa kesänä kun viimeiseksi gladioluksia laitoin, niin tällä esikasvatuksella sain todella näyttävät kukinnot aikaan- tietysti hevonpaskaa oli reilusti isoissa ruukuissa pohjalla.

Kuvan istutukseen laitoin vielä paksun kerroksen multaa päälle.

 Tämän kesän daalianjuuren tunnussana on pastellisävy. Viime vuonna laitoin todella vahvan pinkin sekä puna-valkoisen daalian kasvamaan. Ne kukkivat ihanasti pitkälle syksyyn. Yritin talvetta juuria torpan ulkoeteisessä kasvatusruukussaan ja ainakin toinen onnistui säilymään elinkelpoisena. Mutta siitä toisella kerralla kuvien kera.

Kiireesti vihannesten siemenet multaan - okra ja viidakkokurkku

Jo taidan olla hiukan myöhässä vihannesten siementen esikasvatuskylvöjen kanssa. Toivottavasti lämpö ja valo keittiön ikkunanlaudalla jouduttaa itämistä ja saa puhtia kasvuun. Olisihan se mukavaa saada jotain tuotostakin näistä kahdesta uudesta  kokeilusta.

Okraa ( (Abelmoschus esculentus) olen syönyt aiemmin ulkomaan reissuilla ja se on ihan hyvää mm. kasvispadassa. Vihanneksessa on on pieniä siemeniä ja tärkkelyspitoista kasvilimaa. Keitettäessä okralima saostaa pataruoat perunajauhojen tapaan.
Okran sanotaan vaativan pitkän ja kuuman kesän menestyäkseen, joten Suomessa sitä ei voi viljellä. Kasvihuoneessa ja esikasvatettuna se saattaa kyllä onnistua.  Okra kasvaa noin 1,8 m korkeaksi ja saattaa tarvita tukemista.

Siemenpussissa oli paljon siemeniä ja jos itävyyskin on 92% luokkaa, niin kyllä pitäisi edes jokin lähteä kasvamaan. Pussillinen siemeniä maksoi 1,50e.

 Viidakkokurkusta (Melothria scabra) ei ole mitään kokemusta tai tietoa, muuta kuin mitä pakkauksessa luki: kurkkumainen meksikolainen vihannes, joka tekee 3cm kokoisia hedelmiä. Ne sopivat säilöntään, salaatteihin ja wokkeihin. Joten hauskaa nähdä millainen kasvi siitä kasvaa ja miltä maistuu.
Pakkauksessa kerrottiin sen sisältävän 5kpl siemeniä. Oikeasti siemeniä oli 9kpl ja ne olivat todella pieniä. Pussi maksoi jotain 4 euroa. Itävyydeksi ilmoitettiin 80%.

Lopuksi peitin kasvulaatikot tuorekelmulla saadakseni lämpimän mikroilmaston ja tasaisen kosteuden kuten kasvikuoneessakin. Yksi iso syy oli myös estää Ahti-Kattia kuopimasta istutuksia ja kokeilemasta sitä käymälänä.

Raparperi - EI IHAN VIELÄ!

Nyt jo raparperi Victoria puskee läpi jään kohti valoa. Ihan vielä ei kyllä kannattaisi - ettei tule takatalvea ja palelluta kasvustoa. Paikkana istuksella on eteläinen pikkuinen raparperipenkki, mutta kaikkialla on vielä kuitenkin lunta ja jäätä.

Tähän saakka vasta huhtikuun lopussa aikaisintaan on näkynyt uutta tulokasta, mutta onkohan niin, että ilmastonmuutos alkaa vaikuttaa.

Kriinumi kasvaa kohisten

Eletään viikkoa 12 ja päivät ovat pidentyneet hurjasti!

Kriinumi on virkistynyt ja kasvanut mielestäni todella hyvin. Pisin lehti on jo puolimetrinen ja muutenkin runko on tukevoitunut. 

Varmasti uusi isompi ruukku ja uusi kasvualusta ovat antaneet potkua ja kasvuvoimaa. Laitoin ruukun pohjalle aimo annoksen palamatonta hevosenpaskaa ja päälle uutta kukkamultaa. Sitten hyvä kastelu ja torpan pöydälle hyvään valoon rauhassa kasvamaan.

Toivottavasti kriinumi innostuu kukkimaan!

 

Chilit itävät...

Sain chileihin hurahtaneelta kaveriltani tammikuun lopussa kirjelähetyksenä kahdeksan erilaista pientä chilinsiemen nyssäkkää.
En silloin ehtinyt niitä heti istuttaa ja vähän hävetti, kun olin ne saanut enkä niitä heti kylvänyt. Helmikuussa siten jokainen laji pääsi omaan nimikoituun purkkiinsa. Hyvä kastelu ja tuorekelmua suojaamaan ja muodostamaan mikroilmaston kuin kasvihuoneessa. Ja tietysti suojaan Ahti-Katilta!

Nyt on muutama lajike itänyt; Bird's Eye Baby, Gambian "mitälie", Numex Twilight, Pimenta Diomar ja Lemon Drop/ Lemon Hot.
Gambian siemenet olivat kaikki sinisiä. Ilmeisesti olivat tuholaissuojattuja kuten siemenviljakin meillä täällä.

Vielä elonmerkkejä odottelen mm. Rocotosta, Aji Benitosta ja Bolivian Rainbow'sta.

Omakasvattamat Cayenne Long Slimit ovat kaikesta huonosta hoidosta ja taitamattomuudesta huolimatta talvehtineet hyvin. Kohta vaihdan ne isompaan ruukkuun, lisään hevonpaskaa ja uutta multaa.