Kevätkylvöt jatkuvat koulimisen merkeissä

Pussillinen samettiruusunsiemeniä tuottaa mukavan määrän koulittavia pikkutaimia. Tämä on ollut jo vuosia todellinen suoksikkikukkani monestakin syystä; pitää loitolla tuhohyönteisiä, helppo taimikasvattaa ikkunanlaudalla, viihtyy monenlaisissa paikoissa puutarhassa ja kestää kukkivana pienellä hoidolla koko kesän aina pakkasiin saakka.

Siemenpussista saa helposti monta kymmentä tainta edullisesti. Nyt tästä 20cm korkeaksi kasvavasta keltaisesta Petite Yellow -lajikkeesta on nyt tulossa noin 100kpl tainta. Eilen koulin ne uuteen taimimultaan ja nyt odottelen juurtumisen onnistumista.

Myös toista lajiketta on kasvamassa. Myös matalaksi jäävä ruosteenpunaisin ja keltaseunaisin kukkiva Bolero on suosikkejani helppohoitoisuuden ja kestävyytensä vuoksi. Tämän pussin siemenet itivät Petite Yellow'ta heikommin ja saanto on vain noin 50kpl taimia.

Kyllä tälläkin määrällä jo täyttää pienen torpan pihapiirin kaikki kukkapenkin väliköt ja rautapadat ja ulkoruukut.

 Vähän ovat osa taimista rujon näköisiä. Ahti-Katti on käynyt siellä vähän "puutarhuroimassa" omiaan, mutta ei sentään muuta kuin päiväunilla taimien päällä.

Vinttigallerian aarteita: Amuletti nro 1733

Näin kevätauringossa kaikki värilliset retrot lasimaljakkoni pääsevät oikeuksiinsa, vaikkei näistä kuvista se ehkä niin paljastukaan.

Rivissä on Tamara Aladinin Riihimäen Lasi Oy:lle suunnittelemia Amuletti -nimisiä maljakoita vuosilta 1971-1974.
Sarjaan kuuluu kolme erimallista maljakkoa ja jokaisesta mallista on valmistettu viisi eriväristä versiota: kirkas, ruskea, vihreä, uraaninkeltainen  ja koboltinsininen.

Maljakot ovat massiivisia ja pysyvät hyvin pystyssä isonkin kukkakimpun alla. Korkeutta maljakoilla on 18cm ja ne painavat noin 1,3 kg. Ne on valmistettu puhaltamalla kuuma lasimassa kiinni muottiin.

Tämän Amuletti-maljakkomallin hinnat ovat tällä hetkellä noin 50 -90 euron kieppeillä. Väri ja kunto vaikuttavat kovasti hintaan.

Sitrussuukko - on se vaan niin hyvää!

Brunbergin Suukot ovat ihan parasta. Tämä sitruuna-limemaku on viedä kielen mennessään ja siksi pääsiäiseksi hankittu rasia tyhjeni uhkaavasti.

Meillä näitä herkkuja on aina ollut tarjolla kahvipöydässä. Mokka on suurin suosikkini.

 Brunbergin makeistehdas Porvoossa on valmistanut Suukkoja jo vuodesta 1951. Alkujaan Hellas valmisti niitä jo 1920-luvulla. Makuina Suukoissa oli mansikka, vanilja, mokka ja toffee alunperin. Nyt saatavilla on myös kausimakuja vaikka joulunajan karpalo-puolukka ja nyt pääsiäisen kunniaksi sitruuna-lime.

Suomessa makeista on kutsuttu neekerinsuukoksi tai -pusuksi vanhempaa perua olevan saksankielisen nimityksen Negerkuß, perusteella. Nimi muutetiin yleisen mielipiteen vuoksi vuonna 2001 Brunbergin suukoksi.

Suukko on ympäri maailmaa eri nimillä tunnettu makeinen, jonka alkuperä juontuu juutalaiseen  kremboon.

Joriininjuuri herää eloon talvihorroksesta

Myöhään syksyllä kannoin sisälle torpan eteiseen ihanasti kukkineen joriinin eli daalian. Mummu puhui daalioista joriineina ja nostalgista itsekin käyttää tuota sanaa.
Nyt en enää muista minkä väriset kukat tämä kesällä teki. Mutta hyvä mahdollisuus on saada siitä tietoa, koska joriini on säilynyt hengissä ja puskee nyt reippaasti uutta kasvustoa.

Vielä on kasvi aneemisen värinen, kun ei ole saanut tarpeeksi valoa, mutta kyllä se siitä voimistuu ja lehtivihreä palaa kasviin. On varmasti syytä istuttaa tuo joriini uuteen ja suurempaan ruukkuun. Toisaalta laitoin tämänkin ruukun pohjalle aimo annoksen hevonpaskaa ja se kyllä saattaisi antaa voimaa tällekin kasvukaudelle.

Nuo reunalla kiertävät perennat sain naapurin pikkupojalta  - oli itse ne varta vasten minulle istuttanut. Hyvin nekin ovat säilyneet. Täytyy kysyä uudestaan mitä ne ovat nimeltään.

Lisää kylvöhommia tehtynä

Gladiolukset ja daalianjuuri on upotettu kukkamultaan. Odotan innolla kauniita, värikkäitä ja komeita kukintoja viimeistään heinäkuun lopussa.


Olen perinteisesti aina esikasvattanut gladiolukset parin epäonnistuneen suorakylvökokeilun jälkeen. Toissa kesänä kun viimeiseksi gladioluksia laitoin, niin tällä esikasvatuksella sain todella näyttävät kukinnot aikaan- tietysti hevonpaskaa oli reilusti isoissa ruukuissa pohjalla.

Kuvan istutukseen laitoin vielä paksun kerroksen multaa päälle.

 Tämän kesän daalianjuuren tunnussana on pastellisävy. Viime vuonna laitoin todella vahvan pinkin sekä puna-valkoisen daalian kasvamaan. Ne kukkivat ihanasti pitkälle syksyyn. Yritin talvetta juuria torpan ulkoeteisessä kasvatusruukussaan ja ainakin toinen onnistui säilymään elinkelpoisena. Mutta siitä toisella kerralla kuvien kera.

Lampolakissa Ahti-Katti

Kohta vuoden vanha Ahti-Katti on jo omaksunut osansa lampolakissana - tai ainakin se päivystää lampolan eteisessä hiiriä ja rottia. 
Kun on eläimiä läävässä, niin aina on hiirulaisillakin ruokaa millä mässäillä; kauraa, kuivattua leipää.... Ja sitten niitä pieniä siimahäntiä ilmestyy eksponentaalisesti aika ajoin.
.
Sisäkatti tuo kaveri kuitenkin on ja yöksi se käpertyy sänkyyn jalkopäähän ja aamulla jatkuu työ ulkona pihapiirissä.

Tässä Ahti-Kattia kiinnostaa ihan valtavasti karitsojen maitopullo ja ternimaitoruisku.

 

Karitsakarusellin pyöreissä...

Ihana aurinkoinen kevätsää, ensimmäiset leskenlehdet 7-tien pientareella ja lampolassa juuri syntyneet neloskaritsat.

Voiko enää paremmin olla!                         TOSI SÖPÖJÄ - EIKÖ!?

Kolme pässipoikaa ja tuo yksi emon mahan alta kurkistava uuhityttö. Nelosiksi ovat reilun kokoisia ja vanha 8-vuotias Elisapetti hoitaa laumaansa asiantuntevasti. Viime vuonna sillä oli isot kolmoset.

Vasemmalla olevalle pässipojalle oli kyllä käydä ihan huonosti - oli joko syntynyt tai tönäisty 30l vesiastiana toimivaan rakennuspaljuun. Ehdin juuri ja juuri apuun pelastamaan kaveria kroolaamasta kylmästä vedestä. Nyt on jo lämmennyt lämpölampun alla.

 Kaikille vastasyntyneille annan lääkeruiskulla emältä lypsettyä ternimaitoa lääkeruiskulla. Näin saavat kaikki varmasti tarpeelliset vasta-aineet ja energiapotkua syntymän jälkeen.

Näin sakeaa rasvasta harvoin ternimaito on kuten tällä kertaa Elisapetilla. En saanut imeytymään maitoa ruiskuun, vaan sormella annostelin kitalakeen jokaiselle. Oli kuin sakeaa vaniljakastiketta.