Käsinlypsyn tulos!

Ei auttanut muu kuin ryhtyä taas lypsylle. Martta-vuohen pikkukili ei selvinnyt synnytyksestä ja siirtyi pikkukilien taivaseen. Martan utaret olivat pakahtua maidosta, joten ei kun lypsämään. Martta on peräisin hyvälypsyisestä kuttulinjasta yhdeltä kutunmaitontuottaja-tilalta. Tarkoituksena ei ollut hankkia lypsettävää kuttua, mutta tilanne on nyt tämä. Martalla on hyvät vetimet - napakat ja sopivan pituiset että lypsy sujuu reippaasti ja maito osuu astiaan.

Onneksi osaan sen taidon emäntäkoulun oppina. Mutta varsinaisesti olen viimeksi lypsänyt kuttuja aika tasan 20 vuotta sitten, kun tytär oli lehmänmaitoallerginen. Ei se tuntuma ollut unohtunut, mutta Martta ei ensin oikein ollut yhteistyöhaluinen. Puolet saaliista kaatui lattialle Martan potkujen seurauksena, mutta tämän verran sain talteen höyryävän lämmintä kutunmaitoa. Tämä oli Martan ensimmäinen kokemus lypsämisestä - sekä hämmentävää että helpottavaa.

Ruskean uuhen neloskaritsat saivat herkkumaitoa heti iltapalaksi.

Jos tässä joutuu lypsämään joka päivä, niin mitähän rupeaisi maidosta tekemään. Letut ainakin olivat tosi hyviä silloin aikoinaan.