Vinttigallerian aarteita: Hyrrä

Joskus viime talvena sain haltuuni ihanan turkoosinvärisen Nanny Stillin maljakon. Tämä Riihimäen Lasin mallistossa oleva maljakko 1970-luvulta on nimeltään Hyrrä.

Maljakkoa on valmistettu kapeina eri korkuisina, että matalina ja leveinä malleina. Maljakosta on useita erivärisiä versioita mm. kirkas, sammaleen vihreä, violetti, siniharmaa. Hyrrien hinnat ovat olleet nousussa. Pyyntihinnat ovat olleet mallista riippuen 50-100 euron luokkaa.

Hyrrä on pyörittäen puhallettu värilasi -maljakko, joka on noin 24cm korkea ja painaa 422g.

Viinirypäleen rankoja...

Eilen kävin kaupungissa kaupoilla ja aina tarttuu jotain mukaan tuomisina torpalle. Tälläkertaa poistomyynnissä oli viinirypäleen rankoja ruukkutaimina, joiden pitäisi talvehtia jopa -30 asteessa ja viihtyä myös lämpimässä + 30 asteen helteessä. Rangat olivat aika ohuita, heiveröisiä ja lähes lehdettömiä. Sellaisia ne kai ovatkin tähän aikaan vuodesta.

Enpä tiedä mitään viinirypäleiden kasvattamisesta, mutta ajattelin kokeilla. Tarjouksessa oli kaksi kappaletta alle kympin ja lisäksi ystävällinen myyjä antoi vielä yhden kaupantekijäisiksi.

Tänään vein rangat mökille ja istutin suurempaan ruukkuun kaikki kolme yhdessä. Ajattelin yrittää talvettaa niitä maakellarin uumenissa. Tuossa jo vähän parhaat päivänsä nähneessä ja remonttia odottavassa maakellarissa on kolme peräkkäistä huonetta; tuulikaappi, pieni keskikomero ja isompi noin 6-7 neliön varsinainen kellariosa. Sinne takaosaan sen ruukun vein.
Jos talvesta tulee mahdottoman kylmä, on siellä kellarinosassa edellisen omistajan asentama pakkasvahti pitämässä tilan ainakin +/- nollassa. Keväällä sitten pääsevät muhevaan hevonpaskalla höystettyyn multaan, niin katsotaan miten menestyvät.

Harlamovskin sadosta riittää...

Mehua, omenalohkoja pakasteeseen pussitolkulla ja edelleen riittää Harlamovskin sadosta omenoita.

Nyt työn alla ovat perinteiset omppulohkot sokeriliemessä. Vähän tuunasin lientä sitruunalla ja vaniljalla. Ja hyvää tuli. Parempia kuin peltipurkissa ostettavat säilykepäärynät.

Pari isohkoa purkkia on jo valmiina näitä kotitekoisia ns. reksattuja omenoita ilman reksausta ja omenoiden jalostaminen uuteen säilyvään muotoon jatkuu edelleen.

Vanha Emma-rouva tummanpunaisessa mekossaan...

Vuosia sitten olin hyvin vahvasti sitä mieltä, että kristallikruunut ovat ihan hirveitä ja Emma-tuolit vielä hirveämpiä otuksia.

Nyt on mieli muuttunut - voi siis vanhakin "uusiutua" mieleltään ja rumasta tulla kaunis katsojan silmässä.
Emma-tuolini ei ole ihan mahdottoman vanhaa mallia ja kangas on ihan alkuperäinen.  Nyt vanha rouva tummanpunaisessa mekossaan palvelee yöpyjiä yläkerran Ruusutarha-vinttikammarissa. Matalaan pikkukammariin kun ei voi edes ajatella isojen ja raskaiden huonekalujen kantamista. Eikä tilaakaan olisi niitä käyttää.

WANTED

Etsin vanhalle rouvalle kaveriksi vanhuudenpäiviksi vastaavanlaista tuolia - jos jostain löytyisi hänelle sopiva kaveri  =) Antaisitko vinkin!

Torpan alakerran itsetuunattu ilme

Kohta on kulunut kolme vuotta siitä, kun ensimmäistä kertaa astuin sisään torppaan.
Eivät ensivaikutelmat olleet oikein innostavia - mutta jo toisella kerralla "projekti" tuntui ihan omalta.

Nyt on revitty, raavittu, sadateltu, poistettu roskia, nikkaroitua, maalattu ja tuunattu - jopa tuumailtukin!

Ja tähän ollaan nyt päästy. Olen ikionnellinen pikkutorpan emäntä!

Tuvan rauhassa, käkikellon alla vanhassa kiikkutuolissa on rauhoittavaa juoda kuppi kahvia ja rentoutua.
Ahti-Katin valtakunta on tässä - päästetään se siis irti hiiripartioon näin syyssäiden kylmentyessä.

Ahti-Katti 5kk

Keittiössä koko ikänsä - aina oppii jotain uutta!

Pikkusisko yritti vuosia sitten rautalangasta vääntää isosiskolle, että millaisesta raaka-aineesta perheelleen nyt ruokaa väsää - siellä muutaman tuhannen kilometrin päässä. Ei ollut yhteistä nimeä tuotteelle. Ei ymmärtänyt isosisko - mutta nyt tietää.

Paikallisessa marketissa kiertelen aina, jos on aikaa, hevi-osastolla katselemassa mitä uutuuksia tai uusia lajikkeita tuotteista on kaupan. Sekä mielenkiinnosta että ammatillisestikin kiinnostuneena. Nyt sitten bongasin vieraannäköisen kasviksen, jonka kyltissä luki Eddo. Kilohinta oli rapiat 6,90euroa. Ostin kaksi kappaletta ja katsotaan mitä niistä syntyy. Ei ehkä mitään iso eväspadallista, mutta maistiaisiksi ainakin.Olivat Eddot pieniä, laitoin kuvaan perunan mittasuhteita kuvastamaan. Eddot painoivat noin 80g/kpl

Laitoin myös serkkupojallekin viestiä, että mitä Eddosta tekisi vaikka afrikkalaiseen tapaan - siellä kun tällähetkellä on reissussa. Katsotaan millaisia vinkkejä saan... =)

Netistä selvisi, että tällä juureksella on monta nimeä  -  taro, taaro, dasheen ja cocoyam. Taisi "elefantinkorva" olla lempinimi. Taaro (Colocasia esculenta) on vehkakasvi, jota kasvatetaan kosteilla trooppisilla alueilla ruoaksi tyvimukuloiden vuoksi. Afrikassa ja Oseaniassa taroa käytetään hiilihydraatin lähteenä, ja sitä syödään riisin tai perunan tapaan.

Puutarha-blogista näin, että joku innostunut oli laittanut mukuloita kasvamaan kukkaruukkuun hyvällä menetyksellä. Taidan itsekin hakea pari mukulaa lisää ruukkuviljelykokeiluun.

Vinkkejä ruokaohjeiksi - KIITOS!

Maitolaiturin virittäytyy syysasuun...

Loppukesästä sain torpan pihatien varteen mieheni rakentaman maitolaiturin. Viime viikonloppuna korjasin maitolaiturilta pois kesäkukka-kattilat ja tilalle istutin noita ihania pieni callunoita.

Rakastan noita vanhoja ruoisteisia maitotonkkia. Niissä on oikeasti rahdattu maitoa vielä 1950-luvulla!

 Tämä maitolaituri ei mukaele Mikkelin osuusmaijerin maitolaiturimallia, kuten kotipihallamme oleva. Tämä on kevyt versio - yhdistelmä maitolaituria ja isoa postilaatikkoa =)