Rautapadan uusi elämä...

Jos voi taas sanoa, että hyvän kirppislöydön tein juuri ennen joulua, niin tässä se on! Högforsin iso 6,5 litran rautapata ehjänä ja kannella.

Olihan se tietysti karmivan näköinen, mutta emäntäkoulun vanhat opit mielessäni näin patarumiluksen jo kiiltäväpintaisena valmiina ruoanvalmistuksen haasteisiin.

Ja niin kuurasin ja jynssäsin padan suolalla ja etikalle useaan kertaan. Lopuksi kunnon pesu, huuhtelu ja ruokaöljyt pintaa. Nyt pata muhii hiljakseen uunissa reilussa uuninlämmössä - se imee huokoiseen pintaansa rasvankerroksen suojaamaan sitä tulevissa tehtävissään.

Suolatonta sianläskiä sen rasvan olisi pitänyt olla, mutta ei sitä nyt tähän hätään ollut tarjolla, joten rypsiöljy sai kelvata.

Uskon, että kunnon patapaistit voidaan jo vaikka loppiaiseksi siinä valmistaa.

Ahti-Katti - väsynyt Uuden Vuoden Odottaja 2017

Voi tuota pientä Ahti-Kattia! On se raskasta odottaa vuoden vaihtumista. Nopeasti se kuluu ottamalla kunnon unet.

 Ahti-Katti on kunnon maalaiskatti kohta 8kk, joka saalistaa ja pyytää "pienriistaa" ulkona aina kun ulos pääsee lampolaan tai tallin eteiseen kauralaarien tykö. Nyt ollaan oltu niiden susien takia vähän karanteenissa, mutta minkä katti luonnolleen voi ja maukuu sekä marisee jatkuvasti ulospääsyä. Onhan sen päästävä!

Oi kuusipuu, oi kuusipuu...2016

Hetken sait olla koko jouluhössötyksen keskipisteenä pukeutuneena vaatimattomasti ensimmäisiin torpan "omiin" joulukoristeisiin. Ja uljaasti ne kannoitkin. Tähti vinksallaan ja kynttilätkin hujan hajan, mutta onko se nyt niin piirun tarkkaa.
Sait siirron pois pönttöuunin kupeesta ettet olisi siinä heti kärventynyt ja pudottanut neulasiasi. Kohta koittaa loppiainen ja riisumme sinut arkiasuun. Saat kuitenkin jatkaa pihamaalla kynttilöihin verhottuna niin kauan kuin tuntuu mukavalta eikä kevät ajaa ohitse ja vie voitoa.

"Joulukuusivarkaissa"

Omalla luvalla koiran kanssa kuusta oltiin hakemassa. Isännältä ei lupaa herunut, koska muutama vuosi sitten kaksi koiraa ja kissat kaatoivat koko kuusi- koreuden pariin kertaan ja neulasia löytyi vielä juhannuksenakin.

Päivän pituus on niin lyhyt, ettei joulukuusen hakuun voi kauas mennä. Joten ihan tuohon hevoslaitumen taakse liukasteltiin koiran kanssa. Tovi siinä tuumailtiin ja ihmeteltiin - ei tahtonut nähdä metsää puilta eikä sopivaa puuta metsältä.

Mutta sieltähän se sorjaoksainen metsäkuusi löytyi sen verran kaukaa aidan takaa, ettei hepat olleet päässeet siihen käsiksi. Vähän se vaikuttaa toispuoleiselta, mutta ei todellakaan haittaa, koska seinän viereen se kuitenkin tulee torpan kammarissa. Ja sitten vain sahaamaan.

Nyt "vihreä neito" seisoo ylväästi kammarissa vanhanaikaisessa kuusenjalassa ja odottaa jo jännittyneenä huomista pukemista joulujuhla-asuun. Toivottavasti ei jännitykseltään pudota neulasiaan jo ensimmäisenä yönä.

Hätäisen emännän porkkanalaatikko

Joka vuosi tuntuu, että aika käy vähiin jouluruokien valmisteluissa. Perinteisen laatikot ja kinkun kastikkeineen haluan ehdottomasti tehdä itse. Muita juhlapöydän herkkuja voi sitten hankkia valmiina tuotteina.

Sain mielestäni todellisen neronleimauksen!

Mitä turhaan keitellä tuntitolkulla riisipuuroa porkkanalaatikkoon, kun sopivan määrän voi ostaa marketistakin valmiina - aamupuuroksi tai välipalaksi tarkoitetun.

Siis kilo porkkanoita kuorittuina ja paloiteltuina kattilaan, soseeksi noin 20 min. sisällä. Sekaan puuro, muna, suola, inkivääri, kerma ja siirappi sekä veitsenkärjellinen jauhettua valkopippuria. Pinnalle korppujauhot ja voita nokareina.
JA SE ON SIINÄ. Ei kauan nokka tuhissut.

Määrästä tuli ihan sopivasti torpan porukalle -1,5litran vuoka täyteen kiehumisvaroineen.

.

Operaatio Amatsoninliljan pelastus!

Muutama viikko sitten päätin pelastaa äitiäni "hukuttamasta" amatsoninliljojaan (Eucharis amazonica) . Niitä oli kasteltu varmuuden vuoksi ilmeisesti joka päivä etteivät ne vaan kuole. Siitähän ei tullut mitään, vaan lehtiä alkoi kellastua toinen toisensa jälkeen. Huonolta näytti.

Hain liljat "turvaan" torpalle. Jaoin sipulipaakut parhaani mukaan ja istutin suurempaan ruukkuun ja uuteen multaan. Vein kammariin piirongin päälle valoisaan paikkaan. Ja kas! Viikkoon en ole torpalla ollut, mutta nyt vastassa oli tosi iloinen yllätys - kaikkiin kolmeen sipuliin on tullut esille hentoinen kukkavarsi.

Ihanaa!  Katsotaan ja seurataan kasvun ihmettä.

Vinttigallerian aarteita: Nanny Still punainen Tiimalasi 1442

Tiimalasi muistuttaa todella paljon Tamara Aladinin maljakko nro 1472. Tässä ne ovat nyt vierekkäin ja vertailtavissa. Keskellä Nanny Stillin suunnittelemaTiimalasi-maljakko, joka on ollut tuotannossa vuosina 1971-1976.

Tiimalasi luetaan kuuluvaksi tämän päivän keräily- ja näyttelyesineeksi.

Tiimalaseja on kolme eri muotoa ja useita eri värejä kuten muitakin tuon ajan väriverholasimaljakoita. Tiimalasi on noin 18cm korkea ja painaa noin 1,3kg. Se on valmistettu muottiin puhallettuna.
Hintaa Tiimalaseilla on nyt noin 90-100 euroa.