"Joulukuusivarkaissa"

Omalla luvalla koiran kanssa kuusta oltiin hakemassa. Isännältä ei lupaa herunut, koska muutama vuosi sitten kaksi koiraa ja kissat kaatoivat koko kuusi- koreuden pariin kertaan ja neulasia löytyi vielä juhannuksenakin.

Päivän pituus on niin lyhyt, ettei joulukuusen hakuun voi kauas mennä. Joten ihan tuohon hevoslaitumen taakse liukasteltiin koiran kanssa. Tovi siinä tuumailtiin ja ihmeteltiin - ei tahtonut nähdä metsää puilta eikä sopivaa puuta metsältä.

Mutta sieltähän se sorjaoksainen metsäkuusi löytyi sen verran kaukaa aidan takaa, ettei hepat olleet päässeet siihen käsiksi. Vähän se vaikuttaa toispuoleiselta, mutta ei todellakaan haittaa, koska seinän viereen se kuitenkin tulee torpan kammarissa. Ja sitten vain sahaamaan.

Nyt "vihreä neito" seisoo ylväästi kammarissa vanhanaikaisessa kuusenjalassa ja odottaa jo jännittyneenä huomista pukemista joulujuhla-asuun. Toivottavasti ei jännitykseltään pudota neulasiaan jo ensimmäisenä yönä.

Hätäisen emännän porkkanalaatikko

Joka vuosi tuntuu, että aika käy vähiin jouluruokien valmisteluissa. Perinteisen laatikot ja kinkun kastikkeineen haluan ehdottomasti tehdä itse. Muita juhlapöydän herkkuja voi sitten hankkia valmiina tuotteina.

Sain mielestäni todellisen neronleimauksen!

Mitä turhaan keitellä tuntitolkulla riisipuuroa porkkanalaatikkoon, kun sopivan määrän voi ostaa marketistakin valmiina - aamupuuroksi tai välipalaksi tarkoitetun.

Siis kilo porkkanoita kuorittuina ja paloiteltuina kattilaan, soseeksi noin 20 min. sisällä. Sekaan puuro, muna, suola, inkivääri, kerma ja siirappi sekä veitsenkärjellinen jauhettua valkopippuria. Pinnalle korppujauhot ja voita nokareina.
JA SE ON SIINÄ. Ei kauan nokka tuhissut.

Määrästä tuli ihan sopivasti torpan porukalle -1,5litran vuoka täyteen kiehumisvaroineen.

.

Operaatio Amatsoninliljan pelastus!

Muutama viikko sitten päätin pelastaa äitiäni "hukuttamasta" amatsoninliljojaan (Eucharis amazonica) . Niitä oli kasteltu varmuuden vuoksi ilmeisesti joka päivä etteivät ne vaan kuole. Siitähän ei tullut mitään, vaan lehtiä alkoi kellastua toinen toisensa jälkeen. Huonolta näytti.

Hain liljat "turvaan" torpalle. Jaoin sipulipaakut parhaani mukaan ja istutin suurempaan ruukkuun ja uuteen multaan. Vein kammariin piirongin päälle valoisaan paikkaan. Ja kas! Viikkoon en ole torpalla ollut, mutta nyt vastassa oli tosi iloinen yllätys - kaikkiin kolmeen sipuliin on tullut esille hentoinen kukkavarsi.

Ihanaa!  Katsotaan ja seurataan kasvun ihmettä.

Vinttigallerian aarteita: Nanny Still punainen Tiimalasi 1442

Tiimalasi muistuttaa todella paljon Tamara Aladinin maljakko nro 1472. Tässä ne ovat nyt vierekkäin ja vertailtavissa. Keskellä Nanny Stillin suunnittelemaTiimalasi-maljakko, joka on ollut tuotannossa vuosina 1971-1976.

Tiimalasi luetaan kuuluvaksi tämän päivän keräily- ja näyttelyesineeksi.

Tiimalaseja on kolme eri muotoa ja useita eri värejä kuten muitakin tuon ajan väriverholasimaljakoita. Tiimalasi on noin 18cm korkea ja painaa noin 1,3kg. Se on valmistettu muottiin puhallettuna.
Hintaa Tiimalaseilla on nyt noin 90-100 euroa.



 

Vinttigallerian aarteita: Apollo-lyhty 1960 Nanny Still

Nyt joulun alla on kiva etsiä "naftaliinista" Nanny Stillin Apollo-kynttylälyhdyt.

Tämän puna-kupuisen kaunottaren olen ostanut suoraan vanhalta rouvalta Tikkurilasta. Hän oli pitänyt siitä hyvää huolta; ei ollut tahroja, kulumia, naarmuja eikä lohkeamia niin kuvussa kuin jalustassakaan. Sisälle mahtuu hyvin pieni lyhtykynttilä tuikkimaan.

Riihimäen Lasin tuotannossa Apollot ovat olleet vuosina 1970-76. Ne ovat pyörittäen puhallettuja ja kylmäkatkaistua värillistä lasia. Lyhtykupuja on valmistettu eri värisinä mm. kirkas, punainen, amber, vihreä, sammaleenvihreä sekä harvinainen siniharmaa. Kupu-malleja on myös kahta eri muotoa.
Lyhdyt painavat noin 1,2kg ja ovat noin 26cm korkeita.
Tämän hetkinen hinta lienee siinä 70-100 euron korvilla.

 Näissä Apolloissa on ehkä vielä jäljellä tuo "Tassu"-merkkikin.

"Valtion koiran" jälkiä pihapiirissä...susiraja lähenee Helsinkiä

Ei olla kuin vajaa 100 kilometriä pääkaupungin keskusta, mutta "valtion koiran" eli suden (Canis lupus) jäljet pihapiirissä ja sulanut makuu-tai vaanimispaikka koiratarhan takana muutaman metrin päässä.

Todella ikävää, koska poneja, lampaita, koiria ja Ahti-Kattia pidettävä kokoajan sisällä tai ainakin liekassa ulkoiluttaen. Vapaus liikkua lajityypillisesti saadaan siis unohtaa ainakin joksikin aikaa...surullista -  kun luonto asettuu liian lähelle. Kummallakaan ei ole silloin mukavaa.

Naapurissa, vajaan sadan metrin päässä neljä lammasta raadeltu hengiltä, joten vaara on todellinen riista-asiantuntijan todentamana!
Eivätkä nuo ole meidän sakemannien jälkiä aamuhämärässä kuvattuna.

Ahti-Katti ulkoilee...

Ahti-Kattia ei pelota pakkanen, pimeä eikä isojen hirvikoirien haukunta lähimetsässä.
Ulos on päästävä vapauteen hiirijahtiin tai ainakin omenapuun alle jahtaamaan pikkulintuja! Siellä viihdytään kolmatta tuntia, että aloin jo huolestua että olisi pikku-kolli eksynyt liian pitkälle reviiriltään.

Mutta sisällekin sitten jonotetaan niin, että tassun jäljet ehtivät jo sulaa jäätyneisiin portaisiin.
Kun on ulkoiltu niin sitten syödään hyvin kissanruokaa ja otetaan kunnon päiväunet pönttöuunin kupeessa

. On se vaan kissanelämää parhaimmillaan!