Wildly Flowering Finland: Humalanvieras - European dodder ( Cuscuta europaea)

Tälläinen kiemurtelija luikerteli salakavalasti elämänlangan joukossa torpan pienellä maapläntillä. Tuskin sitä olisin edes huomannut ellen olisi kompuroinut ja kaatunut elämänlankaviidakkoon myrkyttäessäni rikkaruohoja tarkasti neliösenti neliösentiltä.
Erikoiselta tuo humalanvieras näyttää, koska siinä ei ole kunnon lehtiä eikä lehtivihreää itsessään. .

Humalanvieras on 1-vuotinen kalvakas täysloinen, jonka oma maahan kiinnittyvä juuri kuolee varhain kasvukaudella. Muuten se kasvaa muihin kasveihin kiinnittyneenä imujuurensa avulla turvaten siten itselleen veden, kivennäisten sekä orgaanisten yhdisteiden saannin. Sen varsi on 30-120cm pikä ja noin 1mm paksu. Kukat ja kukinto muodostuu tiheiksi 7-15mm sykeröiksi, jossa on 3-4mm leveitä vaaleanpunaisia tai valkoisia kukkia

Humalanvieras kuuluu meillä tulokaslajeihin. Mutta Suomessa on myös alkuperäinen, paljon kulttuuritulokasta pienempi ja varreltaan punaisempi etelärannikon merenrantaniittyjen oma asukki.
Sitä kumpaan ryhmään kuvan humalanvieras kuuluu, en osaa sanoa.

 ++++

Wildly Flowering Finland: Kohokki (Silene vulgaris)

Kohokit olivat jo ehtineet kukkia, kun bongasin tämän yksilön tienvarresta. Siinä ne paahteisella pientareella näyttivät voivan erittäin hyvin ja uusiakin pieniä taimia oli läheisyydessä.

Monivuotisena ja monivartisena ruohokasvina se varmasti talvehtii ja lisääntyy entisestään. Kasvin korkeus vaihtelee kasvupaikan mukaan 20–80 cm ja tämä yksilö oli reilut 60cm.

Kohokki on sukua mm. mäkitervakolle ja puna-ailakille. Yhtäläisyydeen huomaa mm. siemenkodasta.

Wildly Flowering Finland: Ketoneilikka (Dianthus deltoides)

Suomen luonto näyttää nyt kyllä parastaan tällä hetkellä. Kaikkia ihania ja värikylläisiä kukkia on jokapaikassa.

Ketoneilikka on aina ollut yksi suosikkini. Tämä rehevä 25cm korkea tupas kukki maantien poskessa kuivassa paikassa.

Keltaisen pelargonian ensimmäinen kukka

Kevätpuutarhamessujen tuliainen - keltainen pelargonia First Yellow - kukkii nyt ensimmäistä kertaa ja yhdellä ainoalla kukalla.
Ihan sitruunankeltaiseksi kuvailtu väritys ei ihan pitänyt paikkaansa, mutta ihananvärinen kuitenkin. Ehkä myöhemmin, kun saan sen istutettua uuteen ruukkuun, alkaa värityskin syventyä voimakkaammassa mullassa.

Wildly Flowering Finland: Harmaaleppä (Alnus incana)

Mistä tietää, että kevät on oikeasti tulossa?

No viimeistään siitä, että allergiset reagoivat lepänkukintaan jo varhain kevättalvella. 

Harmaaleppä kukkii aikaisin keväällä ennenkuin lehdet ovat puhjenneet puihin. Harmaaleppä tuottaa yhtä aikaa sekä hede- että emikukintoja. Kukinnot ja kukat ovat yksineuvoisia, jolloin heteet ja emit kasvavat eri kukinnoissa.Talven yli sinnitelleet vihreät ja kovat hedenorkot muuttuvat keltaisiksi ja taipuisiksi. Eminorkot ovat oksien kärjissä pieninä, punaisina palloina. Emeistä kehittyy jo samana kesänä pieniä, vihreitä ”käpyjä”, jotka talven aikana puutuvat koviksi ja ruskeiksi. Siemenet putoavat alkuvuodesta maahan. Kevyet siemenet kulkeutuvat laajalle alueelle tuulten ja sulamisvesien avulla.

Siementen avulla tapahtuvan lisääntymisen ohella harmaalepän laaja juuristo tekee paljon juuri- ja kantoversoja. Meilläkin hevosaitauksen vieressä kasvaa jatkuvasti uusia maaversoja, kun hevoset ovat syöneet edelliset.

Nopeakasvuisena ja sopeutuvaisena puuna harmaaleppä leviää nopeasti uusille alueille pioneeripuulajina.

 Lisäksi harmaaleppä on kuivana todella hyvä polttopuu. Pari vuotta kuivuneista haloista saadaan hyvää hakepurua kalan ja lihan savustamiseen.

Kevät tulee kukkien...2017

Jo oli tienpientareella ensimmäiset leskenlehdet. Pakkasyön jälkeen huurteisia ja supussa olevia kukkia tuskin huomasi. Näitä luonnon ihmeitä ja lintujen kevätmuuttoa voi vain ihastella joka talven jälkeen.

PS. Töyhtöhyyppö ja harmaahaikarat ovat jo saapuneet

Kevätkylvöt jatkuvat koulimisen merkeissä

Pussillinen samettiruusunsiemeniä tuottaa mukavan määrän koulittavia pikkutaimia. Tämä on ollut jo vuosia todellinen suoksikkikukkani monestakin syystä; pitää loitolla tuhohyönteisiä, helppo taimikasvattaa ikkunanlaudalla, viihtyy monenlaisissa paikoissa puutarhassa ja kestää kukkivana pienellä hoidolla koko kesän aina pakkasiin saakka.

Siemenpussista saa helposti monta kymmentä tainta edullisesti. Nyt tästä 20cm korkeaksi kasvavasta keltaisesta Petite Yellow -lajikkeesta on nyt tulossa noin 100kpl tainta. Eilen koulin ne uuteen taimimultaan ja nyt odottelen juurtumisen onnistumista.

Myös toista lajiketta on kasvamassa. Myös matalaksi jäävä ruosteenpunaisin ja keltaseunaisin kukkiva Bolero on suosikkejani helppohoitoisuuden ja kestävyytensä vuoksi. Tämän pussin siemenet itivät Petite Yellow'ta heikommin ja saanto on vain noin 50kpl taimia.

Kyllä tälläkin määrällä jo täyttää pienen torpan pihapiirin kaikki kukkapenkin väliköt ja rautapadat ja ulkoruukut.

 Vähän ovat osa taimista rujon näköisiä. Ahti-Katti on käynyt siellä vähän "puutarhuroimassa" omiaan, mutta ei sentään muuta kuin päiväunilla taimien päällä.

Joriininjuuri herää eloon talvihorroksesta

Myöhään syksyllä kannoin sisälle torpan eteiseen ihanasti kukkineen joriinin eli daalian. Mummu puhui daalioista joriineina ja nostalgista itsekin käyttää tuota sanaa.
Nyt en enää muista minkä väriset kukat tämä kesällä teki. Mutta hyvä mahdollisuus on saada siitä tietoa, koska joriini on säilynyt hengissä ja puskee nyt reippaasti uutta kasvustoa.

Vielä on kasvi aneemisen värinen, kun ei ole saanut tarpeeksi valoa, mutta kyllä se siitä voimistuu ja lehtivihreä palaa kasviin. On varmasti syytä istuttaa tuo joriini uuteen ja suurempaan ruukkuun. Toisaalta laitoin tämänkin ruukun pohjalle aimo annoksen hevonpaskaa ja se kyllä saattaisi antaa voimaa tällekin kasvukaudelle.

Nuo reunalla kiertävät perennat sain naapurin pikkupojalta  - oli itse ne varta vasten minulle istuttanut. Hyvin nekin ovat säilyneet. Täytyy kysyä uudestaan mitä ne ovat nimeltään.

Metallivadin kukkasatoa

  Vuorotellen aloittavat erilaiset sipulikasvi-istutukseni kukinnan vanhassa metallivadissa. Kun edellinen lajike on uloskukkinut, niin seuraava on jo täydessä vauhdissa.

Nyt on vuorossa isokukkainen ja vähän erikoisennäköinen narsissi ja on se komea!

Viikko 9 ja pelargonioiden edistymistä

Pientä ja oikeastaan isoa edistymistä on tapahtunut muutamassa viikossa pelargonioille. Päästyään sisälle torpaan, lämpö ja valo ovat tehneet ihmeitä.

Pienet silmut ja lehden alut tunkevat esiin kylmästä kärsineistä rangoista. Nyt uskaltaa jo vähän innostua siitä, että pinkit "pelakuut" palaavat patoihin kesäksi - ihan itse siemenistä toissa vuonna kasvatetut torpparin suosikit.

Kevät herättää kriinumin henkiin

Nyt on viikko 7 alkamassa ja taas päästy hieman kohti kesää ja kukkia.

Kriinumini heräilee torpan viileydessä - melkein voisi sanoa kylmyydessä - pikkuhiljaa vihreyteen. Tuossa kaikkein pimeimpänä aikana kriinumi oli täysin lehdetön ja pelkkä torso. Nopeasti se valo tekee tehtävänsä.
Vielä kun saan sen muutettua isompaan ruukkuun ja ikkunan äärelle, niin eiköhän se kuki ensimmäistä kertaa minulle.

Näistäkö kesän kauneimmat pelargoniat !!!

Melkoisen näköinen yllätys odotti maakellarissa, kun aloin kaivella esille syksyllä sinne viemääni pelargoniakasvustoa. Näky oli surkea! Mätiä lehtiä, paleltuneita kasvustoja  ja hometta siellä sun täällä.

Ahdistusta lisäsi, että olen itse kasvattanut pelargoniat siemenestä ja kotosalla huonolla hoidolla saanut sen jo yhdestä talvesta selviämään.

Mutta en anna vielä periksi.... Yritin puhdistaa huonot osat pois ja siirtää loput mitä jäljelle jäi isoon rakennuspaljuun. Paljun vein torpan keittiöön ja kastelin mullan kevyesti. 

Katsotaan mitä siitä kehkeytyy ajan kanssa. Nyt eletään helmikuun viikoa 6, joten vielä on pitkälti kesään ja pelargonian aikaa toipua. Kotoa lapsuudesta muistan kyllä mummun pelargonien olleen vähän paremman näköisiä siinä vaiheessa kun niitä talviteloilta otettiin heräilemään henkiin talvihorroksesta.

Peltivadista alkaa kevät jo pilkistää...

  Eivät hyasintit (Gipsy Queen) ehtineet marraskuussa istutettuina jouluksi. Ei haittaa - kauniita ne ovat nytkin. Nyt samalla niiden kanssa aukeavat pikkuhiljaa myös krookukset ((Tricolor), joiden nuput jo työntyvät esille lehtien välistä.
 Keskellä kasvavat narsissit (Orangery) ja yhdellä reunalla tulppaanit (Blushing Apeldoorn).

Oikeastaan koko 25 sipulin setti olisi pitänyt istuttaa ulos puutarhaan, mutta muistin ne vasta niin myöhään, että maa oli jo ihan jäässä - kokeillaan sitten tälläistä .

Amatsoninlilja - kevään ihanantuoksuinen kukkija

Kyllä olen tätä amatsoninliljan kukintoa seurannut ja vartonut kukkimaan.

Nyt odotus on palkittua ja huumaavan tuoksuinen ensimmäinen kukka on avautunut torpan koleudessa.

 Luonnon kauniit ihmeet

 

Operaatio Amatsoninliljan pelastus!

Muutama viikko sitten päätin pelastaa äitiäni "hukuttamasta" amatsoninliljojaan (Eucharis amazonica) . Niitä oli kasteltu varmuuden vuoksi ilmeisesti joka päivä etteivät ne vaan kuole. Siitähän ei tullut mitään, vaan lehtiä alkoi kellastua toinen toisensa jälkeen. Huonolta näytti.

Hain liljat "turvaan" torpalle. Jaoin sipulipaakut parhaani mukaan ja istutin suurempaan ruukkuun ja uuteen multaan. Vein kammariin piirongin päälle valoisaan paikkaan. Ja kas! Viikkoon en ole torpalla ollut, mutta nyt vastassa oli tosi iloinen yllätys - kaikkiin kolmeen sipuliin on tullut esille hentoinen kukkavarsi.

Ihanaa!  Katsotaan ja seurataan kasvun ihmettä.

Wildly Flowering Finland: Kotipihlaja - Whitebeam or Rowan ( Sorbus aucuparia )

Torpan pihalla kukkii pihjaja. Jätin sen rauhaan, kun raivasin muuta risukkoa pois. On se kaunis kukkineen, mutta myös kaunis syksyllä kun kantaa marjojaan.
Pihjajanmarjoistakin saa tehtyä mehua ja hilloketta. Toivotaan, että päästään säilöntähommiin syksyllä.

On the cottage yard is flowering Rowan.  It is beautufull with white flower and the smell is strong. Rowan look like Bird cherry. In autumn hopefully we can harvest the berries to jelly and juice.
Rowans berries are often up and high. We have a Finnish proverb for situation when everything doesn't go ok; "Bitter, said a Fox about rowanberries"
Pihlaja also called "kettukarkki" ("fox candy") is a marmelade candy produced by Fazer. Fazer started producing the candy in 1895 at the conditory in Helsinki and it is the oldest candy produced by Fazer still on the market. The candy's recipe comes from Russia, where Karl Fazer took it with him when he returned to Finland after his studies. The candies are wrapped in a yellow-red paper with a picture of a fox. Thus the candy is also unofficially known as the "fox candy".
The candy originally contained Sorbus aucuparia berries.

Wildly Flowering Finland: Huopakeltano - Mouse-ear hawkweed ( Pilosella officinarum )

Taas uusia kukkijoita luonnossa. Muistuttaa kovasti voikukkaa, mutta jokin muu se kyllä on. 

Again new flowers flowering. I don't know it's name, even if it looks like Dandelion.