Vinttigallerian aarteita: Kelloseppä - Perinteiset käsityöammatit -seinälautanen 2/3

Toinen lautanen Pekka Paikkarin Perinteiset Käsityöammatit -seinälautassarjassa ilmestyi vuonna 1991.

Ihanan sinisävyisessä lautasessa kelloseppä puuhastelee omassa pikkuruisessa verstaassaan. Isoja kello, pieni kelloja, seinäkelloja, käkikelloja, taskukelloja. Kaikki tarpeelliset työkalut esillä korkean työpulpetin päällä.

Sarjan lautaset kuuluvat teollisen keramiikan piiriin.

Painoväreinä seinälautasessa ovat keltainen, musta, sininen, tummansininen, ruskea, harmaa ja tummanvihreä.

Paikkarin signeeraus on lautasen oikeassa alareunassa P. PAIKKARI ja päiväys 1991.

Martta-nuken tekoa: osa 4. - Hyvää ystävänpäivää meiltä kaikilta!

 Hyvää ystävänpäivää täältä Martta-nukkekurssilta meiltä kaikilta!

Hitaasti se Martta-nuken valmistus etenee. Repro-päätä on käsitelty niin gessolla kuin väriaineellakin jo useita, useita kertoja - ja vieläkin jatketaan.

 Kasvovärien jälkeen sahattiin rautasahalla irti ylimääräiset valokset olkavarsista. Pää piti suojata vaikka sukkahousulla, ettei tule naarmuja. Onneksi eivät kulmat lohjenneet ja samalla kiinnitysreiät, vaan säilyivät ehjinä kovakouraisesta käsittelystä huolimatta.

 Tällä kertaa päästiin jo aloittamaan jalkojen täyttö sahapuruilla ja asentamaan jalkojen niveliä paikoilleen.

Kevät herättää kriinumin henkiin

Nyt on viikko 7 alkamassa ja taas päästy hieman kohti kesää ja kukkia.

Kriinumini heräilee torpan viileydessä - melkein voisi sanoa kylmyydessä - pikkuhiljaa vihreyteen. Tuossa kaikkein pimeimpänä aikana kriinumi oli täysin lehdetön ja pelkkä torso. Nopeasti se valo tekee tehtävänsä.
Vielä kun saan sen muutettua isompaan ruukkuun ja ikkunan äärelle, niin eiköhän se kuki ensimmäistä kertaa minulle.

Karitsakarusellissa - pariviikkoiset

Ihania kaveruksi nämä kaksi pässipoikaa - ruskea ja valkoinen.
Siinä sitä tuijotetaan ihmeissään naapurikarsinasta kuuluvaa juurisyntyneiden pikkuisten huutoa.

Näillä ei ole nimiä - saa ehdottaa nimiä!!!

Karitsakaruselli 2017 pyörii... Lillemor ja Ragnar

Vuoden 2017 tunnussana on kaksoset!

Ja karuselli pyörii edelleen mukavaan tahtiin, kun tulee kaksosia joille molemmille on "maitobaari" aina vapaana. Toivottavasti päästään tämä kevät ilman pullotettavia ihan niiden karitsojen itsensä takia.
 
Äsken, noin tunti sitten syntyi oxfort down uuhelle iso musta pässikaritsa ja oskarinvärinen pieni uuhikaritsa. Lämpölamppuja on viritelty ulkona paukkuvan -15 asteisen pakkasen vuoksi, joka tunkee sisälle lampolaan. Jäädyttää juomavedet,saa karitsat viluisiksi ja vastasyntyneet lähes jäädyttää.

Jotta pienet saisivat nopeasti ensimmäisen eväänsä, lypsin kuppiin terniä uuhelta ja juotin 2ml:n lääkeruiskulla. Pikaeväs antaa energiaa nousta jaloilleen hamuamaan itse lisää ruokaa. Lisäksi ensiternissä on karitsalle tärkeitä vasta-aineita haittamikrobien torjuntaan.

 Herätyskello tarvitsee laittaa varoiksi soimaan yöllä 02-03 aikoihin ja käydä tarkistamassa pikkuisten tilanne.
 

Vähän on pässipojalla oikea etujalka kompura tai kohdussa on ollut sen verran ahdasta ja vielä ei ole nilkka ihan oikeentunut syntymän jälkeen

Vinttigallerian aarteita: Suutari - Perinteiset käsityöammatit -seinälautanen 1/3

Arabialla on seinä- ja vuosilautasia vaikka mihin lähtöön. Yksi ilmeisesti vain kolmen vuoden ajan tuotannossa ollut seinälautas-sarja oli Pekka Paikkarin Perinteiset käsityöammatit. Sinisävyisessä sarjassa ensimmäinen lautanen ilmestyi vuonna 1990. Suutari.



Lautasen halkaisija on 23cm, painoa 625 g. Netissä lautasia myydään 10-30 euron hintaan ja vanhan tavaran liikkeissä jopa 75 euroa.

Pekka Paikkari (s. 1960) on suomalainen kuvanveistäjä. Hän on työskennellyt Arabian keramiikkatehtaassa vuodesta 1983 lähtien ja toiminut sekä suunnittelijana että kuvanveistäjänä.

 Täysin ehjä ja siisti Suutari -lautanen alkuperäisessä myyntipakkauksessa

Näistäkö kesän kauneimmat pelargoniat !!!

Melkoisen näköinen yllätys odotti maakellarissa, kun aloin kaivella esille syksyllä sinne viemääni pelargoniakasvustoa. Näky oli surkea! Mätiä lehtiä, paleltuneita kasvustoja  ja hometta siellä sun täällä.

Ahdistusta lisäsi, että olen itse kasvattanut pelargoniat siemenestä ja kotosalla huonolla hoidolla saanut sen jo yhdestä talvesta selviämään.

Mutta en anna vielä periksi.... Yritin puhdistaa huonot osat pois ja siirtää loput mitä jäljelle jäi isoon rakennuspaljuun. Paljun vein torpan keittiöön ja kastelin mullan kevyesti. 

Katsotaan mitä siitä kehkeytyy ajan kanssa. Nyt eletään helmikuun viikoa 6, joten vielä on pitkälti kesään ja pelargonian aikaa toipua. Kotoa lapsuudesta muistan kyllä mummun pelargonien olleen vähän paremman näköisiä siinä vaiheessa kun niitä talviteloilta otettiin heräilemään henkiin talvihorroksesta.

Martta-nukke saa kasvoihin väriä: osa 3.

Kaksi kertaa on jo oltu taas Martta-nukkekurssilla ja edistymistä alkaa näkyy.

Päätä ja käsiä on "gessottu" ainakin 9 kerrosta. Lakanakankaasta leikattu ja ommeltu nukenosia.

Tänään maalattu ensimmäiset kerrokset ihonväriä ja täytetty jalkoja sahanpurulla.

Ennen seuraavaa kurssi-iltaa voisi ehkä käydä katsomassa jostakin kangasliikkeestä mekkokangasta tai niin kuin opettaja neuvoi - jostakin kaunista vanhasta vaatteesta saisi uusiokäyttöön nukelle mekon.

Hei vaan - nähdään viikon kuluttua!

Koirakaverin kanssa torpalla

En ole ehtinyt viikkoon käydä torpalla ja siksi sisällä tuntuu peruslämmöstä huolimatta viileältä. Kohta kyllä lämpiää, kun pönttöuunissa ja puuhellassa räiskyy jo tulet.
Kyllä tuo Miina osaa paikkansa valita lampaantaljan päältä, ei sitä kylmää huokuva lattia houkuttele.

.

Vinttigallerian aarteita: Candida

 Jostain syystä tuo myrkynvihreä väri näyttää taas tosi kauniilta.

Lasimaljakko on Nanny Stillin Riihimäen Lasi Oy:lle suunnittelema ja se on ollut tuotannossa vuosina 1967-1972.

Maljakko on noin 20cm korkea ja painaa noin 685g. Valmistusteknisesti se on verkkomuottiin kiinnipuhallettua väriverholasia. Candidaan on valmistettu myrkynvihreän lisäksi myös kirkkaasta ja oranssista lasista.
Maljakon suuaukko on ohutta lasia ja siksi usein näkee, että siitä on lohkeillut säröjä.

Tällä hetkellä maljakon hinta on noin 50 euroa.

 

Maustepurkkeja 1980-luvulta

Paraatipaikalle pääsivät myös Arabian maustepurkit. Joskus 1980-luvullahan niitä on käsittääkseni valmistettu ja ne kuuluvat Raija Uosikkisen Sininen keittiö -sarjaan.

Purkeissani on vanilja, inkivääri, neilikka, kaardemumma ja suola. Kahteen voi itse laittaa omaa suosikkiaan ja nimikoida purkit. Sarjaan kuuluu myös: kaneli, sinappi, mustapippuri, valkopippuri, maustepippuri, curry, paprika ja oregano - siis tyypillisiä sen ajan käytössä olleita mausteita. Sarjaa on valmistettu myös ruotsinkielisillä teksteillä.
Purkeistä pyydetään tällä hetkellä 15-25 euroon kappale. Nimikoimattomia voi saada 10 euron kintaan.

Sini-valkoiset purkit sopivat hyvin myös Suomi 100 vuotta -juhlan kunniaksi päätyä esille.

Pikkuhyllyn paluu keittiön seinälle

Pikkuhylly pääsi takaisin paikalleen keittiön seinälle maalauksen jälkeen. Kahviaddiktina pitää aina olla varana pari pakettia mielestäni hyviä peruskahveja - jos vaikka" kahvihammasta alkaa kolottaa".


 

  Muumi-mamma se siinä kuuraa kontallaan lattiaa - sisällä purkissa Presidenttiä

 Hyvää kahvia tuliaisina Mauritiukselta!

Peltivadista alkaa kevät jo pilkistää...

  Eivät hyasintit (Gipsy Queen) ehtineet marraskuussa istutettuina jouluksi. Ei haittaa - kauniita ne ovat nytkin. Nyt samalla niiden kanssa aukeavat pikkuhiljaa myös krookukset ((Tricolor), joiden nuput jo työntyvät esille lehtien välistä.
 Keskellä kasvavat narsissit (Orangery) ja yhdellä reunalla tulppaanit (Blushing Apeldoorn).

Oikeastaan koko 25 sipulin setti olisi pitänyt istuttaa ulos puutarhaan, mutta muistin ne vasta niin myöhään, että maa oli jo ihan jäässä - kokeillaan sitten tälläistä .

Cayenne Long Slim

Tasan vuosi sitten laitoin kevättalvella chilinsiemeniä itämään vaihtelevalla menestyksellä. Osa ei itänyt lainkaan, osan tapoin huonolla hoidolla, mutta Cayenne Long Slimit ne vaan porskuttaa.

Jo viime satokautena ne tuottivat paljon pitkiä ja sopivan voimakkaita palkoja 4/5 scovillen asteikolla.

Olen yrittänyt pitää kasveja hengissä talven yli, kun kuulin että ne ovatkin monivuotisia kasveja.

Huonolta näytti vielä ennen joulua talvehtiminen, mutta yllättäen kun valon määrä on vähitellen lisääntynyt, niin myös chilit ovat innostuneet. Leikkasin kaikki parinkymmen sentin korkuisiksi jokin viikko sitten ja nyt lehtihankoihin ilmestyy päivittäin uusia alkuja.

Parasta kuitenkin on, että muutama kukka on kukkinut ja ensimmäinen palko jo kasvaa!

 Jokin edellisen kasvukauden tuotoskin on jäänyt oksaan roikkumaan.