Ping ja Pong - pienet pukkipojat

Tämän kevään ainoat vuohipienokaiset ovat nyt syntyneet perjantaina.
Annoin nimeksi Ping ja Pong, koska heti kun jaloilleet nousivat, niin alkoivat hyppelehtiä kuin pingispallot.

Ovat todella söpöjä! Martta-kuttu hoitaa huolella ja asiantuntevasti kavereita. Ja niistä kehkeytyy varmasti myös kesyjä lemmikkejä, kun niitä on niin ihana hyysää sylissä.

Sarvenalkuja ei vielä ole, mutta paikat löytyvät. Jos isä-pukki Einoon tulevat, niin jykevät sarvet kasvattavat myöhemmin.

Karitsakarusellin uusimmat tulokkaat - kaksi tosi pientä karua

 Pieniä ja hellyyttäviä puolen vuorokauden ikäisiä karitsoja. Ensikon tekemiä ja ilmeisen keskeneräisinä syntyneinä, koska nämä kaksi (uuhi ja pässykkä) tupsahtivat maailmaan emon vielä ollessa joutilaiden alueella kylmällä alueella lampolan eteistilassa. Sitkeinä pienokaisina olivat selvinneet laumassa hyvin ja olivat ihan kuiviksi nuoltuja ja terhakoita, kun aamulla menin ruokkiimaan laumaa.

Kaverit saivat siirron lampolaan ja lämpölamppujen alle. Siitä se elämä alkaa ja viikon ikäisinä pääsevät kirmaamaan muiden pikkuisten karitsoiden laumaan.

 

Karitsakarusellissa - pariviikkoiset

Ihania kaveruksi nämä kaksi pässipoikaa - ruskea ja valkoinen.
Siinä sitä tuijotetaan ihmeissään naapurikarsinasta kuuluvaa juurisyntyneiden pikkuisten huutoa.

Näillä ei ole nimiä - saa ehdottaa nimiä!!!

Karitsakaruselli 2017 pyörii... Lillemor ja Ragnar

Vuoden 2017 tunnussana on kaksoset!

Ja karuselli pyörii edelleen mukavaan tahtiin, kun tulee kaksosia joille molemmille on "maitobaari" aina vapaana. Toivottavasti päästään tämä kevät ilman pullotettavia ihan niiden karitsojen itsensä takia.
 
Äsken, noin tunti sitten syntyi oxfort down uuhelle iso musta pässikaritsa ja oskarinvärinen pieni uuhikaritsa. Lämpölamppuja on viritelty ulkona paukkuvan -15 asteisen pakkasen vuoksi, joka tunkee sisälle lampolaan. Jäädyttää juomavedet,saa karitsat viluisiksi ja vastasyntyneet lähes jäädyttää.

Jotta pienet saisivat nopeasti ensimmäisen eväänsä, lypsin kuppiin terniä uuhelta ja juotin 2ml:n lääkeruiskulla. Pikaeväs antaa energiaa nousta jaloilleen hamuamaan itse lisää ruokaa. Lisäksi ensiternissä on karitsalle tärkeitä vasta-aineita haittamikrobien torjuntaan.

 Herätyskello tarvitsee laittaa varoiksi soimaan yöllä 02-03 aikoihin ja käydä tarkistamassa pikkuisten tilanne.
 

Vähän on pässipojalla oikea etujalka kompura tai kohdussa on ollut sen verran ahdasta ja vielä ei ole nilkka ihan oikeentunut syntymän jälkeen

Koirakaverin kanssa torpalla

En ole ehtinyt viikkoon käydä torpalla ja siksi sisällä tuntuu peruslämmöstä huolimatta viileältä. Kohta kyllä lämpiää, kun pönttöuunissa ja puuhellassa räiskyy jo tulet.
Kyllä tuo Miina osaa paikkansa valita lampaantaljan päältä, ei sitä kylmää huokuva lattia houkuttele.

.

Yksin ei ole kivaa

Iso poni on ollut kasvattajalla jo jonkin aikaa ja siksi shetlanninponi rouva 19v. on jäänyt vaille lajiseuraa. Nyt ei enää tarvitse olla yksin, vaan seuraksi saapui eilen pikkuinen ja pippurinen Helmiina 12v. kuin pieni suokki.

Aluksi katselivat toisiaan aidan takaa rauhassa ja tänään päästettiin jo yhdessä ulkoilemaan.
Kyllä olivat sopuisasti vaikka molemmat ovatkin luonteikkaita tammoja.
Vähän on Helmiina hoikka verrattuna aina niin hyvällä ruokahalulla varustettuun pullukkaan vanhaan rouvaan verrattuna, mutta ehkäpä tuokin tuosta pyöristyy.

Karitsakarusellin kuulumisia 2017

Kyllä oli tiedossa, että iso pässi Jordman oli rikkonut kesällä aidan ja vieraillut uuhityttöjen puolella, mutta että oli ehtinyt "hommiinkin".

Eilen tupsahti maailmaan kaksi pikkuista karitsaa samana päivänä, kun kummipojista nuorin täytti 8 vuotta.

Pienet olivat syntyneet keskellä yötä ja olivat kuivia sekä terhakoita, kun aamulla menin lampolaan. Tämä on sitä lampurin joulujuhlaa - parasta aikaa vuodesta silloin kun kaikki menee hyvin.

 Pikkuinen pässipoika

Pikkuinen uuhikaritsa - ilmetty isänsä väritys

Hyvä ruoka, hyvät unet - syntyminen on rankkaa touhua!

Ahti-Katti - väsynyt Uuden Vuoden Odottaja 2017

Voi tuota pientä Ahti-Kattia! On se raskasta odottaa vuoden vaihtumista. Nopeasti se kuluu ottamalla kunnon unet.

 Ahti-Katti on kunnon maalaiskatti kohta 8kk, joka saalistaa ja pyytää "pienriistaa" ulkona aina kun ulos pääsee lampolaan tai tallin eteiseen kauralaarien tykö. Nyt ollaan oltu niiden susien takia vähän karanteenissa, mutta minkä katti luonnolleen voi ja maukuu sekä marisee jatkuvasti ulospääsyä. Onhan sen päästävä!

"Valtion koiran" jälkiä pihapiirissä...susiraja lähenee Helsinkiä

Ei olla kuin vajaa 100 kilometriä pääkaupungin keskusta, mutta "valtion koiran" eli suden (Canis lupus) jäljet pihapiirissä ja sulanut makuu-tai vaanimispaikka koiratarhan takana muutaman metrin päässä.

Todella ikävää, koska poneja, lampaita, koiria ja Ahti-Kattia pidettävä kokoajan sisällä tai ainakin liekassa ulkoiluttaen. Vapaus liikkua lajityypillisesti saadaan siis unohtaa ainakin joksikin aikaa...surullista -  kun luonto asettuu liian lähelle. Kummallakaan ei ole silloin mukavaa.

Naapurissa, vajaan sadan metrin päässä neljä lammasta raadeltu hengiltä, joten vaara on todellinen riista-asiantuntijan todentamana!
Eivätkä nuo ole meidän sakemannien jälkiä aamuhämärässä kuvattuna.

Ahti-Katti ulkoilee...

Ahti-Kattia ei pelota pakkanen, pimeä eikä isojen hirvikoirien haukunta lähimetsässä.
Ulos on päästävä vapauteen hiirijahtiin tai ainakin omenapuun alle jahtaamaan pikkulintuja! Siellä viihdytään kolmatta tuntia, että aloin jo huolestua että olisi pikku-kolli eksynyt liian pitkälle reviiriltään.

Mutta sisällekin sitten jonotetaan niin, että tassun jäljet ehtivät jo sulaa jäätyneisiin portaisiin.
Kun on ulkoiltu niin sitten syödään hyvin kissanruokaa ja otetaan kunnon päiväunet pönttöuunin kupeessa

. On se vaan kissanelämää parhaimmillaan!

No, Niin, Oho ja Hupsis - torpparin kanat

Torpparin olisi syytä olla omavarainen  - ainakin silloin 1920-luvulla, kun tämä hirsimökki on rakennettu.
Nytkin torpassa asustaa neljä kanaa ja komeaksi kasvanut kukkopoika Yrjänä.
Nimien taustalla on mieheni, joka totesi vähän voipuneen kanojen saavuttua, että no niin! Kysyin, että haluaako nimetä kaksi itselleen ja No ja Niin saivat nimensä tällä tavoin. Toiset nimet keksi ystäväni, joilta kanaset haettiin, kun kuuli kahden muun nimet. Yrjänä oli heti nimensä saanut, kun ensi kertaa tavattiin.

Vielä ei muninta ole alkanut, mutta kovasti omaa munantuotantoa odotetaan. Näille kaveruksille maistuu kotiruoka ja ruoantähteet täysrehun lisäksi. Päivittäin keitän kavereille myös sarvimakaronia ja sinne upotan kaikki tähteet. Mitään muuta ei jää syömättä kuin sitrushedelmien kuoret ja ehkä kuivat sipulinkuoretkin.

 Yrjänä ja Hupsis - jolla on siniset jalat eli sillä on takana suomalaista maatiaisrotua.

 Siinäpä kaikki kanaset yhdessä. Oli vaikea saada porukka kasaan, mutta kauranjyvien voimalla se onnistui. Ihanan harmahtava Hupsis keskellä edessä.