Kuisti alkaa hahmottua

Pikkuhiljaa alkaa torpan kuisti nousta kuosiinsa. Timpuri tekee niin pikkutarkkaa työtä, että meinaa mun hermot mennä. Toisaalta ei tarvitse ihan heti alkaa korjailla nurkkia, kun kerralla tehdään kunnolla.

Nyt ollaan jo harjakorkeudessa ja osin seinät tehty. Ei kastuta sateellakaan. Ja on turvallisempaa kömpiä sisälle, kun kohta saadaan ihan oikeat portaatkin.

Aulis - Ahti-Katin pikkuveikka

Ahti-Katti täytti juuri vuoden ja tuntui, että se kaipasi lajiseuraa.

Juhannuspäivänä meille tuli Aulis. Pieni valkoinen kisuli, jolla on tummanharmaa myssy päässä, pieni täplä vasemmassa kyljessä ja tumma häntä. Muuten valkoinen kissa. Samoilla väreillä siis mennään kuin Ahti-Kattikin.

Kovasti ovat pojat tehneet tuttavuutta ja tuleva ilmeisen hyvin toimeen keskenään. Ihanaa seurata niiden temmellystä.

Ja ihanaa, kun ne kärertyvät viereen nukkumaan.

Olisikohan kivillä kantattu oja?

Pihatyöt jatkuvat Erikasmäessä aina kun torpparilla on aikaa. Nyt on meneillään pihapiirin siistiminen tuosta pihasaunan takaa. Osa kaadetuista pikkupuista päätyy hakkeeksi ja isommat polttopuiksi talven varalle.

Kun tarpeeksi risukossa huhkii, niin saattaa jotain mukavaakin löytyä. Tuossa on mahdollisesti kivillä reunustettua ojaa ollut joskus muinoin. Kiviä ja lohkareita tontilla on ainakin niin paljon, että pahimmat ojanreunat saadaan "entisöityä".

Ja lisäksi ison kuusen vierestä löytyi kolmen betonirenkaan syvyinen kaivo.  En tiedä kuivuuko se kesällä vai saisikohan siitä nostettua vettä puutarhaan ja kukille.

 

Vanha kuva torpasta

Tuolla takana häämöttää Erikasmäen torppa joskus 1950-luvulla. 

Mansardikatto, pystylaudoitus ja alkupeäinen kuisti. Maakellarinkin samalla paikalla.

Tämä on ihan ainut kuva, joka minulla on torpasta vanhaan aikaan tai yleensäkään. 

Kiitos kuvalainasta naapurille, joka itsekin istuu tuossa oman kotinsa portailla.

Lampolan lentävät kesävieraat

Se on KESÄ

Lampolan visertävät kesäasukit saapuivat jo viime viikolla ilahduttamaan niin torpparia kuin lampaitakin. On niitä odotettukin jo tovi.
Ei edes keväiset karut säikähtäneet vinhasti lentäviä haarapääskyjä vaikka uusi tuttavuus ovatkin niille.

Outo sattuma...

Reilu viikko sitten torpparilla oli edessä työreissu Ruotsiin. Kyydillä pääsin valtatien varteen pikavuoropysäkille odottelemaan jatkokyytiä .... ja penkin alle oli joltain pudonnut kirja.

Nostin sen ylös ja OUTOA! Siinä Årsbok77 -kirjan  kannessa poseerasivat enteenomaisesti Kalle Kustaa ja Silvia pienen Viktoria-prinsessan kanssa.

Jos olisin vieläkin taikauskoisempi, niin olisinkohan edes lähtenyt koko reissulle. Vai liekö "varjelus" -  Hyvä ja turvallinen laivamatka. Ja muutenkin onnistunut reissu.

Keltaisen pelargonian ensimmäinen kukka

Kevätpuutarhamessujen tuliainen - keltainen pelargonia First Yellow - kukkii nyt ensimmäistä kertaa ja yhdellä ainoalla kukalla.
Ihan sitruunankeltaiseksi kuvailtu väritys ei ihan pitänyt paikkaansa, mutta ihananvärinen kuitenkin. Ehkä myöhemmin, kun saan sen istutettua uuteen ruukkuun, alkaa värityskin syventyä voimakkaammassa mullassa.