Cayenne Long Slim

Tasan vuosi sitten laitoin kevättalvella chilinsiemeniä itämään vaihtelevalla menestyksellä. Osa ei itänyt lainkaan, osan tapoin huonolla hoidolla, mutta Cayenne Long Slimit ne vaan porskuttaa.

Jo viime satokautena ne tuottivat paljon pitkiä ja sopivan voimakkaita palkoja 4/5 scovillen asteikolla.

Olen yrittänyt pitää kasveja hengissä talven yli, kun kuulin että ne ovatkin monivuotisia kasveja.

Huonolta näytti vielä ennen joulua talvehtiminen, mutta yllättäen kun valon määrä on vähitellen lisääntynyt, niin myös chilit ovat innostuneet. Leikkasin kaikki parinkymmen sentin korkuisiksi jokin viikko sitten ja nyt lehtihankoihin ilmestyy päivittäin uusia alkuja.

Parasta kuitenkin on, että muutama kukka on kukkinut ja ensimmäinen palko jo kasvaa!

 Jokin edellisen kasvukauden tuotoskin on jäänyt oksaan roikkumaan.

Outi-Annukka - kansakoululaisen käsityötaidonnäyte 1970-luvulta

Meillä oli vanha ihana opettajatar Kyllikki, joka pisti meidät tytöt äärirajoille käsityötunneilla. Viimeisenä vuotena ennen oppikouluun tai kansalaiskouluun siirtymistä tehtiin käsityötunnilla nukke. On sitä leikattu kaavoja ja kangasta,neulattu, harsittu ja ommeltu niin koneella kuin käsinkin. Virkattu ja kudottu sekä tietysti purattu ja taas uudestaan aloitettu alusta kun ei ollut tarpeeksi kaunista tikkiä tai tasaista neuletta. Opiitua tuli - siis kaikkia entisajan hyvän vaimon taitoja harjoitellen, paitsi ei kuitenkaan parsittu.

Nuken pää ommeltiin kiinni valkoisten nauhojen avulla vartaloon, kuten Martta-nukeillakin. Nuken silmät sulkeutuvat ja pääkin kääntyy. Nuken niskassa on leima, jossa lukee Dollytex - Vihti. Se on siis vanhan suomalaisen nukketehtaan tuote.

 Hassua oli, kun nukelle piti tehdä ihan sukkanauhaliivitkin, johon yhdistettiin sukkanauhahoilla pitkät sukatkin. Meillä tytöillä kyllä oli jo tuolloin sukkahousut - vähän oltiin ihmeissämme. Alushame virkattiin pylväillä ja kiinteillä silmukoilla, kaulaan ommeltiin irroitettava röyhelö.

Jokainen antoi nukelleen nimen ja minun Outi-Annukka oli ensi Suvi-Varpu, mutta nimi muuttui työn edetessä. Kaipa nukke näyttää enemmän juuri Outi-Annukalta.

Vuosien saatossa nukke on säilynyt äitini tallessa, mutta nyt se asustaan torpassa. Yksi tossut on kadonnut - onneksi ei koko nukke!

Maalia pintaan pienelle seinähyllylle

Vannhan seinähyllyn olen hankkinut jo aikaa sitten ja ehtihän se olla jo torpan keittiön seinälläkin. Kellertävänä puunvärisenä se ei oikein silmää miellyttänyt hirsistä taustaa vasten, joten valkoista maalia pintaan raikastamaan ilmettä.
Eihän se mitään vanhaa "antiikkia" ole, mutta ajaa varmasti tehtävänsä säilytyspaikkana pientavaralle.

Nyt kun isot remontit torpalla on takana päin, niin tälläistä pientä puuhastelua riittää vaikka kuinka paljon.

 Keväällä odottaa vielä edelleen torpan terassin tai pikemminkin kuistin rakentaminen. Suunnitteleminen on jo alkanut. On se helpompi sitten tulla sisälle, kun ei tarvitse enää leca-harkkoportaita kivuta.

Amatsoninlilja - kevään ihanantuoksuinen kukkija

Kyllä olen tätä amatsoninliljan kukintoa seurannut ja vartonut kukkimaan.

Nyt odotus on palkittua ja huumaavan tuoksuinen ensimmäinen kukka on avautunut torpan koleudessa.

 Luonnon kauniit ihmeet

 

Martta-nuken valmistusta ... osa 2.

Kolmas kerta maanantai-iltana Martta-nukke -kurssilla ja nyt on edetty taas pikkuhiljaa kohti tavoitetta. Reilut kaksituntinen hurahti taas kuin siivillä. Ihana kurssi, ihana ope ja kivat kurssikaverit!

Sain lainaksi serkkutytöltä nuo terästelineet nukenpään ja käsivarsien kuivattamista varten. On sillä serkulla kätevä mies, kun puuhastelee kaikenlaisia juttuja vaimon arkasteluharrastusten avuksi. Kiitos molemmille tästä lainasta!

 Työvaiheena on Gesson levittäminen repropäähään ja käsivarsiin. Tavoitteena on saada kaunis ja sileä pinta, jolle olisi hyvä maalata ihonväri ja muut yksityiskohdat.

 Kun gesson kuivumista odoteltiin, saattoi aloittaa jo kehon kaavojen leikkaamisen.

 Kehon materiaaliksi käytetään ns. jokamiehen lakanakangasta tai ns. raakakangasta. Puolesta metristä saisi jo kaksikin Isosiskon kokoista nukenkehoa. Ehkä joskus myöhemmin teen sille vaikka Pikkusiskon.

Pitää olla huolellinen  (huoh!) ja merkata kaikki kohdistuspisteet, sauman varat ja leikatakin tarkasti. Niin ja tarvittava määrä kaikkia kappaleita - lankasuoraan.

Se on siinä tältä illalta. Tavarat kassiin ja kotiin.  

Käsillä tekemisen intoa puhkuen - Martta-nukke tähtäimessä osa 1.

Näin talvella on ihanaa, kun kansalaisopistot pursuavat mielenkiintoisia kursseja niin paljon ettei oikein tahdo osata valita mille osallistuisi.

Viime vuonna olitiin himmelikiúrssilla, syksyllä puutarhansuunnittelukurssilla ja nyt ollaan innostuneita nukke-kurssista.

Kaksi kertaa olen jo ollut Martta-nukkekurssilla ja päässyt mukavasti alkuun. Viimekerralla aika riensi niin nopeasti, että opettajan oli jo patisteltava kurssilaisia pakkaamaan tarvikkeet, että hänkin pääsisi aikanaan kotiin. Huomasin itsekin uppoutuneeni aiheeseen niin kovasti, että olin istunut puuhastelemassa kaksi tuntia yhteensoittoon ja en jäykistynein raajoin tahtonut tuolilta päästä ylös.

Tästä repro-paperimassa päästä ja käsivarsista se nukke alkaa hiljalleen muotoutua. Monta tarkkaa työvaihetta on edessä ja kärsivällisyys on koetuksella - parhaani yritän.

Tälläinen Isosisko-nukke siitä pitäisi tulla aikanaan. Kuva lainattu nukenosia myyvän Nukkekamarin sivuilta.

Yksin ei ole kivaa

Iso poni on ollut kasvattajalla jo jonkin aikaa ja siksi shetlanninponi rouva 19v. on jäänyt vaille lajiseuraa. Nyt ei enää tarvitse olla yksin, vaan seuraksi saapui eilen pikkuinen ja pippurinen Helmiina 12v. kuin pieni suokki.

Aluksi katselivat toisiaan aidan takaa rauhassa ja tänään päästettiin jo yhdessä ulkoilemaan.
Kyllä olivat sopuisasti vaikka molemmat ovatkin luonteikkaita tammoja.
Vähän on Helmiina hoikka verrattuna aina niin hyvällä ruokahalulla varustettuun pullukkaan vanhaan rouvaan verrattuna, mutta ehkäpä tuokin tuosta pyöristyy.