Sitrussuukko - on se vaan niin hyvää!

Brunbergin Suukot ovat ihan parasta. Tämä sitruuna-limemaku on viedä kielen mennessään ja siksi pääsiäiseksi hankittu rasia tyhjeni uhkaavasti.

Meillä näitä herkkuja on aina ollut tarjolla kahvipöydässä. Mokka on suurin suosikkini.

 Brunbergin makeistehdas Porvoossa on valmistanut Suukkoja jo vuodesta 1951. Alkujaan Hellas valmisti niitä jo 1920-luvulla. Makuina Suukoissa oli mansikka, vanilja, mokka ja toffee alunperin. Nyt saatavilla on myös kausimakuja vaikka joulunajan karpalo-puolukka ja nyt pääsiäisen kunniaksi sitruuna-lime.

Suomessa makeista on kutsuttu neekerinsuukoksi tai -pusuksi vanhempaa perua olevan saksankielisen nimityksen Negerkuß, perusteella. Nimi muutetiin yleisen mielipiteen vuoksi vuonna 2001 Brunbergin suukoksi.

Suukko on ympäri maailmaa eri nimillä tunnettu makeinen, jonka alkuperä juontuu juutalaiseen  kremboon.

Joriininjuuri herää eloon talvihorroksesta

Myöhään syksyllä kannoin sisälle torpan eteiseen ihanasti kukkineen joriinin eli daalian. Mummu puhui daalioista joriineina ja nostalgista itsekin käyttää tuota sanaa.
Nyt en enää muista minkä väriset kukat tämä kesällä teki. Mutta hyvä mahdollisuus on saada siitä tietoa, koska joriini on säilynyt hengissä ja puskee nyt reippaasti uutta kasvustoa.

Vielä on kasvi aneemisen värinen, kun ei ole saanut tarpeeksi valoa, mutta kyllä se siitä voimistuu ja lehtivihreä palaa kasviin. On varmasti syytä istuttaa tuo joriini uuteen ja suurempaan ruukkuun. Toisaalta laitoin tämänkin ruukun pohjalle aimo annoksen hevonpaskaa ja se kyllä saattaisi antaa voimaa tällekin kasvukaudelle.

Nuo reunalla kiertävät perennat sain naapurin pikkupojalta  - oli itse ne varta vasten minulle istuttanut. Hyvin nekin ovat säilyneet. Täytyy kysyä uudestaan mitä ne ovat nimeltään.

Lisää kylvöhommia tehtynä

Gladiolukset ja daalianjuuri on upotettu kukkamultaan. Odotan innolla kauniita, värikkäitä ja komeita kukintoja viimeistään heinäkuun lopussa.


Olen perinteisesti aina esikasvattanut gladiolukset parin epäonnistuneen suorakylvökokeilun jälkeen. Toissa kesänä kun viimeiseksi gladioluksia laitoin, niin tällä esikasvatuksella sain todella näyttävät kukinnot aikaan- tietysti hevonpaskaa oli reilusti isoissa ruukuissa pohjalla.

Kuvan istutukseen laitoin vielä paksun kerroksen multaa päälle.

 Tämän kesän daalianjuuren tunnussana on pastellisävy. Viime vuonna laitoin todella vahvan pinkin sekä puna-valkoisen daalian kasvamaan. Ne kukkivat ihanasti pitkälle syksyyn. Yritin talvetta juuria torpan ulkoeteisessä kasvatusruukussaan ja ainakin toinen onnistui säilymään elinkelpoisena. Mutta siitä toisella kerralla kuvien kera.

Lampolakissa Ahti-Katti

Kohta vuoden vanha Ahti-Katti on jo omaksunut osansa lampolakissana - tai ainakin se päivystää lampolan eteisessä hiiriä ja rottia. 
Kun on eläimiä läävässä, niin aina on hiirulaisillakin ruokaa millä mässäillä; kauraa, kuivattua leipää.... Ja sitten niitä pieniä siimahäntiä ilmestyy eksponentaalisesti aika ajoin.
.
Sisäkatti tuo kaveri kuitenkin on ja yöksi se käpertyy sänkyyn jalkopäähän ja aamulla jatkuu työ ulkona pihapiirissä.

Tässä Ahti-Kattia kiinnostaa ihan valtavasti karitsojen maitopullo ja ternimaitoruisku.

 

Karitsakarusellin pyöreissä...

Ihana aurinkoinen kevätsää, ensimmäiset leskenlehdet 7-tien pientareella ja lampolassa juuri syntyneet neloskaritsat.

Voiko enää paremmin olla!                         TOSI SÖPÖJÄ - EIKÖ!?

Kolme pässipoikaa ja tuo yksi emon mahan alta kurkistava uuhityttö. Nelosiksi ovat reilun kokoisia ja vanha 8-vuotias Elisapetti hoitaa laumaansa asiantuntevasti. Viime vuonna sillä oli isot kolmoset.

Vasemmalla olevalle pässipojalle oli kyllä käydä ihan huonosti - oli joko syntynyt tai tönäisty 30l vesiastiana toimivaan rakennuspaljuun. Ehdin juuri ja juuri apuun pelastamaan kaveria kroolaamasta kylmästä vedestä. Nyt on jo lämmennyt lämpölampun alla.

 Kaikille vastasyntyneille annan lääkeruiskulla emältä lypsettyä ternimaitoa lääkeruiskulla. Näin saavat kaikki varmasti tarpeelliset vasta-aineet ja energiapotkua syntymän jälkeen.

Näin sakeaa rasvasta harvoin ternimaito on kuten tällä kertaa Elisapetilla. En saanut imeytymään maitoa ruiskuun, vaan sormella annostelin kitalakeen jokaiselle. Oli kuin sakeaa vaniljakastiketta.

Olen juuri valmistunut Martta-nukke 27.3.2017

 Siinä se monien ahkerien tuntien uurastus on nyt valmiina!

Seuraavalla ja viimeisellä kurssikerralla nukke saa vaatteet ylleen 

ja

kaipa se nimikin sitten julkistetaan.

 

 

Kiireesti vihannesten siemenet multaan - okra ja viidakkokurkku

Jo taidan olla hiukan myöhässä vihannesten siementen esikasvatuskylvöjen kanssa. Toivottavasti lämpö ja valo keittiön ikkunanlaudalla jouduttaa itämistä ja saa puhtia kasvuun. Olisihan se mukavaa saada jotain tuotostakin näistä kahdesta uudesta  kokeilusta.

Okraa ( (Abelmoschus esculentus) olen syönyt aiemmin ulkomaan reissuilla ja se on ihan hyvää mm. kasvispadassa. Vihanneksessa on on pieniä siemeniä ja tärkkelyspitoista kasvilimaa. Keitettäessä okralima saostaa pataruoat perunajauhojen tapaan.
Okran sanotaan vaativan pitkän ja kuuman kesän menestyäkseen, joten Suomessa sitä ei voi viljellä. Kasvihuoneessa ja esikasvatettuna se saattaa kyllä onnistua.  Okra kasvaa noin 1,8 m korkeaksi ja saattaa tarvita tukemista.

Siemenpussissa oli paljon siemeniä ja jos itävyyskin on 92% luokkaa, niin kyllä pitäisi edes jokin lähteä kasvamaan. Pussillinen siemeniä maksoi 1,50e.

 Viidakkokurkusta (Melothria scabra) ei ole mitään kokemusta tai tietoa, muuta kuin mitä pakkauksessa luki: kurkkumainen meksikolainen vihannes, joka tekee 3cm kokoisia hedelmiä. Ne sopivat säilöntään, salaatteihin ja wokkeihin. Joten hauskaa nähdä millainen kasvi siitä kasvaa ja miltä maistuu.
Pakkauksessa kerrottiin sen sisältävän 5kpl siemeniä. Oikeasti siemeniä oli 9kpl ja ne olivat todella pieniä. Pussi maksoi jotain 4 euroa. Itävyydeksi ilmoitettiin 80%.

Lopuksi peitin kasvulaatikot tuorekelmulla saadakseni lämpimän mikroilmaston ja tasaisen kosteuden kuten kasvikuoneessakin. Yksi iso syy oli myös estää Ahti-Kattia kuopimasta istutuksia ja kokeilemasta sitä käymälänä.