Joriininjuuri herää eloon talvihorroksesta

Myöhään syksyllä kannoin sisälle torpan eteiseen ihanasti kukkineen joriinin eli daalian. Mummu puhui daalioista joriineina ja nostalgista itsekin käyttää tuota sanaa.
Nyt en enää muista minkä väriset kukat tämä kesällä teki. Mutta hyvä mahdollisuus on saada siitä tietoa, koska joriini on säilynyt hengissä ja puskee nyt reippaasti uutta kasvustoa.

Vielä on kasvi aneemisen värinen, kun ei ole saanut tarpeeksi valoa, mutta kyllä se siitä voimistuu ja lehtivihreä palaa kasviin. On varmasti syytä istuttaa tuo joriini uuteen ja suurempaan ruukkuun. Toisaalta laitoin tämänkin ruukun pohjalle aimo annoksen hevonpaskaa ja se kyllä saattaisi antaa voimaa tällekin kasvukaudelle.

Nuo reunalla kiertävät perennat sain naapurin pikkupojalta  - oli itse ne varta vasten minulle istuttanut. Hyvin nekin ovat säilyneet. Täytyy kysyä uudestaan mitä ne ovat nimeltään.

Lisää kylvöhommia tehtynä

Gladiolukset ja daalianjuuri on upotettu kukkamultaan. Odotan innolla kauniita, värikkäitä ja komeita kukintoja viimeistään heinäkuun lopussa.


Olen perinteisesti aina esikasvattanut gladiolukset parin epäonnistuneen suorakylvökokeilun jälkeen. Toissa kesänä kun viimeiseksi gladioluksia laitoin, niin tällä esikasvatuksella sain todella näyttävät kukinnot aikaan- tietysti hevonpaskaa oli reilusti isoissa ruukuissa pohjalla.

Kuvan istutukseen laitoin vielä paksun kerroksen multaa päälle.

 Tämän kesän daalianjuuren tunnussana on pastellisävy. Viime vuonna laitoin todella vahvan pinkin sekä puna-valkoisen daalian kasvamaan. Ne kukkivat ihanasti pitkälle syksyyn. Yritin talvetta juuria torpan ulkoeteisessä kasvatusruukussaan ja ainakin toinen onnistui säilymään elinkelpoisena. Mutta siitä toisella kerralla kuvien kera.

Lampolakissa Ahti-Katti

Kohta vuoden vanha Ahti-Katti on jo omaksunut osansa lampolakissana - tai ainakin se päivystää lampolan eteisessä hiiriä ja rottia. 
Kun on eläimiä läävässä, niin aina on hiirulaisillakin ruokaa millä mässäillä; kauraa, kuivattua leipää.... Ja sitten niitä pieniä siimahäntiä ilmestyy eksponentaalisesti aika ajoin.
.
Sisäkatti tuo kaveri kuitenkin on ja yöksi se käpertyy sänkyyn jalkopäähän ja aamulla jatkuu työ ulkona pihapiirissä.

Tässä Ahti-Kattia kiinnostaa ihan valtavasti karitsojen maitopullo ja ternimaitoruisku.

 

Karitsakarusellin pyöreissä...

Ihana aurinkoinen kevätsää, ensimmäiset leskenlehdet 7-tien pientareella ja lampolassa juuri syntyneet neloskaritsat.

Voiko enää paremmin olla!                         TOSI SÖPÖJÄ - EIKÖ!?

Kolme pässipoikaa ja tuo yksi emon mahan alta kurkistava uuhityttö. Nelosiksi ovat reilun kokoisia ja vanha 8-vuotias Elisapetti hoitaa laumaansa asiantuntevasti. Viime vuonna sillä oli isot kolmoset.

Vasemmalla olevalle pässipojalle oli kyllä käydä ihan huonosti - oli joko syntynyt tai tönäisty 30l vesiastiana toimivaan rakennuspaljuun. Ehdin juuri ja juuri apuun pelastamaan kaveria kroolaamasta kylmästä vedestä. Nyt on jo lämmennyt lämpölampun alla.

 Kaikille vastasyntyneille annan lääkeruiskulla emältä lypsettyä ternimaitoa lääkeruiskulla. Näin saavat kaikki varmasti tarpeelliset vasta-aineet ja energiapotkua syntymän jälkeen.

Näin sakeaa rasvasta harvoin ternimaito on kuten tällä kertaa Elisapetilla. En saanut imeytymään maitoa ruiskuun, vaan sormella annostelin kitalakeen jokaiselle. Oli kuin sakeaa vaniljakastiketta.

Olen juuri valmistunut Martta-nukke 27.3.2017

 Siinä se monien ahkerien tuntien uurastus on nyt valmiina!

Seuraavalla ja viimeisellä kurssikerralla nukke saa vaatteet ylleen 

ja

kaipa se nimikin sitten julkistetaan.

 

 

Kiireesti vihannesten siemenet multaan - okra ja viidakkokurkku

Jo taidan olla hiukan myöhässä vihannesten siementen esikasvatuskylvöjen kanssa. Toivottavasti lämpö ja valo keittiön ikkunanlaudalla jouduttaa itämistä ja saa puhtia kasvuun. Olisihan se mukavaa saada jotain tuotostakin näistä kahdesta uudesta  kokeilusta.

Okraa ( (Abelmoschus esculentus) olen syönyt aiemmin ulkomaan reissuilla ja se on ihan hyvää mm. kasvispadassa. Vihanneksessa on on pieniä siemeniä ja tärkkelyspitoista kasvilimaa. Keitettäessä okralima saostaa pataruoat perunajauhojen tapaan.
Okran sanotaan vaativan pitkän ja kuuman kesän menestyäkseen, joten Suomessa sitä ei voi viljellä. Kasvihuoneessa ja esikasvatettuna se saattaa kyllä onnistua.  Okra kasvaa noin 1,8 m korkeaksi ja saattaa tarvita tukemista.

Siemenpussissa oli paljon siemeniä ja jos itävyyskin on 92% luokkaa, niin kyllä pitäisi edes jokin lähteä kasvamaan. Pussillinen siemeniä maksoi 1,50e.

 Viidakkokurkusta (Melothria scabra) ei ole mitään kokemusta tai tietoa, muuta kuin mitä pakkauksessa luki: kurkkumainen meksikolainen vihannes, joka tekee 3cm kokoisia hedelmiä. Ne sopivat säilöntään, salaatteihin ja wokkeihin. Joten hauskaa nähdä millainen kasvi siitä kasvaa ja miltä maistuu.
Pakkauksessa kerrottiin sen sisältävän 5kpl siemeniä. Oikeasti siemeniä oli 9kpl ja ne olivat todella pieniä. Pussi maksoi jotain 4 euroa. Itävyydeksi ilmoitettiin 80%.

Lopuksi peitin kasvulaatikot tuorekelmulla saadakseni lämpimän mikroilmaston ja tasaisen kosteuden kuten kasvikuoneessakin. Yksi iso syy oli myös estää Ahti-Kattia kuopimasta istutuksia ja kokeilemasta sitä käymälänä.

Vinttigallerian aarteita: Sininen keittiö -maustepurkit

Kohta on kokoinen sarja saatu kasaan tätä Raija Uosikkisen Arabilalle suunnittelemaa Sininen keittiö -maustepurkkisarjaa. Oregano -purkkia vielä olen vaille.

Sarjaan kuuluu myös leikkuulauta, eri kokoisia purkkeja sekä voirasia. Ne eivät ole "hankintalistalla".

Raparperi - EI IHAN VIELÄ!

Nyt jo raparperi Victoria puskee läpi jään kohti valoa. Ihan vielä ei kyllä kannattaisi - ettei tule takatalvea ja palelluta kasvustoa. Paikkana istuksella on eteläinen pikkuinen raparperipenkki, mutta kaikkialla on vielä kuitenkin lunta ja jäätä.

Tähän saakka vasta huhtikuun lopussa aikaisintaan on näkynyt uutta tulokasta, mutta onkohan niin, että ilmastonmuutos alkaa vaikuttaa.

Vinttigallerian aarteita: Nro 1492 Tamara Aladin

Aladinin maljakoita on taas kertynyt ihasteltaviksi muutama kappale.

Kauniita nämä maljakot ovat puhtaina ja kuin kristallinhohtoisia.

Aladinin ihan perinteisen sylinterinmallisia maljakoita aina silloin tällöin löytyy kirppareilta ja olen niitä oikeastaan jopa haeskellutkin. Ainoa harmi näiden maljakoiden kohdalla on, että useissa on suuaukon reunasta lohkeillut palasia tiskauksesta johtuen. Käyttömaljakkoina niissä on pidetty esillä kukkia ja vedestä jäänet tahrat on hangattu pois metallivartisella pulloharjalla, jolloin reuna on vaurioitunut.

Maljakot ovat muottiin kiinnipuhallettua, kylmäkarkaistua ja suuhiottua väriverholasia. Niitä on valmistettu Riihimäen Lasi Oy:ssä vuosina  1967 - 1968.

Tuotesarjaan kuuluu kolme erikokoista maljakkoa.

Korkeutta näillä perusmaljakoilla on 18cm, 22cm ja 28cm . Pienempi malli painaa noin 400g, 500g ja suurempi noin reilut 800-900g. Väreinä on tuotannossa ollut ainakin mm. kirkas, tummavioletti, sammaleenvihreä, ruskea ja turkoosi. Lisäksi joissakin maljakoissa on myös hopea-tai alpakkapanta, johon on kaiverrettu muistokirjoitus tai lahjoittajan nimi.

Ajanjakson maljakoissa on ollut "Tassu" -tarra tai metallinen Ilves-tarra.
         

Maljakoista pyydetään tällä hetkellä noin 30 euroa pienemmästä ja isommasta 50euroa.

Kriinumi kasvaa kohisten

Eletään viikkoa 12 ja päivät ovat pidentyneet hurjasti!

Kriinumi on virkistynyt ja kasvanut mielestäni todella hyvin. Pisin lehti on jo puolimetrinen ja muutenkin runko on tukevoitunut. 

Varmasti uusi isompi ruukku ja uusi kasvualusta ovat antaneet potkua ja kasvuvoimaa. Laitoin ruukun pohjalle aimo annoksen palamatonta hevosenpaskaa ja päälle uutta kukkamultaa. Sitten hyvä kastelu ja torpan pöydälle hyvään valoon rauhassa kasvamaan.

Toivottavasti kriinumi innostuu kukkimaan!

 

Ulkohuusin taidetta menneeltä vuosituhannelta - kuka muistaa mainoksen?

Ulkorakennuksen kyljessä nököttävän ulkohuussin seinällä, hyvässä tallessa kehyksessä lasin alla on ollut vuosia tälläinen Koffin I olut mainos.

Pitänee ottaa mainoskuva talteen - en vaan tiedä mihin sen laittaisin, kun ulkohuussi on purku-uhan alainen.

 Huussin purkaminen on aloitettava ennenkuin tämän "asunnon" kaverit heräävät ja olisivat eri mieltä asiasta

Martta-nukke päätä vaille valmis

Nyt alkaa jo tulla valmista nukkea pikkuhiljaa.

Vartalo on ommeltu ja täytetty tiukkaan kuivalla sahajauholla. 

Olkavarsi suljettu tiukasti käsin pikkupistoilla.

Käsivarret liimattu ja solmittu käsivarsipusseihin.

Ja käsivarret ommeltu myös tiukkaan kiinni vartaloon - ompeleet eivät ole kauniita enkä ole niistä ylpeä, mutta jäävät onneksi pään kiinnityksen alle.

Mutta pää puuttuu vielä!

Chilit itävät...

Sain chileihin hurahtaneelta kaveriltani tammikuun lopussa kirjelähetyksenä kahdeksan erilaista pientä chilinsiemen nyssäkkää.
En silloin ehtinyt niitä heti istuttaa ja vähän hävetti, kun olin ne saanut enkä niitä heti kylvänyt. Helmikuussa siten jokainen laji pääsi omaan nimikoituun purkkiinsa. Hyvä kastelu ja tuorekelmua suojaamaan ja muodostamaan mikroilmaston kuin kasvihuoneessa. Ja tietysti suojaan Ahti-Katilta!

Nyt on muutama lajike itänyt; Bird's Eye Baby, Gambian "mitälie", Numex Twilight, Pimenta Diomar ja Lemon Drop/ Lemon Hot.
Gambian siemenet olivat kaikki sinisiä. Ilmeisesti olivat tuholaissuojattuja kuten siemenviljakin meillä täällä.

Vielä elonmerkkejä odottelen mm. Rocotosta, Aji Benitosta ja Bolivian Rainbow'sta.

Omakasvattamat Cayenne Long Slimit ovat kaikesta huonosta hoidosta ja taitamattomuudesta huolimatta talvehtineet hyvin. Kohta vaihdan ne isompaan ruukkuun, lisään hevonpaskaa ja uutta multaa.

Mineriittilevyjen purkua ulkosaunasta

Tähän keljuun purkuhommaan saa kulumaan ilmeisesti tässä maaliskuussa melkein jokasen hetken minkä torpalla joutaa olemaan. Niin hidasta se on, kun vielä korkeanpaikan kammoisena täytyy hiljaa, hiljaa yrittää kavuta maanpintaa korkeammelle ja ensin varmistelle sata kertaa, että ikivanhat tikkaat pysyvät pystyssä.

Tämä punamullan-värinen pömpeli istuu kuitenkin huomattivasti paremmin torpan pihan miljööseen vaikka tälläisenä rujona kuin inhokki-mineriiteillä kuorrutettuna.
 





No, nyt on kolmesta seinästä purettu mineriitit, risainen tervapahvi poltettu ja pieni osa levyistä pakattua muovilaatikoihin kaatopaikalle vientiä varten.

Saunaosan päätyseinä on ihan laho. Eristepurut näyttävät kyllä kuivilta, mutta kaikki ne puretaan pois lopuksi.

 Yhtä pahalta näyttää takaseinäkin. Vihertyneitä levyjä on pudonnut, seinä pullistelee ja vuorilautoja on pudonnut...tai onkohan niitä edes ollutkaan koko räystään pituudelta..

Ensimmäiset kevään merkit puutarhassa 2017

Auringon valon ja lämmön voimasta ovat vanhassa kattilassa kasvattamani isomaksaruohot alkaneet puskea uutta kasvustoa esille.

Toivottavasti huomiseksi ennustettu "kevättalvenmyrsky" ei ihan pahaksi nouse ja tuhoa näitä hentoja kevään merkkejä.

Martta-nukkeni pellavapää

En ole pysynyt laskuissa montako kertaa olemme Martta-nukkekurssille viikottain kokoontuneet, mutta nyt alkaa nuken pää ja identiteetti hahmottua.

Kasvot ja ilme ovat valmiina suppusuuta ja kulmakarvoja myöten. Myös tukka on "kasvanut" päähän tälle "elovena-tytölle".

Jopa nimi tyttöselle alkaa muodostua huulilleni, mutta ei ihan vielä ole selkeinä tavuina ulos tavattavaksi.

Illan päätteeksi oli palattava taas kuin alkupisteeseen. Olen hukannut ensimmäisen nukenkropan jollakin ihmeellisellä tavalla ja nyt on tehtävä 2. versio.
Mutta ei se mennyt sekään kuin "strömsössä", vaan tuli ommeltua nurjat ja oikeat puolet sekaisin eikä ratkojalla ollut mitään tekoa, kun ommel oli tiheää 1,5 tikkiä.
Ja TAAS tein uuden 3. version. Olin ajatellut, että saattaisin tehdä jopa toisenkin nuken vaikka seuraavalla kurssilla ja kangasta riittäisi vaikka kokonaiseen sisarusparveen - eipä taidakaan riittää.