Remontoinnin riemuja ja raivoja

Torppaan on joskus 1970-luvulla rakennettu se pikkuinen wc. Rakennusteknisesti se on tarvinnut jonkin huohotinputken vietäväksi joko katon välitilaan tai sen läpi. Katolle viety ulosvienti oli huonosti rakennettu ja nyt ajansaatossa tiivistykset elähtäneet. Nyt sitten rankkasateella huomasin, että yläkerran ulkokomeron lattialla on lätäkkö ja putkea pitkin helmeilee vettä. VOI HITSI!

Sain heti sunnuntainakin luottotimpurin kiinni ja sain hyvät neuvot ensiavuksi, vaikka katolle en kyllä suostunut menemään. Ja maanantaina soitto vakuutusyhtiöön.

Purkuhommiahan siitä sitten kehrääntyi - taas kerran, mutta ei auta. Jos positiivisesti ajattelisi, niin sittenhän ei tarvitse huolestua vähään aikaan samasta asiasta. Sillä timpurin korjaamisiin voi aina luottaa.

Tältä näytti ja näyttää purkutyön jälkeen...

 Lattialle tullut vettä ja on ilmeisesti tullut jo jonkin aikaa

 Ulosvienti välikatolle. Siinäkin näkyy jo kosteutta imeytyneenä lautaan

Koko lattia purettuna. Siellä alla ovat rotat ja hiiret viettäneet juhliaan. Onneksi kosteus on pysähtynyt lattialevyyn ja lasivillat ja koolaukset olivat kuivia

Puuropadallinen purkunauloja

Kun oikein todenteolla purettiin torpalla kaupanteon jälkeen kaikkia virityksiä aina 1920-luvulta 1970-luvun lastulevyihin ja viimeisen omistajan 1990-luvun juttuihin, pikkuhiljaa käsiin kertyvät naulat ja nupit piti laittaa johonkin. Lähimmäksi osui kirpparilta löytämäni vanha ja rujo puuropata.
Siihen niin itse, remontti-reiska kuin sähkömieskin jokainen vuorollaan tyhjensi naulat taskuista ja nyt niitä on padallinen.
 En ole raaskinut niitä heittää poiskaan. Joten tällä hetkellä ne puuhellan laidalla muistuttavat ankarasta aherruksesta.