Kotijuustoa kutunmaidosta

Ei sitten onnistunut lainkaan kotitekoisen fetan valmistus Martta-kutun maidosta. Se pilaantui ja haisi todella pahalle vaikka oli vahvassa suolaliemesä tekeytymässä.

Ei lannistuta. Nyt on tehty kotijuustoa Martan ja Hertan maidosta. Ja kaikki meni kuten Strömsössä!

Ravintolakattilassa on heroittumassa 6 litraa kutunmaitoa sekä 2 litrasta piimää ja kuudesta omien kanojen munista tehtyä hapatetta. Maito on kuumennettu ensin reilusti höyryäväksi ja sen joukkoon on rauhallisesti sekoittaen lisätty hapateseos.

Heroittumisen jälkeen massa sai vielä hetken rauhassa kiinteytyä ja hera muuttua mahdollisimman kirkkaaksi. Reikäkauhalla varoen juustomassa nostettiin kulhoon. Massa suolattiin ja laitettiin muottiin valumaan yöksi jääkaappiin. Herasta leivottiin sämpylöitä.

Valmis kotijuusto kutunmaidosta. Maistuu täyteläiselle ja sopivasti kutulle, jotta herkempikin voi reilusti maistaa.
Olihan tuo 10 litran kattila kyllä ihan täynnä, mutta silti  lopputuloksena oli reilunkokoinen juusto. Tuossa se on tarjolla isolla a la carte -lautasella.

Hyasintteja jouluksi - jos ehtivät

Hyasintti on mielestäni ainoa oikea joulukukka amarylliksen ohella. Hyasintteja ei ole koskaan jouluna liikaa. Huumaava tuoksu kuuluu asiaan.

Hyvissä ajoin syksyllä hankin hyasintinsipuleita joulukukiksi kasvattaakseni. Mutta niinhän siinä kävi, että unohtuivat torpan skafferin nurkkaan viime sunnuntaihin saakka.
Joten eilen laitoin "Gipsy Queen" lajikkeen sipulit vanhoihin  laseihin veteen jouduttaakseni juurten puhkeamista ja jo tänään niissä näkyi kasvun merkkejä. Sisällä lämpimässä saavat nyt aloittaa kasvun - ehkä sitten ehtivät kukkaan jouluksi.

Ikivihreä löytökasvi

Tämän mielenkiintoisen kasvin löysin muutama vuosi sitten juuri marraskuussa samoihin aikoihin kuin nyt yhden 1800-luvun työläisten asunnoiksi rakennetun "rivitalon" pihan perukoilta.

Äiti oli juuri muuttamassa pois tuosta ihanasta vanhasta hirsitalo-rivarista tulevan ison remontin alta. Siistin pihaa ja yhden kivenkolosta kuihtuneiden heinien seasta pilkisti tuoreen vihreitä lehtiä. Luulin kasvia ensinäkemältä muoviseksi, mutta eihän se ollutkaan.

Kaivoin kasvin ylös ja vein sen torpan puutarhaan suunnilleen samakaltaiseen paikkaan, josta olin sen löytänytkin. Tapahtumasta on jo kulunut kolmisen vuotta ja parilehtisestä pikkukasvista on jo tullut "havaittava" pensas.

Luulen, että kasvi on päätynyt jonkun äitiä edeltävän asukkaan joulukukkakorista kivenkoloon poisheitettynä, mutta se onkin sinnitellyt siellä kesät ja talvet. Toivottavasti se kestää tämänkin talven ja kasvaa edelleen.

Jos tiedät mistä kasvista on kyse - niin kerrohan!

Oma villi veikkaukseni on misteli?!  Ainakin joskus muistaakseni joulukukkakoreissa niitä oli tai ainakin sillä nimellä me niitä kutsuimme.

Puuropadallinen purkunauloja

Kun oikein todenteolla purettiin torpalla kaupanteon jälkeen kaikkia virityksiä aina 1920-luvulta 1970-luvun lastulevyihin ja viimeisen omistajan 1990-luvun juttuihin, pikkuhiljaa käsiin kertyvät naulat ja nupit piti laittaa johonkin. Lähimmäksi osui kirpparilta löytämäni vanha ja rujo puuropata.
Siihen niin itse, remontti-reiska kuin sähkömieskin jokainen vuorollaan tyhjensi naulat taskuista ja nyt niitä on padallinen.
 En ole raaskinut niitä heittää poiskaan. Joten tällä hetkellä ne puuhellan laidalla muistuttavat ankarasta aherruksesta.

Ollaan kuin kissa ja koira...

Vanha sanonta ei taida pitää paikkaansa tämän ystävyyspari kohdalla.

Miina 6v ja Ahti-Katti 6kk ovat ylimmät ystävät ja riehuvat keskenään rajusti sisällä. Mutta kun ilta saapuu ja talo rauhoittuu - niin ollaan niin kiltisti yhdessä sohvalla. Itseasiassa meitä on siellä kolme - yritän itsekin mahtua sinne katsomaan telkkaria ja aina ollaan hyvin sovittu kun sopu tilaa antaa meidän laumassa.

Huovutetut villasukat

Joskus iskee kaiken muun tohinan keskellä "käsityö-kärpänen". Näin yhdessä lehdessä ihanat huovutetut villasukat ja ihastuin niihin todenteolla.
Ei kun Novitan tehtaanmyymälään ja ostoskoriin Joki -lankaa ja nro 7 puikot. 
Uskomattoman hankalaa kutoa noin isoilla puikoilla ja noin suurikokoisia sukkia. Tuntui ettei mikään entinen osaaminen täsmännyt tuossa mittakaavassa, vaikka olen kyllä tämän talouden villasukissa aina pitänyt.

 

 Tässä vertailun vuoksi ulkoilukenkä nro 37 ja sukka-aihio

 Tavallinen sukka huovuttamattoman rinnalla

 Sukka-aihiot pestynä 40 asteessa pesukoneessa pyyheliinan sisällä, jossa ne eivät pysyneet tietenkään. Olivat kovat koppurat ja osin vielä huovuttuneet YHTEEN keskeltä! Saimme Ahti-Katin kanssa kynsisaksilla nipsutella sukkaosat auki, jotta saatiin venyttää sukat kuosiinsa. Jälkikäteen käsityön ammattilainen neuvoi, että kannattaa laittaa kuplamuovia sisälle estämään yhteen tarttuminen.

 

 Vihdoin ja viimein sukat venytettynä kalossien päälle kuivumaan ja muotoutumaan

 Laadun tarkkailua!

Kelpaa...

Talvi on tullut Erikasmäkeen - kissaluukut kiinni!

Pakkasta on ollut jo muutamana päivänä ihan pirtsakkaasti ja torpassa on lämmitetty puuhellan ja pönttöuunin voimin.

Lattia tuntuu vähän viileältä jaloissa, vaikka ei sentään "sukat pyöri jalassa" eikä "töppöset jäädy kiinni lattiaan".

Mietin, että pitäisikö alapohjan tuuletusluukut eli kissaluukut sulkea vai mitä tehdä?

Ystävältä - rakennusalan ammattilaiselta sain kuitenkin sellaiset neuvot, ettei luukkuja tule sulkea vaan antaa niiden olla auki. Ilmeisesti muuten tulee sulkea ja avata niitä kokoajan säätilan mukaan.

Torppa on seisonut kivipaasi -jalustallaan jo kohta 100 vuotta enkä halua sitä omalta osaltani pilata.

Otin muutaman kuvan kissaluukusta sisälle alapohjaan ja tälläiseltä siellä näyttää. Yhtään ei ainkaan haissut pahalle - ei homeelle eikä muutenkaan.