Kriinumi kasvaa kohisten

Eletään viikkoa 12 ja päivät ovat pidentyneet hurjasti!

Kriinumi on virkistynyt ja kasvanut mielestäni todella hyvin. Pisin lehti on jo puolimetrinen ja muutenkin runko on tukevoitunut. 

Varmasti uusi isompi ruukku ja uusi kasvualusta ovat antaneet potkua ja kasvuvoimaa. Laitoin ruukun pohjalle aimo annoksen palamatonta hevosenpaskaa ja päälle uutta kukkamultaa. Sitten hyvä kastelu ja torpan pöydälle hyvään valoon rauhassa kasvamaan.

Toivottavasti kriinumi innostuu kukkimaan!

 

Ulkohuusin taidetta menneeltä vuosituhannelta - kuka muistaa mainoksen?

Ulkorakennuksen kyljessä nököttävän ulkohuussin seinällä, hyvässä tallessa kehyksessä lasin alla on ollut vuosia tälläinen Koffin I olut mainos.

Pitänee ottaa mainoskuva talteen - en vaan tiedä mihin sen laittaisin, kun ulkohuussi on purku-uhan alainen.

 Huussin purkaminen on aloitettava ennenkuin tämän "asunnon" kaverit heräävät ja olisivat eri mieltä asiasta

Martta-nukke päätä vaille valmis

Nyt alkaa jo tulla valmista nukkea pikkuhiljaa.

Vartalo on ommeltu ja täytetty tiukkaan kuivalla sahajauholla. 

Olkavarsi suljettu tiukasti käsin pikkupistoilla.

Käsivarret liimattu ja solmittu käsivarsipusseihin.

Ja käsivarret ommeltu myös tiukkaan kiinni vartaloon - ompeleet eivät ole kauniita enkä ole niistä ylpeä, mutta jäävät onneksi pään kiinnityksen alle.

Mutta pää puuttuu vielä!

Chilit itävät...

Sain chileihin hurahtaneelta kaveriltani tammikuun lopussa kirjelähetyksenä kahdeksan erilaista pientä chilinsiemen nyssäkkää.
En silloin ehtinyt niitä heti istuttaa ja vähän hävetti, kun olin ne saanut enkä niitä heti kylvänyt. Helmikuussa siten jokainen laji pääsi omaan nimikoituun purkkiinsa. Hyvä kastelu ja tuorekelmua suojaamaan ja muodostamaan mikroilmaston kuin kasvihuoneessa. Ja tietysti suojaan Ahti-Katilta!

Nyt on muutama lajike itänyt; Bird's Eye Baby, Gambian "mitälie", Numex Twilight, Pimenta Diomar ja Lemon Drop/ Lemon Hot.
Gambian siemenet olivat kaikki sinisiä. Ilmeisesti olivat tuholaissuojattuja kuten siemenviljakin meillä täällä.

Vielä elonmerkkejä odottelen mm. Rocotosta, Aji Benitosta ja Bolivian Rainbow'sta.

Omakasvattamat Cayenne Long Slimit ovat kaikesta huonosta hoidosta ja taitamattomuudesta huolimatta talvehtineet hyvin. Kohta vaihdan ne isompaan ruukkuun, lisään hevonpaskaa ja uutta multaa.

Mineriittilevyjen purkua ulkosaunasta

Tähän keljuun purkuhommaan saa kulumaan ilmeisesti tässä maaliskuussa melkein jokasen hetken minkä torpalla joutaa olemaan. Niin hidasta se on, kun vielä korkeanpaikan kammoisena täytyy hiljaa, hiljaa yrittää kavuta maanpintaa korkeammelle ja ensin varmistelle sata kertaa, että ikivanhat tikkaat pysyvät pystyssä.

Tämä punamullan-värinen pömpeli istuu kuitenkin huomattivasti paremmin torpan pihan miljööseen vaikka tälläisenä rujona kuin inhokki-mineriiteillä kuorrutettuna.
 





No, nyt on kolmesta seinästä purettu mineriitit, risainen tervapahvi poltettu ja pieni osa levyistä pakattua muovilaatikoihin kaatopaikalle vientiä varten.

Saunaosan päätyseinä on ihan laho. Eristepurut näyttävät kyllä kuivilta, mutta kaikki ne puretaan pois lopuksi.

 Yhtä pahalta näyttää takaseinäkin. Vihertyneitä levyjä on pudonnut, seinä pullistelee ja vuorilautoja on pudonnut...tai onkohan niitä edes ollutkaan koko räystään pituudelta..

Ensimmäiset kevään merkit puutarhassa 2017

Auringon valon ja lämmön voimasta ovat vanhassa kattilassa kasvattamani isomaksaruohot alkaneet puskea uutta kasvustoa esille.

Toivottavasti huomiseksi ennustettu "kevättalvenmyrsky" ei ihan pahaksi nouse ja tuhoa näitä hentoja kevään merkkejä.

Martta-nukkeni pellavapää

En ole pysynyt laskuissa montako kertaa olemme Martta-nukkekurssille viikottain kokoontuneet, mutta nyt alkaa nuken pää ja identiteetti hahmottua.

Kasvot ja ilme ovat valmiina suppusuuta ja kulmakarvoja myöten. Myös tukka on "kasvanut" päähän tälle "elovena-tytölle".

Jopa nimi tyttöselle alkaa muodostua huulilleni, mutta ei ihan vielä ole selkeinä tavuina ulos tavattavaksi.

Illan päätteeksi oli palattava taas kuin alkupisteeseen. Olen hukannut ensimmäisen nukenkropan jollakin ihmeellisellä tavalla ja nyt on tehtävä 2. versio.
Mutta ei se mennyt sekään kuin "strömsössä", vaan tuli ommeltua nurjat ja oikeat puolet sekaisin eikä ratkojalla ollut mitään tekoa, kun ommel oli tiheää 1,5 tikkiä.
Ja TAAS tein uuden 3. version. Olin ajatellut, että saattaisin tehdä jopa toisenkin nuken vaikka seuraavalla kurssilla ja kangasta riittäisi vaikka kokonaiseen sisarusparveen - eipä taidakaan riittää.