Käsillä tekemisen intoa puhkuen - Martta-nukke tähtäimessä osa 1.

Näin talvella on ihanaa, kun kansalaisopistot pursuavat mielenkiintoisia kursseja niin paljon ettei oikein tahdo osata valita mille osallistuisi.

Viime vuonna olitiin himmelikiúrssilla, syksyllä puutarhansuunnittelukurssilla ja nyt ollaan innostuneita nukke-kurssista.

Kaksi kertaa olen jo ollut Martta-nukkekurssilla ja päässyt mukavasti alkuun. Viimekerralla aika riensi niin nopeasti, että opettajan oli jo patisteltava kurssilaisia pakkaamaan tarvikkeet, että hänkin pääsisi aikanaan kotiin. Huomasin itsekin uppoutuneeni aiheeseen niin kovasti, että olin istunut puuhastelemassa kaksi tuntia yhteensoittoon ja en jäykistynein raajoin tahtonut tuolilta päästä ylös.

Tästä repro-paperimassa päästä ja käsivarsista se nukke alkaa hiljalleen muotoutua. Monta tarkkaa työvaihetta on edessä ja kärsivällisyys on koetuksella - parhaani yritän.

Tälläinen Isosisko-nukke siitä pitäisi tulla aikanaan. Kuva lainattu nukenosia myyvän Nukkekamarin sivuilta.

Yksin ei ole kivaa

Iso poni on ollut kasvattajalla jo jonkin aikaa ja siksi shetlanninponi rouva 19v. on jäänyt vaille lajiseuraa. Nyt ei enää tarvitse olla yksin, vaan seuraksi saapui eilen pikkuinen ja pippurinen Helmiina 12v. kuin pieni suokki.

Aluksi katselivat toisiaan aidan takaa rauhassa ja tänään päästettiin jo yhdessä ulkoilemaan.
Kyllä olivat sopuisasti vaikka molemmat ovatkin luonteikkaita tammoja.
Vähän on Helmiina hoikka verrattuna aina niin hyvällä ruokahalulla varustettuun pullukkaan vanhaan rouvaan verrattuna, mutta ehkäpä tuokin tuosta pyöristyy.

Karitsakarusellin kuulumisia 2017

Kyllä oli tiedossa, että iso pässi Jordman oli rikkonut kesällä aidan ja vieraillut uuhityttöjen puolella, mutta että oli ehtinyt "hommiinkin".

Eilen tupsahti maailmaan kaksi pikkuista karitsaa samana päivänä, kun kummipojista nuorin täytti 8 vuotta.

Pienet olivat syntyneet keskellä yötä ja olivat kuivia sekä terhakoita, kun aamulla menin lampolaan. Tämä on sitä lampurin joulujuhlaa - parasta aikaa vuodesta silloin kun kaikki menee hyvin.

 Pikkuinen pässipoika

Pikkuinen uuhikaritsa - ilmetty isänsä väritys

Hyvä ruoka, hyvät unet - syntyminen on rankkaa touhua!

Rautapadan uusi elämä...

Jos voi taas sanoa, että hyvän kirppislöydön tein juuri ennen joulua, niin tässä se on! Högforsin iso 6,5 litran rautapata ehjänä ja kannella.

Olihan se tietysti karmivan näköinen, mutta emäntäkoulun vanhat opit mielessäni näin patarumiluksen jo kiiltäväpintaisena valmiina ruoanvalmistuksen haasteisiin.

Ja niin kuurasin ja jynssäsin padan suolalla ja etikalle useaan kertaan. Lopuksi kunnon pesu, huuhtelu ja ruokaöljyt pintaa. Nyt pata muhii hiljakseen uunissa reilussa uuninlämmössä - se imee huokoiseen pintaansa rasvankerroksen suojaamaan sitä tulevissa tehtävissään.

Suolatonta sianläskiä sen rasvan olisi pitänyt olla, mutta ei sitä nyt tähän hätään ollut tarjolla, joten rypsiöljy sai kelvata.

Uskon, että kunnon patapaistit voidaan jo vaikka loppiaiseksi siinä valmistaa.

Ahti-Katti - väsynyt Uuden Vuoden Odottaja 2017

Voi tuota pientä Ahti-Kattia! On se raskasta odottaa vuoden vaihtumista. Nopeasti se kuluu ottamalla kunnon unet.

 Ahti-Katti on kunnon maalaiskatti kohta 8kk, joka saalistaa ja pyytää "pienriistaa" ulkona aina kun ulos pääsee lampolaan tai tallin eteiseen kauralaarien tykö. Nyt ollaan oltu niiden susien takia vähän karanteenissa, mutta minkä katti luonnolleen voi ja maukuu sekä marisee jatkuvasti ulospääsyä. Onhan sen päästävä!

Oi kuusipuu, oi kuusipuu...2016

Hetken sait olla koko jouluhössötyksen keskipisteenä pukeutuneena vaatimattomasti ensimmäisiin torpan "omiin" joulukoristeisiin. Ja uljaasti ne kannoitkin. Tähti vinksallaan ja kynttilätkin hujan hajan, mutta onko se nyt niin piirun tarkkaa.
Sait siirron pois pönttöuunin kupeesta ettet olisi siinä heti kärventynyt ja pudottanut neulasiasi. Kohta koittaa loppiainen ja riisumme sinut arkiasuun. Saat kuitenkin jatkaa pihamaalla kynttilöihin verhottuna niin kauan kuin tuntuu mukavalta eikä kevät ajaa ohitse ja vie voitoa.

"Joulukuusivarkaissa"

Omalla luvalla koiran kanssa kuusta oltiin hakemassa. Isännältä ei lupaa herunut, koska muutama vuosi sitten kaksi koiraa ja kissat kaatoivat koko kuusi- koreuden pariin kertaan ja neulasia löytyi vielä juhannuksenakin.

Päivän pituus on niin lyhyt, ettei joulukuusen hakuun voi kauas mennä. Joten ihan tuohon hevoslaitumen taakse liukasteltiin koiran kanssa. Tovi siinä tuumailtiin ja ihmeteltiin - ei tahtonut nähdä metsää puilta eikä sopivaa puuta metsältä.

Mutta sieltähän se sorjaoksainen metsäkuusi löytyi sen verran kaukaa aidan takaa, ettei hepat olleet päässeet siihen käsiksi. Vähän se vaikuttaa toispuoleiselta, mutta ei todellakaan haittaa, koska seinän viereen se kuitenkin tulee torpan kammarissa. Ja sitten vain sahaamaan.

Nyt "vihreä neito" seisoo ylväästi kammarissa vanhanaikaisessa kuusenjalassa ja odottaa jo jännittyneenä huomista pukemista joulujuhla-asuun. Toivottavasti ei jännitykseltään pudota neulasiaan jo ensimmäisenä yönä.