Meillä oli vanha ihana opettajatar Kyllikki, joka pisti meidät tytöt äärirajoille käsityötunneilla. Viimeisenä vuotena ennen oppikouluun tai kansalaiskouluun siirtymistä tehtiin käsityötunnilla nukke. On sitä leikattu kaavoja ja kangasta,neulattu, harsittu ja ommeltu niin koneella kuin käsinkin. Virkattu ja kudottu sekä tietysti purattu ja taas uudestaan aloitettu alusta kun ei ollut tarpeeksi kaunista tikkiä tai tasaista neuletta. Opiitua tuli - siis kaikkia entisajan hyvän vaimon taitoja harjoitellen, paitsi ei kuitenkaan parsittu.
Nuken pää ommeltiin kiinni valkoisten nauhojen avulla vartaloon, kuten Martta-nukeillakin. Nuken silmät sulkeutuvat ja pääkin kääntyy. Nuken niskassa on leima, jossa lukee Dollytex - Vihti. Se on siis vanhan suomalaisen nukketehtaan tuote.
Hassua oli, kun nukelle piti tehdä ihan sukkanauhaliivitkin, johon yhdistettiin sukkanauhahoilla pitkät sukatkin. Meillä tytöillä kyllä oli jo tuolloin sukkahousut - vähän oltiin ihmeissämme. Alushame virkattiin pylväillä ja kiinteillä silmukoilla, kaulaan ommeltiin irroitettava röyhelö.
Jokainen antoi nukelleen nimen ja minun Outi-Annukka oli ensi Suvi-Varpu, mutta nimi muuttui työn edetessä. Kaipa nukke näyttää enemmän juuri Outi-Annukalta.
Vuosien saatossa nukke on säilynyt äitini tallessa, mutta nyt se asustaan torpassa. Yksi tossut on kadonnut - onneksi ei koko nukke!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti