Ensimmäiset kevään merkit puutarhassa 2017

Auringon valon ja lämmön voimasta ovat vanhassa kattilassa kasvattamani isomaksaruohot alkaneet puskea uutta kasvustoa esille.

Toivottavasti huomiseksi ennustettu "kevättalvenmyrsky" ei ihan pahaksi nouse ja tuhoa näitä hentoja kevään merkkejä.

Vieraita talvisessa puutarhassa

Pariin päivään en ole torpalla käynyt, mutta joku muu oli vieraillut pihalla. Ihan oli käynyt oven takana "koputtelemassa".

Olisin kyllä avannut oven ja pyytänyt tätä tupsuhäntää sisälle ja tarjonnut kahvitkin. Pähkinöitä ei olisi ollut tarjota, kun en niistä itse pidä.

PS. saa tulla uudelleen pihamaalle!

 ...ja puutarhassakin oli jälkiä vierailusta. Liekö ollut fasaani?

 

      

Viikko 9 ja pelargonioiden edistymistä

Pientä ja oikeastaan isoa edistymistä on tapahtunut muutamassa viikossa pelargonioille. Päästyään sisälle torpaan, lämpö ja valo ovat tehneet ihmeitä.

Pienet silmut ja lehden alut tunkevat esiin kylmästä kärsineistä rangoista. Nyt uskaltaa jo vähän innostua siitä, että pinkit "pelakuut" palaavat patoihin kesäksi - ihan itse siemenistä toissa vuonna kasvatetut torpparin suosikit.

Näistäkö kesän kauneimmat pelargoniat !!!

Melkoisen näköinen yllätys odotti maakellarissa, kun aloin kaivella esille syksyllä sinne viemääni pelargoniakasvustoa. Näky oli surkea! Mätiä lehtiä, paleltuneita kasvustoja  ja hometta siellä sun täällä.

Ahdistusta lisäsi, että olen itse kasvattanut pelargoniat siemenestä ja kotosalla huonolla hoidolla saanut sen jo yhdestä talvesta selviämään.

Mutta en anna vielä periksi.... Yritin puhdistaa huonot osat pois ja siirtää loput mitä jäljelle jäi isoon rakennuspaljuun. Paljun vein torpan keittiöön ja kastelin mullan kevyesti. 

Katsotaan mitä siitä kehkeytyy ajan kanssa. Nyt eletään helmikuun viikoa 6, joten vielä on pitkälti kesään ja pelargonian aikaa toipua. Kotoa lapsuudesta muistan kyllä mummun pelargonien olleen vähän paremman näköisiä siinä vaiheessa kun niitä talviteloilta otettiin heräilemään henkiin talvihorroksesta.

Peltivadista alkaa kevät jo pilkistää...

  Eivät hyasintit (Gipsy Queen) ehtineet marraskuussa istutettuina jouluksi. Ei haittaa - kauniita ne ovat nytkin. Nyt samalla niiden kanssa aukeavat pikkuhiljaa myös krookukset ((Tricolor), joiden nuput jo työntyvät esille lehtien välistä.
 Keskellä kasvavat narsissit (Orangery) ja yhdellä reunalla tulppaanit (Blushing Apeldoorn).

Oikeastaan koko 25 sipulin setti olisi pitänyt istuttaa ulos puutarhaan, mutta muistin ne vasta niin myöhään, että maa oli jo ihan jäässä - kokeillaan sitten tälläistä .

Cayenne Long Slim

Tasan vuosi sitten laitoin kevättalvella chilinsiemeniä itämään vaihtelevalla menestyksellä. Osa ei itänyt lainkaan, osan tapoin huonolla hoidolla, mutta Cayenne Long Slimit ne vaan porskuttaa.

Jo viime satokautena ne tuottivat paljon pitkiä ja sopivan voimakkaita palkoja 4/5 scovillen asteikolla.

Olen yrittänyt pitää kasveja hengissä talven yli, kun kuulin että ne ovatkin monivuotisia kasveja.

Huonolta näytti vielä ennen joulua talvehtiminen, mutta yllättäen kun valon määrä on vähitellen lisääntynyt, niin myös chilit ovat innostuneet. Leikkasin kaikki parinkymmen sentin korkuisiksi jokin viikko sitten ja nyt lehtihankoihin ilmestyy päivittäin uusia alkuja.

Parasta kuitenkin on, että muutama kukka on kukkinut ja ensimmäinen palko jo kasvaa!

 Jokin edellisen kasvukauden tuotoskin on jäänyt oksaan roikkumaan.

Operaatio Amatsoninliljan pelastus!

Muutama viikko sitten päätin pelastaa äitiäni "hukuttamasta" amatsoninliljojaan (Eucharis amazonica) . Niitä oli kasteltu varmuuden vuoksi ilmeisesti joka päivä etteivät ne vaan kuole. Siitähän ei tullut mitään, vaan lehtiä alkoi kellastua toinen toisensa jälkeen. Huonolta näytti.

Hain liljat "turvaan" torpalle. Jaoin sipulipaakut parhaani mukaan ja istutin suurempaan ruukkuun ja uuteen multaan. Vein kammariin piirongin päälle valoisaan paikkaan. Ja kas! Viikkoon en ole torpalla ollut, mutta nyt vastassa oli tosi iloinen yllätys - kaikkiin kolmeen sipuliin on tullut esille hentoinen kukkavarsi.

Ihanaa!  Katsotaan ja seurataan kasvun ihmettä.

Hyasintteja jouluksi - jos ehtivät

Hyasintti on mielestäni ainoa oikea joulukukka amarylliksen ohella. Hyasintteja ei ole koskaan jouluna liikaa. Huumaava tuoksu kuuluu asiaan.

Hyvissä ajoin syksyllä hankin hyasintinsipuleita joulukukiksi kasvattaakseni. Mutta niinhän siinä kävi, että unohtuivat torpan skafferin nurkkaan viime sunnuntaihin saakka.
Joten eilen laitoin "Gipsy Queen" lajikkeen sipulit vanhoihin  laseihin veteen jouduttaakseni juurten puhkeamista ja jo tänään niissä näkyi kasvun merkkejä. Sisällä lämpimässä saavat nyt aloittaa kasvun - ehkä sitten ehtivät kukkaan jouluksi.

Ikivihreä löytökasvi

Tämän mielenkiintoisen kasvin löysin muutama vuosi sitten juuri marraskuussa samoihin aikoihin kuin nyt yhden 1800-luvun työläisten asunnoiksi rakennetun "rivitalon" pihan perukoilta.

Äiti oli juuri muuttamassa pois tuosta ihanasta vanhasta hirsitalo-rivarista tulevan ison remontin alta. Siistin pihaa ja yhden kivenkolosta kuihtuneiden heinien seasta pilkisti tuoreen vihreitä lehtiä. Luulin kasvia ensinäkemältä muoviseksi, mutta eihän se ollutkaan.

Kaivoin kasvin ylös ja vein sen torpan puutarhaan suunnilleen samakaltaiseen paikkaan, josta olin sen löytänytkin. Tapahtumasta on jo kulunut kolmisen vuotta ja parilehtisestä pikkukasvista on jo tullut "havaittava" pensas.

Luulen, että kasvi on päätynyt jonkun äitiä edeltävän asukkaan joulukukkakorista kivenkoloon poisheitettynä, mutta se onkin sinnitellyt siellä kesät ja talvet. Toivottavasti se kestää tämänkin talven ja kasvaa edelleen.

Jos tiedät mistä kasvista on kyse - niin kerrohan!

Oma villi veikkaukseni on misteli?!  Ainakin joskus muistaakseni joulukukkakoreissa niitä oli tai ainakin sillä nimellä me niitä kutsuimme.

Puutarhasuunnitelmia Eija´s gardenin kurssilla

Syksyllä on hyvää aikaa aloittaa puutarhasuunnitelman teko asiantuntijan opastuksessa kurssilla.

Pihamaata on varmasti useampi tuhat neliötä, mutta jospa saisi järkevän suunnitelman nyt ensin yleiskuvaksi koko alueesta ja tarkemmin tällä kertaa maakellarin ympäristöstä.
Tontti on kyllä melkoisen iso ja useaksi kesäksi jää joku nurkkaus puutarhaunelman toteuttamiseksi. Tontin pitkänomainen muoto asettaa haasteita, mutta toisaalta sen monimuotoisuus perinteisestä pihapiiristä, peltoon ja vanhaan metsään antaa mukavaa vaihtelua näkymiin ja toimintojen suunnitteluun.

 Tästä 1:100 pohjakartasta sen puutarhasuunnitelman pitäisi alkaa hahmottua. Listaus on jo valmiina mitä toimintoja pihalle halutaan ehdottomasti

 Ja tältä se lähtötilanne näyttää lokakuussa 2016

 Ajansaatossa multaus vai mikä lieneekään kerros on valunut kellarin katolta alas. Muutoin maakellari on hyvässä kunnossa sisältä, mutta pakkasenpitävä se ei enää ole

Nuo kuivuneet pihjalan rangot on tarkoitus poistaa ja hakata klapeiksi. Sen jälkeen olisi saatava jostain kuormallinen isoja kiviä tukimuuriksi kellarin katon päälle ajettavalle maakerrokselle

Viinirypäleen rankoja...

Eilen kävin kaupungissa kaupoilla ja aina tarttuu jotain mukaan tuomisina torpalle. Tälläkertaa poistomyynnissä oli viinirypäleen rankoja ruukkutaimina, joiden pitäisi talvehtia jopa -30 asteessa ja viihtyä myös lämpimässä + 30 asteen helteessä. Rangat olivat aika ohuita, heiveröisiä ja lähes lehdettömiä. Sellaisia ne kai ovatkin tähän aikaan vuodesta.

Enpä tiedä mitään viinirypäleiden kasvattamisesta, mutta ajattelin kokeilla. Tarjouksessa oli kaksi kappaletta alle kympin ja lisäksi ystävällinen myyjä antoi vielä yhden kaupantekijäisiksi.

Tänään vein rangat mökille ja istutin suurempaan ruukkuun kaikki kolme yhdessä. Ajattelin yrittää talvettaa niitä maakellarin uumenissa. Tuossa jo vähän parhaat päivänsä nähneessä ja remonttia odottavassa maakellarissa on kolme peräkkäistä huonetta; tuulikaappi, pieni keskikomero ja isompi noin 6-7 neliön varsinainen kellariosa. Sinne takaosaan sen ruukun vein.
Jos talvesta tulee mahdottoman kylmä, on siellä kellarinosassa edellisen omistajan asentama pakkasvahti pitämässä tilan ainakin +/- nollassa. Keväällä sitten pääsevät muhevaan hevonpaskalla höystettyyn multaan, niin katsotaan miten menestyvät.

Maitolaiturin virittäytyy syysasuun...

Loppukesästä sain torpan pihatien varteen mieheni rakentaman maitolaiturin. Viime viikonloppuna korjasin maitolaiturilta pois kesäkukka-kattilat ja tilalle istutin noita ihania pieni callunoita.

Rakastan noita vanhoja ruoisteisia maitotonkkia. Niissä on oikeasti rahdattu maitoa vielä 1950-luvulla!

 Tämä maitolaituri ei mukaele Mikkelin osuusmaijerin maitolaiturimallia, kuten kotipihallamme oleva. Tämä on kevyt versio - yhdistelmä maitolaituria ja isoa postilaatikkoa =)

Kukkaportaat - osa 2.

Torpan tuulikaapin korjauksen tieltä piti nopeasti saada siirrettyä pois vanhat betoniportaat. Ne päätyivät vanhan maakellarin kupeeseen ja suunnitelmissa on "maisemoida" ne osaksi pihaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Tällä hetkellä ne näyttävät vaatimattomasti tältä. Etureunaan on tehty aloitus kukkapenkiksi luonnon mukulakivireunuksineen ja istutettu perennoja syksyn ale-myynneistä mm. nukkeruusu, kultatyräki, syysleimuja ja akileijoja.
Portaille on koottu erilaisia kukkaruukku-viritelmiä ettei koko betonirumilus näkyisi niin hyvin.

Tästä on hyvä jatkaa ensi keväänä !


 

Wanted: Omenalajike lapsuudenkodista

Sattumalta eräs työkaveri toi työpaikalle pussillisen omenia. Niiden joukosta bongasin heti jotain tuttua.

Tuollainen syvänpunainen, sisältä valkomaltoinen ja mukavan hapokas omena!

Noita omenoita meillä kasvoi lapsuudenkotini puutarhassa - olen itseasiassa etsinyt eri taimistoista tainta, mutta kun ei ole nimeä tiedossa, niin on vaikea pelkästään kuvailemalla löytää oikeaa.

Nyt siis WANTED! kuka tuntee vanhahkon lajikkeen??? Kerro ystävällisesti minulle!

Harlamovski - kotipuutarhan luotettava omenapuu

Kun muutin mieheni kotitilalle vuosia sitten, istutin keittiön ikkunan läheisyyteen ensimmäisen oman omenapuuni. Isäni kehoituksesta valitsin Harlamovski. Eikä ole tarvinnut katua! Puu tuottaa joka toinen vuosi kuten usein muutkin hedelmäpuut uskomattoman ison sadon, niin että oksat tuskin jaksavat omenamäärää kantaa.
Kuvan suurempi omena painaa 248g ja pienempi 241g, joten eivät todellakaan kalpene tuontiomenoille - ei koossa eikä laadussa.

Harlamovski sopii omenapiirakoihin, hilloihin ja tuoremehuihin happamana omenana.

Viime syksynä istutin myös tänne torpalle ensimmäiseksi omenapuukseni Harlamovskin neljän muun vanhan puun joukkoon. Toivottavasti saan siitä toisen yhtä luotettavan omenantuottajan.

 Malus domestica 'Harlamovski' viihtyy I-V vyöhykkeellä aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa. Se kuuluu syyslajikkeisiin. Omenat ovat suurehkoja, lieriömäisiä ja päistään litistyneitä. Pohjaväri on kellertävä ja punainen peiteväri näkyy runsaina juovina. Omenan malto on kiinteä ja maku mehukkaanhappoinen. Aikainen ja runsas sato säilyy varastossa 1-2kk. Harlamovski on erinomainen talousomena.

Salkoruusun musta kukinto

Sain viime vuonna ihanalta naapuriltani salkoruusun taimia. Ihan mahtava viherpeukalo kun en ole, niin eihän ne ehtineet kukkia. Onneksi talvehtiminen onnistui hyvin, mutta pohjoisseinustalle istuttaminen oli iso virhe. Tänäkään vuonna kukkiminen ei tahtonut onnistua.
Nyt kuitenkin saatiin kukkia! On erikoisen värinen kukka - musta vai miksi sitä kutsuisikaan. Jos ehtisi kukkia loppuun ja siemenet tuleentua, niin lisäisin sitä ehdottomasti ensi keväänä.

Syksyn oman puutarhan luumusatoa 2016

En oikein vieläkään ymmärrä, että omasta torpan puutarhasta voi saada jopa luumuja. Vakituinen asuntomme sijaitsee pohjoisrinteessä, jossa aina tuulee ja tuiskutta eikä kova savimaakaan anna herkille hedelmäpuille armoa.

Suurin osa näistä makeista pikkuluumuista varmasti syödään sellaisenaan tuoreena, mutta ehkä jokunen päätyy tumman rommin ja sokerin kera purkkiin rommiruukuksi odottelemaan valmistumista vaniljajäätelön seuraksi. Nam!