Wildly Flowering Finland: Keltasauramo (Anthemis tinctoria)

Kaikenlaisia kasveja sitä näkee teidenvarsilla ja saa ihan paniikkijarruttamaan ettei aja "onnensa ohi". Luulin, että ainakin suurimman osan Suomessa kasvavista "rikkaruohoista" tuntisin, mutta ei sitten läheskään. Tämäkin keltasauramoksi yhdellä nettisivustolla tunnistettu kasvi kukki erittäin paahteisella moottoritien penkalla. Minulle ihan uusi tuttavuus täällä Kaakkois-Suomessa.

Tutustuin kasviin ja onhan sillä ollut ihan järkeenkäypä historia, miksi ikäluokkani ei ole sitä juurikaan tavannut luonnossa. Kasvi kuuluu ns. muinaistulokkaisiin eli arkeofyytteihin  Suomessa.  Keltasauramon pähkylöitä on löydetty kaivauksissa Turun seudulta 1300–1500-lukujen maakerrostumista. Lajin arvellaan olleen tuolloin harvinainen ja paikallinen erikoisuus.
Laji lienee kulkeutunut meille pääasiassa keski- ja eteläeurooppalaisen heinänsiemenen joukossa ja yleistynyt vasta kylvöheinän viljelyn laajentuessa. Sen kukoistuskausi ajoittui heinänviljelyn alkuaikaan 1800-luvun loppupuolelle. Kun viljelytekniikka kehittyi, taantui keltasauramokasvustot
heinäpelloilta ja laji hävisi jo vuosikymmeniä sitten.
Nykyisin keltasauramoa voi tavata villinä kuivilla kedoilla ja tienpientareilla. Tämänkin ihailemani kasvuston siemenet lienevät tulleet heinänsiementen tai mullan joukossa, kun moottoritien penkereitä pari vuotta sitten katettiin mullalla.

Keltasauramon kirkkaankeltaisia kukkamykeröitä on käytetty jonkin verran villa- ja silkkilangan värjäämiseen. 

Nykyisin värikäs keltasauramo on melko suosittu puutarhojen koristekasvi, joka kukkii pitkään, melkein koko kesän.
Keltasauramo kasvaa 20–80 cm korkeaksi ja on tavallisesti haaraton tai niukkahaarainen. Yksittäiset kasviyksilöt eivät ole kovin pitkäikäisiä, mutta kanta lisääntyy omatoimisesti siemenestä sopivilla paikoilla, vaikkapa pihan hoitamattomassa, ketomaisessa nurkassa.
Itsekin nyhdin muutaman kasvin ja toin tänne torpalle kesäiloksi.

Wildly Flowering Finland: Ketoneilikka (Dianthus deltoides)

Suomen luonto näyttää nyt kyllä parastaan tällä hetkellä. Kaikkia ihania ja värikylläisiä kukkia on jokapaikassa.

Ketoneilikka on aina ollut yksi suosikkini. Tämä rehevä 25cm korkea tupas kukki maantien poskessa kuivassa paikassa.

Kuistin punainen väritys

Pikkuhiljaa etenee kuitin rakentaminen. Nyt kun remonttireiskalla on muita kiireitä, maalailen aikani kuluksi kuistin ulkoseiniä.
Löysin Strömforsin Ruukista Roseborgin Liiteristä pellavaöljymaalia. Se on kyllä ruotsalaista, mutta väriltään just passelia "Engelsk röd".

Wildly Flowering Finland: Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium (L.)

Todella vaikuttava näky tienrientareella, kun sata metriä pitkä ja kymmenisen metriä leveä alue kukki näitä "Rentun ruusuja" raivatun ojanvarren penkalla Loviisan lähistöllä. Vaikka oli sateinen ja pilvinen sää, oli pakko pysähtyä ihailemaan näiden rikkaruohojen valtavaa värikylläisyyttä.

On näitä "rikkaruohoja" meillä aina kerätty kukkakimpuksi tai osaksi kesäisiä kukkakimppujakin sen komean ja näyttävän kukinnon vuoksi.

Maitohorsma on metsien, raivattujen maa-alueiden ja metsäpalojen (kutsua tulikukaksi) jälkeen pioneerilaji ja se valtaakin itselleen hyvin nopeasti vapaat kasvupaikat. Maitohorsma leviää tehokkaasti sekä siementen että juurakon avulla. Suurenkin esiintymän yksilöt saattavat olla yhtä kloonia tehokkaan juurakkoleviämisen vuoksi.  Maitohorsma viihtyy hyvin erilaisilla kasvupaikoilla sekä emäksisessä että hieman happamassa maassa.

 Maitohorsmaa ja sen lehtiä voidaan myös käyttää ravintona : nuoria lehtiä voi käyttää salaateissa ja kuivata teeaineksiksi. Kitkerän maun teestä saa pois ennnen kuivaamista fermentoimalla lehdet. Nuoris versoja voi käyttää parsan tavoin esim. kiehauttamalla varsia hetki suolavedessä ja nauttimalla ne voisulan kanssa.

Horsma on komea kasvi, se kasvaa yleensä noin 50–150 cm korkeaksi, jopa kaksimetriseksi. Horsma on yleinen koko Suomessa. Maitohorsman kukat ovat yleisimmin pinkkejä ja harvemmin vaaleanpunaisia tai valkoisia Kukkien halkaisija on 2–3 cm.

Wildly Flowerig Finland: Suopursu (Rhododendron tomentosum ent. Ledum palustre)

Suomi on tunnettu metsistään, mutta yhtä upeita ovat myös moninaiset suot ja niiden kasvustot. Jo jonkin aikaa soilla on kukkinut valkoisin pienin kukkaryhmin suopursu. Kasvia kosketettaessa siitä leviää huumaavan voimakastuoksu. Ei ehkä niin parfyyminen, pikemminkin metsäisen voimakas haju, joka joillekin ihmisille saattaa aiheuttaa helposti päänsärkyä.

 

Suopursu kasvaa pääasiassa erityyppisillä kuten rämeillä, rämekorvissa ja kalliosoistumilla. Hyvin kosteissa suomaissa se ei viihdy. Sopursu kasvaa 30–100 cm korkeaksi pystyvartiseksi ja pensasmaiseksi varpukasviksi.

Suopursu on lievästi myrkyllinen. Suomessa ja Ruotsissa sitä on vanhastaan käytetty sekä rohtona, mausteena että desinfioimiseen. Ulkoisesti suopursua on käytetty kääreinä reuman ja ihotautien hoitoon tai sisäisesti nautittuna teenä. Sitä on käytetty myös viinan ja oluen maustamiseen. Suopursujen lehtien ja kukkien keitinvettä käytettiin syöpäläisten hävittämiseen kotieläimistä ja koiperhosten ja luteiden karkottamiseen. Aikaisemmin suopursurohdosta on voinut ostaa Suomessa apteekeista.

Kriinumi kukkii!!!

Se kukkii vihdoinkin ensimmäistä kertaa ja valkoisin kukin. Kerrassaan ihanaa, kun luulin talvella sen jo kuolleen.

Flammentanz - ruusunkukkien riemua!

Torpalla kukkii ensimmäistä kertaa kunnolla jo ensimmäisenä kesänä istuttamani köynnösruusu. Ilmeisesti alunpitäen se oli istutettu liian matalaan ja jalostuskohta melkein paleltu viime talvena. Nyt ruusu on saanut lisää multaa juurelleen ja toivon, että ensi vuonna saataisiin ihastella näitä perinteisen kauniita kukkia.

Kuin veljekset - Aulis ja Ahti-Katti

Nuo ihanat pojat ne jaksavat leikkiä ja syödä vuorotellen. Kun Aulis 3kk nukkuu päikkäreitä, niin Ahti-Katti 1v. 2kk käy ulkoilemassa.
Ahti-Katti opettaa Aulikselle hyvän hiirikissan elkeet jo pienestä pitäen kuin emo konsanaan.
Voi noita veijareita!