Nyt alkavat Ping ja Pong olla jo niin isoja kilipoikia, että Martan maidontuotanto ylittää poikien ruokahalun.
Tänään oli pakko lypsää Martta ensimmäistä kertaa kilistelyn jälkeen,
kun utaret olivat kuin nuorella hieholla. Sai siinä tehdä töitä, että
pääsi alkuun käsinlypsyssä. Maitoa oli niin paljon, että pinkeistä
vetimistä tuskin sai otetta. Mutta kun alkuun päästiin, niin reilut
kaksi litraa kutunmaitoa herui isoon lypsykuppiin.
Siitä
Ahti-Katti lipitti ensin omansa ja sitten oli neloskaritsoiden
pullotusvuoro. Ja kaikki olivat tyytyväisiä: lypsäjä, Ahti-Katti,
karitsat ja ennenkaikkea Martta-kuttu.
Huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla ja ensi kuussa aina jouluun saakka sitä sitten lypsetään joka päivä. Kyllä riittää hyvätuottoiselta Martalta aineksia lettuihin ja pannukakkuihin karitsoiden juoton ja Ahti-Katinkin annosten jälkeen.
Riittäisi tästä jollekin lehmänmaitoallergisellekin maitoa jos vain joku olisi sitä vaille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kutunmaito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kutunmaito. Näytä kaikki tekstit
tiistai 9. toukokuuta 2017
perjantai 27. toukokuuta 2016
Käsinlypsyn tulos!
Ei auttanut muu kuin ryhtyä taas lypsylle. Martta-vuohen pikkukili ei selvinnyt synnytyksestä ja siirtyi pikkukilien taivaseen. Martan utaret olivat pakahtua maidosta, joten ei kun lypsämään. Martta on peräisin hyvälypsyisestä kuttulinjasta yhdeltä kutunmaitontuottaja-tilalta. Tarkoituksena ei ollut hankkia lypsettävää kuttua, mutta tilanne on nyt tämä. Martalla on hyvät vetimet - napakat ja sopivan pituiset että lypsy sujuu reippaasti ja maito osuu astiaan.
Onneksi osaan sen taidon emäntäkoulun oppina. Mutta varsinaisesti olen viimeksi lypsänyt kuttuja aika tasan 20 vuotta sitten, kun tytär oli lehmänmaitoallerginen. Ei se tuntuma ollut unohtunut, mutta Martta ei ensin oikein ollut yhteistyöhaluinen. Puolet saaliista kaatui lattialle Martan potkujen seurauksena, mutta tämän verran sain talteen höyryävän lämmintä kutunmaitoa. Tämä oli Martan ensimmäinen kokemus lypsämisestä - sekä hämmentävää että helpottavaa.
Ruskean uuhen neloskaritsat saivat herkkumaitoa heti iltapalaksi.
Jos tässä joutuu lypsämään joka päivä, niin mitähän rupeaisi maidosta tekemään. Letut ainakin olivat tosi hyviä silloin aikoinaan.
Onneksi osaan sen taidon emäntäkoulun oppina. Mutta varsinaisesti olen viimeksi lypsänyt kuttuja aika tasan 20 vuotta sitten, kun tytär oli lehmänmaitoallerginen. Ei se tuntuma ollut unohtunut, mutta Martta ei ensin oikein ollut yhteistyöhaluinen. Puolet saaliista kaatui lattialle Martan potkujen seurauksena, mutta tämän verran sain talteen höyryävän lämmintä kutunmaitoa. Tämä oli Martan ensimmäinen kokemus lypsämisestä - sekä hämmentävää että helpottavaa.
Ruskean uuhen neloskaritsat saivat herkkumaitoa heti iltapalaksi.
Jos tässä joutuu lypsämään joka päivä, niin mitähän rupeaisi maidosta tekemään. Letut ainakin olivat tosi hyviä silloin aikoinaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)