Karitsakaruselli 2017 pyörii... Lillemor ja Ragnar

Vuoden 2017 tunnussana on kaksoset!

Ja karuselli pyörii edelleen mukavaan tahtiin, kun tulee kaksosia joille molemmille on "maitobaari" aina vapaana. Toivottavasti päästään tämä kevät ilman pullotettavia ihan niiden karitsojen itsensä takia.
 
Äsken, noin tunti sitten syntyi oxfort down uuhelle iso musta pässikaritsa ja oskarinvärinen pieni uuhikaritsa. Lämpölamppuja on viritelty ulkona paukkuvan -15 asteisen pakkasen vuoksi, joka tunkee sisälle lampolaan. Jäädyttää juomavedet,saa karitsat viluisiksi ja vastasyntyneet lähes jäädyttää.

Jotta pienet saisivat nopeasti ensimmäisen eväänsä, lypsin kuppiin terniä uuhelta ja juotin 2ml:n lääkeruiskulla. Pikaeväs antaa energiaa nousta jaloilleen hamuamaan itse lisää ruokaa. Lisäksi ensiternissä on karitsalle tärkeitä vasta-aineita haittamikrobien torjuntaan.

 Herätyskello tarvitsee laittaa varoiksi soimaan yöllä 02-03 aikoihin ja käydä tarkistamassa pikkuisten tilanne.
 

Vähän on pässipojalla oikea etujalka kompura tai kohdussa on ollut sen verran ahdasta ja vielä ei ole nilkka ihan oikeentunut syntymän jälkeen

Vinttigallerian aarteita: Suutari - Perinteiset käsityöammatit -seinälautanen 1/3

Arabialla on seinä- ja vuosilautasia vaikka mihin lähtöön. Yksi ilmeisesti vain kolmen vuoden ajan tuotannossa ollut seinälautas-sarja oli Pekka Paikkarin Perinteiset käsityöammatit. Sinisävyisessä sarjassa ensimmäinen lautanen ilmestyi vuonna 1990. Suutari.



Lautasen halkaisija on 23cm, painoa 625 g. Netissä lautasia myydään 10-30 euron hintaan ja vanhan tavaran liikkeissä jopa 75 euroa.

Pekka Paikkari (s. 1960) on suomalainen kuvanveistäjä. Hän on työskennellyt Arabian keramiikkatehtaassa vuodesta 1983 lähtien ja toiminut sekä suunnittelijana että kuvanveistäjänä.

 Täysin ehjä ja siisti Suutari -lautanen alkuperäisessä myyntipakkauksessa

Näistäkö kesän kauneimmat pelargoniat !!!

Melkoisen näköinen yllätys odotti maakellarissa, kun aloin kaivella esille syksyllä sinne viemääni pelargoniakasvustoa. Näky oli surkea! Mätiä lehtiä, paleltuneita kasvustoja  ja hometta siellä sun täällä.

Ahdistusta lisäsi, että olen itse kasvattanut pelargoniat siemenestä ja kotosalla huonolla hoidolla saanut sen jo yhdestä talvesta selviämään.

Mutta en anna vielä periksi.... Yritin puhdistaa huonot osat pois ja siirtää loput mitä jäljelle jäi isoon rakennuspaljuun. Paljun vein torpan keittiöön ja kastelin mullan kevyesti. 

Katsotaan mitä siitä kehkeytyy ajan kanssa. Nyt eletään helmikuun viikoa 6, joten vielä on pitkälti kesään ja pelargonian aikaa toipua. Kotoa lapsuudesta muistan kyllä mummun pelargonien olleen vähän paremman näköisiä siinä vaiheessa kun niitä talviteloilta otettiin heräilemään henkiin talvihorroksesta.

Martta-nukke saa kasvoihin väriä: osa 3.

Kaksi kertaa on jo oltu taas Martta-nukkekurssilla ja edistymistä alkaa näkyy.

Päätä ja käsiä on "gessottu" ainakin 9 kerrosta. Lakanakankaasta leikattu ja ommeltu nukenosia.

Tänään maalattu ensimmäiset kerrokset ihonväriä ja täytetty jalkoja sahanpurulla.

Ennen seuraavaa kurssi-iltaa voisi ehkä käydä katsomassa jostakin kangasliikkeestä mekkokangasta tai niin kuin opettaja neuvoi - jostakin kaunista vanhasta vaatteesta saisi uusiokäyttöön nukelle mekon.

Hei vaan - nähdään viikon kuluttua!

Koirakaverin kanssa torpalla

En ole ehtinyt viikkoon käydä torpalla ja siksi sisällä tuntuu peruslämmöstä huolimatta viileältä. Kohta kyllä lämpiää, kun pönttöuunissa ja puuhellassa räiskyy jo tulet.
Kyllä tuo Miina osaa paikkansa valita lampaantaljan päältä, ei sitä kylmää huokuva lattia houkuttele.

.

Vinttigallerian aarteita: Candida

 Jostain syystä tuo myrkynvihreä väri näyttää taas tosi kauniilta.

Lasimaljakko on Nanny Stillin Riihimäen Lasi Oy:lle suunnittelema ja se on ollut tuotannossa vuosina 1967-1972.

Maljakko on noin 20cm korkea ja painaa noin 685g. Valmistusteknisesti se on verkkomuottiin kiinnipuhallettua väriverholasia. Candidaan on valmistettu myrkynvihreän lisäksi myös kirkkaasta ja oranssista lasista.
Maljakon suuaukko on ohutta lasia ja siksi usein näkee, että siitä on lohkeillut säröjä.

Tällä hetkellä maljakon hinta on noin 50 euroa.

 

Maustepurkkeja 1980-luvulta

Paraatipaikalle pääsivät myös Arabian maustepurkit. Joskus 1980-luvullahan niitä on käsittääkseni valmistettu ja ne kuuluvat Raija Uosikkisen Sininen keittiö -sarjaan.

Purkeissani on vanilja, inkivääri, neilikka, kaardemumma ja suola. Kahteen voi itse laittaa omaa suosikkiaan ja nimikoida purkit. Sarjaan kuuluu myös: kaneli, sinappi, mustapippuri, valkopippuri, maustepippuri, curry, paprika ja oregano - siis tyypillisiä sen ajan käytössä olleita mausteita. Sarjaa on valmistettu myös ruotsinkielisillä teksteillä.
Purkeistä pyydetään tällä hetkellä 15-25 euroon kappale. Nimikoimattomia voi saada 10 euron kintaan.

Sini-valkoiset purkit sopivat hyvin myös Suomi 100 vuotta -juhlan kunniaksi päätyä esille.