Ahti-Katti ja Pablon pipo

Lähipiirissä on pikkuinen ja pirteä ihan lyhytkarvainen koiranpentu, joka tutustuu ensikertaa talveen sekä lumeen. Ajattelin ilahduttaa pikkuvekkulia omatekemällä pipolla.

Luotan Novitan pesun- ja kulutuksen kestäviin lankoihin, joten 7-veljestä oli selkeä valinta tähän tarkoitukseen. Aiemmin olen kutonut villapaitoja niin jack russeleille kuin wippetillekin. Nyt ensimmäistä kertaa teen pipoa. Ohjeita löytyi netistä monia, mutta niiden tulkitseminen toteutukseen saakka oli hankalaa. Joten tein pipon loppuun ns. oman pään mukaan ja olen ihan tyytyväinen tulokseen. Onhan se ihan prototyyppi vielä, mutta hyvä alku kehitystyölle.

Kun ei ollut lähettyvilla Pabloa sovittamassa juurivalmistunutta työtä, niin Ahti-Katti sai toimittaa sen tehtävää. Aika samankokoisia kun ovat ainakin vielä tällähetkellä.

Väri nyt ei ole ihan suosikkejani, mutta ehkä se ei haittaa pikkukoiraa =)

Ei ollut sisäkisulle pipo mieluinen - ilme on kuin satukirjan Pesosen Viirulla.

Lego-palikoita 1970-luvulta!

Pengoin tässä jokin aika sitten navetanvintillä vanhoja pahvilaatikoita - Ja oi mitä löytyikään! Meidän Legot!!!

Ihme, että ovat vielä jäljellä - siitä saadaan kiittää äitiä, joka on niin järjestelmällinen "hamsteri", että mitään ei ole leluistakaan hävitetty.

Hyvässä tallessa oli lapsuuden Lego-palikat sievästi muovikassiin piilotettuna. Laitoin jo vähän nuhruiset palikat pesupussiin ja astianpesukoneeseen. Aika puhdasta tuli. Ja sitten vaan tarjottimen päälle kuivumaan.

Nostalgiaa... ei silloin juuri väreillä kikkailtu: punainen, valkoinen, musta ja harmaa olivat peruspalikoiden värit. Tuosta keltaisesta en ole ihan varma onko kuulunut 1970-luvulle, mutta nuo siniset ja kirkkaat ovat niitä meidän alkuperäisiä. Joitan ikkuna, ovi ja pyörä-elementtejä meillä oli, mutta siinä ne sitten olivatkin - loput keksittiin ja rakenettiin itse.

Kun ehdin, niin etsin tyttären 1990-luvun Legot myös esille ja senjälkeen kummipojanlle meillä leikkimät  2000-luvun palikat.

Tämä on oikea retropeitto isoäidinneliöistä. Olen sen itse virkannut joskus 1970-luvun lopussa. Siihen on uponneet kaikki villalankakerien loput.

Torpparin parempi rahkajälkkäri

Nyt lienee hyvä aika aloittaa syksyn antimien nauttiminen todenteolla.
Pitkästä aikaa keräilin pitkin syksyä yhteensä parin sangon verran puolukoita pakastimeen ja hillojen keittämisen jälkeen tekee mieli tehdä joitain ihan muuta.

Tänään - Svenska Dagenina nautittiin keitettyjä kotimaisia kuoriperunoita ja vanhanajan makkarakastiketta omakasvattamien chilien höystämänä siis "marokkolaisella twistillä" kuten meillä on tapana vitsailla.

Jälkiruoaksi kinuski-puolukkarahkaa, niistä lähimetsän antimista ja päälle kunnon kahvit.
Kaikki tämä ihanassa seurassa - voiko parempaa enää olla!

Kinuski-puolukkarahka on todella helppotekoinen: 1 osa kermaa vaahdotettuna, 1 osa maitorahkaa ja 1 osa makuainetta. Puolukkaa riittää kyllä vähän vähemmän, koska se on niin voimakkaanmakuista.  Valmista kinuskikastiketta laitoin massan sekaan myös noin 1 osaa. Siitä tulee samalla myös makeus tähän jälkiruokaan. Muihin rahkajälkiruokiin lisätään vaan sokeria tai vaniljasokeria maun mukaan.
Yhdestä pienestä rahkapurkillisesta riittää noin 4-5:lle.

Kuvan ihana lasinen kulho on kirppislöytö. Varsinainen tarjoilukulhohan se ei alunperin ole ollut, vaan hienojen kermahyytelöiden, vanukkaiden tai jäädykkeiden valmistukseen tarvittava vuoka.

Irlannin cob kisavarusteissa

Tässä nuori tammani lähdössä ensimmäisiin kisoihinsa harjattuna, puunattuna ja harja letitettynä. Itse en ole lainkaan kilpailuhenkinen, mutta tamman ratsuttaja halusi viedä tamman areenalle jo harjoitusmielessä - olkoon menneeksi.
Oli se haastavaa kokemattomalle kopukalle.

Vinttigallerian aarteita: maljakko nro 1379 Tamara Aladin

Mielenkiintoisen muotoinen maljakko löytyi netistä jo aikoja sitten. Hyväkuntoinen tummanruskea maljakko oli todella likainen sisältä, mutta jo astianpesuaine ja pulloharja tekivät ihmeitä. Vielä kunnon liotus ammattilaispuhdistusaineeessa, niin tästä kuoriutuu vielä todellinen kaunotar.

Tämä maljakko on Tamara Aladinin maljakko numero 1379. Maljakko on 20cm korkea ja painaa 765g. Pohjassa on pyöreä happoleimaus "Riihimäen Lasi Oy Finland" ja leiman keskellä ilveksen sivukuva. Maljakon ulkoreunassa ihan alhaalla on myös kolmiotarra, jossa hennosti puna-musta Riihimäen Lasin logo.
Näitä maljakoita on tehty myös eri korkuisina ja muina väreinä. Olen nähnyt maljakon mm. tummanviolettina ja turkoosina.

Tämänkokoisen maljakon hinta on tällä hetkellä noin 35 euroa.

Puutarhasuunnitelmia Eija´s gardenin kurssilla

Syksyllä on hyvää aikaa aloittaa puutarhasuunnitelman teko asiantuntijan opastuksessa kurssilla.

Pihamaata on varmasti useampi tuhat neliötä, mutta jospa saisi järkevän suunnitelman nyt ensin yleiskuvaksi koko alueesta ja tarkemmin tällä kertaa maakellarin ympäristöstä.
Tontti on kyllä melkoisen iso ja useaksi kesäksi jää joku nurkkaus puutarhaunelman toteuttamiseksi. Tontin pitkänomainen muoto asettaa haasteita, mutta toisaalta sen monimuotoisuus perinteisestä pihapiiristä, peltoon ja vanhaan metsään antaa mukavaa vaihtelua näkymiin ja toimintojen suunnitteluun.

 Tästä 1:100 pohjakartasta sen puutarhasuunnitelman pitäisi alkaa hahmottua. Listaus on jo valmiina mitä toimintoja pihalle halutaan ehdottomasti

 Ja tältä se lähtötilanne näyttää lokakuussa 2016

 Ajansaatossa multaus vai mikä lieneekään kerros on valunut kellarin katolta alas. Muutoin maakellari on hyvässä kunnossa sisältä, mutta pakkasenpitävä se ei enää ole

Nuo kuivuneet pihjalan rangot on tarkoitus poistaa ja hakata klapeiksi. Sen jälkeen olisi saatava jostain kuormallinen isoja kiviä tukimuuriksi kellarin katon päälle ajettavalle maakerrokselle

Munia ja pekonia - omien kanojen munista

Oho, Hupsis, No ja Niin olivat tässä muutaman viikon munimatta! Olivat raukat sekaisin nopeasta syksyn etenemisestä ja valon vähenemisestä.
Sain hyvät neuvot Puurin kanalan isännältä valaistuksen ajastamisesta ja nyt on munia alkanut ilmestyä kanalaan.
Kanalaan asennettiin kiinteän kattovalaistuksen sijaan lamppuroikka. Kanat "herätetään" joka aamu kello 03 ja valaistus on päällä kanalassa aina kello 17 saakka. Silloin valot sammuvat ja kanat käyvät nukkumaan.

Aluksi näytti vähän epävarmalta touhulta, mutta nyt ollaan päästy hyvää alkuun: neljä kanaa munii 3 munan päivätahtia. Periaatteessa muninta on parhaimmillaan, kun tulos on 6 munaa kanaa kohti viikossa ja sitten pitävät yhden lepopäivän.

 Siinä niitä "kultamunia" nyt on

Vähän ovat munat erikokoisia ja likaisia, kun kanat munivat ne vielä minne sattuu

 Aamupalaksi munia ja pekonia...