Aaroninparta ja Ahti-Katti

Olen pitkään etsinyt näitä "mummolan kasveja" ja nyt tärppäsi!
Lähikaupungin kukkakaupasta löytyi sukulaistytön avustuksella Aaroninparta. Ammattilainen laittoi verkostoonsa sanan kiertämään ja jo samana päivänä etsijä löysi omansa. KIITOS!

Aaroninparta (Saxifraga stolonifera) on kotoisin Aasiasta, mutta  ajan myötä se on levinnyt kasvamaan luontaisesti myös muihin maanosiin. Aaroninparta on huonekasvina helppohoitoinen, ja vaatii lähinnä satunnaista kastelua ja lannoitusta, mikä houkuttelee laiskankin viherpeukalon hankkimaan huonekasvin kotiinsa.
Aaroninpartaa käytetään kuulemma Japanissa monissa perinteisissä aterioissa, joko tuoreena tai valmistettuna. Sillä on myös tärkeä merkitys japanilaisissa luontaistuotteissa lääkkeenä, vaikka merkittävää tutkimustietoa sen hyödyistä ei ole.

Ahti-Kattikin innostui kotiin tuodusta huonekasvista ja melkein kävi rönsyille huonosti. Muutaman katti sai revittyä irti, mutta ne laitoin vesitilkaan juurettumaan - ei poikasista saan lisää uusia yksilöitä.

Viinirypäleen rangot ei ihan tainneet selvitä

Tälläinen harmitus tuli vastaan maakellarin uumenista, kun kaivoin esille syksyllä sinne varastoimiani viinirypäleen rankoja.
Yksi oli ainakin kuollut ja kaksi näyttivät kituuttavan. Yritän vielä saada niihin puhallettua henkeä. Eli toin ne sisälle lämpimään, siistin huonot osat pois ja laitoin ikkunan viereen "valohoitoon".

En tiedä olikohan tämä kokeilu sitten tässä !

Pientä toivon kipinää on ilmassa, koska jos oikein silmiään siristää niin pari silmua on havaittavissa - jos ne vaan ovat voimissaan. Ollaan odottavalla kannalla!

Martta-nukkeilun loppuhuipennus!

Mie oon Hilda

Hilda on talvivaatetuksessa, koska kurssi alkoi keskellä talvea eikä silloin tullut mieleen suunnitella likalle keväisempiä hepeniä. 

Kun on Suomi 100v. juhlavuosi, niin tämä likka on sonnustautunut Puolustusvoimien maa-alueidensa rajapuihin maalamien merkkien innoittamana tummaan mäntymetsänvihreään sekä valko-siniraitoihin. 

Talvella tarvitaan aina pipo ja villasukat villatakin lisäksi - niin kuin meillä Suomessa on yleensä pukeuduttu sään mukaan.

Ja tässä on mun kurssikaverit...

 Takaa vasemmalla: Pirkko, Hilja, Hulda
Edessä vasemmalta: Lotta, Anja (?), jonka sylissä Sisko ja sitten mie ite Hilda

Tässä mukana myös Lottatyttö nimeltä Rauha... ja kaksi Pipsaa

Kiva kurssi, kivat kurssikaverit ja ensi vuonna uusiksi - kansalaisopistoon on jo tehty toivemus!

Kevätkylvöt jatkuvat koulimisen merkeissä

Pussillinen samettiruusunsiemeniä tuottaa mukavan määrän koulittavia pikkutaimia. Tämä on ollut jo vuosia todellinen suoksikkikukkani monestakin syystä; pitää loitolla tuhohyönteisiä, helppo taimikasvattaa ikkunanlaudalla, viihtyy monenlaisissa paikoissa puutarhassa ja kestää kukkivana pienellä hoidolla koko kesän aina pakkasiin saakka.

Siemenpussista saa helposti monta kymmentä tainta edullisesti. Nyt tästä 20cm korkeaksi kasvavasta keltaisesta Petite Yellow -lajikkeesta on nyt tulossa noin 100kpl tainta. Eilen koulin ne uuteen taimimultaan ja nyt odottelen juurtumisen onnistumista.

Myös toista lajiketta on kasvamassa. Myös matalaksi jäävä ruosteenpunaisin ja keltaseunaisin kukkiva Bolero on suosikkejani helppohoitoisuuden ja kestävyytensä vuoksi. Tämän pussin siemenet itivät Petite Yellow'ta heikommin ja saanto on vain noin 50kpl taimia.

Kyllä tälläkin määrällä jo täyttää pienen torpan pihapiirin kaikki kukkapenkin väliköt ja rautapadat ja ulkoruukut.

 Vähän ovat osa taimista rujon näköisiä. Ahti-Katti on käynyt siellä vähän "puutarhuroimassa" omiaan, mutta ei sentään muuta kuin päiväunilla taimien päällä.

Vinttigallerian aarteita: Amuletti nro 1733

Näin kevätauringossa kaikki värilliset retrot lasimaljakkoni pääsevät oikeuksiinsa, vaikkei näistä kuvista se ehkä niin paljastukaan.

Rivissä on Tamara Aladinin Riihimäen Lasi Oy:lle suunnittelemia Amuletti -nimisiä maljakoita vuosilta 1971-1974.
Sarjaan kuuluu kolme erimallista maljakkoa ja jokaisesta mallista on valmistettu viisi eriväristä versiota: kirkas, ruskea, vihreä, uraaninkeltainen  ja koboltinsininen.

Maljakot ovat massiivisia ja pysyvät hyvin pystyssä isonkin kukkakimpun alla. Korkeutta maljakoilla on 18cm ja ne painavat noin 1,3 kg. Ne on valmistettu puhaltamalla kuuma lasimassa kiinni muottiin.

Tämän Amuletti-maljakkomallin hinnat ovat tällä hetkellä noin 50 -90 euron kieppeillä. Väri ja kunto vaikuttavat kovasti hintaan.

Sitrussuukko - on se vaan niin hyvää!

Brunbergin Suukot ovat ihan parasta. Tämä sitruuna-limemaku on viedä kielen mennessään ja siksi pääsiäiseksi hankittu rasia tyhjeni uhkaavasti.

Meillä näitä herkkuja on aina ollut tarjolla kahvipöydässä. Mokka on suurin suosikkini.

 Brunbergin makeistehdas Porvoossa on valmistanut Suukkoja jo vuodesta 1951. Alkujaan Hellas valmisti niitä jo 1920-luvulla. Makuina Suukoissa oli mansikka, vanilja, mokka ja toffee alunperin. Nyt saatavilla on myös kausimakuja vaikka joulunajan karpalo-puolukka ja nyt pääsiäisen kunniaksi sitruuna-lime.

Suomessa makeista on kutsuttu neekerinsuukoksi tai -pusuksi vanhempaa perua olevan saksankielisen nimityksen Negerkuß, perusteella. Nimi muutetiin yleisen mielipiteen vuoksi vuonna 2001 Brunbergin suukoksi.

Suukko on ympäri maailmaa eri nimillä tunnettu makeinen, jonka alkuperä juontuu juutalaiseen  kremboon.

Joriininjuuri herää eloon talvihorroksesta

Myöhään syksyllä kannoin sisälle torpan eteiseen ihanasti kukkineen joriinin eli daalian. Mummu puhui daalioista joriineina ja nostalgista itsekin käyttää tuota sanaa.
Nyt en enää muista minkä väriset kukat tämä kesällä teki. Mutta hyvä mahdollisuus on saada siitä tietoa, koska joriini on säilynyt hengissä ja puskee nyt reippaasti uutta kasvustoa.

Vielä on kasvi aneemisen värinen, kun ei ole saanut tarpeeksi valoa, mutta kyllä se siitä voimistuu ja lehtivihreä palaa kasviin. On varmasti syytä istuttaa tuo joriini uuteen ja suurempaan ruukkuun. Toisaalta laitoin tämänkin ruukun pohjalle aimo annoksen hevonpaskaa ja se kyllä saattaisi antaa voimaa tällekin kasvukaudelle.

Nuo reunalla kiertävät perennat sain naapurin pikkupojalta  - oli itse ne varta vasten minulle istuttanut. Hyvin nekin ovat säilyneet. Täytyy kysyä uudestaan mitä ne ovat nimeltään.