Raparperi - EI IHAN VIELÄ!

Nyt jo raparperi Victoria puskee läpi jään kohti valoa. Ihan vielä ei kyllä kannattaisi - ettei tule takatalvea ja palelluta kasvustoa. Paikkana istuksella on eteläinen pikkuinen raparperipenkki, mutta kaikkialla on vielä kuitenkin lunta ja jäätä.

Tähän saakka vasta huhtikuun lopussa aikaisintaan on näkynyt uutta tulokasta, mutta onkohan niin, että ilmastonmuutos alkaa vaikuttaa.

Vinttigallerian aarteita: Nro 1492 Tamara Aladin

Aladinin maljakoita on taas kertynyt ihasteltaviksi muutama kappale.

Kauniita nämä maljakot ovat puhtaina ja kuin kristallinhohtoisia.

Aladinin ihan perinteisen sylinterinmallisia maljakoita aina silloin tällöin löytyy kirppareilta ja olen niitä oikeastaan jopa haeskellutkin. Ainoa harmi näiden maljakoiden kohdalla on, että useissa on suuaukon reunasta lohkeillut palasia tiskauksesta johtuen. Käyttömaljakkoina niissä on pidetty esillä kukkia ja vedestä jäänet tahrat on hangattu pois metallivartisella pulloharjalla, jolloin reuna on vaurioitunut.

Maljakot ovat muottiin kiinnipuhallettua, kylmäkarkaistua ja suuhiottua väriverholasia. Niitä on valmistettu Riihimäen Lasi Oy:ssä vuosina  1967 - 1968.

Tuotesarjaan kuuluu kolme erikokoista maljakkoa.

Korkeutta näillä perusmaljakoilla on 18cm, 22cm ja 28cm . Pienempi malli painaa noin 400g, 500g ja suurempi noin reilut 800-900g. Väreinä on tuotannossa ollut ainakin mm. kirkas, tummavioletti, sammaleenvihreä, ruskea ja turkoosi. Lisäksi joissakin maljakoissa on myös hopea-tai alpakkapanta, johon on kaiverrettu muistokirjoitus tai lahjoittajan nimi.

Ajanjakson maljakoissa on ollut "Tassu" -tarra tai metallinen Ilves-tarra.
         

Maljakoista pyydetään tällä hetkellä noin 30 euroa pienemmästä ja isommasta 50euroa.

Kriinumi kasvaa kohisten

Eletään viikkoa 12 ja päivät ovat pidentyneet hurjasti!

Kriinumi on virkistynyt ja kasvanut mielestäni todella hyvin. Pisin lehti on jo puolimetrinen ja muutenkin runko on tukevoitunut. 

Varmasti uusi isompi ruukku ja uusi kasvualusta ovat antaneet potkua ja kasvuvoimaa. Laitoin ruukun pohjalle aimo annoksen palamatonta hevosenpaskaa ja päälle uutta kukkamultaa. Sitten hyvä kastelu ja torpan pöydälle hyvään valoon rauhassa kasvamaan.

Toivottavasti kriinumi innostuu kukkimaan!

 

Ulkohuusin taidetta menneeltä vuosituhannelta - kuka muistaa mainoksen?

Ulkorakennuksen kyljessä nököttävän ulkohuussin seinällä, hyvässä tallessa kehyksessä lasin alla on ollut vuosia tälläinen Koffin I olut mainos.

Pitänee ottaa mainoskuva talteen - en vaan tiedä mihin sen laittaisin, kun ulkohuussi on purku-uhan alainen.

 Huussin purkaminen on aloitettava ennenkuin tämän "asunnon" kaverit heräävät ja olisivat eri mieltä asiasta

Martta-nukke päätä vaille valmis

Nyt alkaa jo tulla valmista nukkea pikkuhiljaa.

Vartalo on ommeltu ja täytetty tiukkaan kuivalla sahajauholla. 

Olkavarsi suljettu tiukasti käsin pikkupistoilla.

Käsivarret liimattu ja solmittu käsivarsipusseihin.

Ja käsivarret ommeltu myös tiukkaan kiinni vartaloon - ompeleet eivät ole kauniita enkä ole niistä ylpeä, mutta jäävät onneksi pään kiinnityksen alle.

Mutta pää puuttuu vielä!

Chilit itävät...

Sain chileihin hurahtaneelta kaveriltani tammikuun lopussa kirjelähetyksenä kahdeksan erilaista pientä chilinsiemen nyssäkkää.
En silloin ehtinyt niitä heti istuttaa ja vähän hävetti, kun olin ne saanut enkä niitä heti kylvänyt. Helmikuussa siten jokainen laji pääsi omaan nimikoituun purkkiinsa. Hyvä kastelu ja tuorekelmua suojaamaan ja muodostamaan mikroilmaston kuin kasvihuoneessa. Ja tietysti suojaan Ahti-Katilta!

Nyt on muutama lajike itänyt; Bird's Eye Baby, Gambian "mitälie", Numex Twilight, Pimenta Diomar ja Lemon Drop/ Lemon Hot.
Gambian siemenet olivat kaikki sinisiä. Ilmeisesti olivat tuholaissuojattuja kuten siemenviljakin meillä täällä.

Vielä elonmerkkejä odottelen mm. Rocotosta, Aji Benitosta ja Bolivian Rainbow'sta.

Omakasvattamat Cayenne Long Slimit ovat kaikesta huonosta hoidosta ja taitamattomuudesta huolimatta talvehtineet hyvin. Kohta vaihdan ne isompaan ruukkuun, lisään hevonpaskaa ja uutta multaa.

Mineriittilevyjen purkua ulkosaunasta

Tähän keljuun purkuhommaan saa kulumaan ilmeisesti tässä maaliskuussa melkein jokasen hetken minkä torpalla joutaa olemaan. Niin hidasta se on, kun vielä korkeanpaikan kammoisena täytyy hiljaa, hiljaa yrittää kavuta maanpintaa korkeammelle ja ensin varmistelle sata kertaa, että ikivanhat tikkaat pysyvät pystyssä.

Tämä punamullan-värinen pömpeli istuu kuitenkin huomattivasti paremmin torpan pihan miljööseen vaikka tälläisenä rujona kuin inhokki-mineriiteillä kuorrutettuna.
 





No, nyt on kolmesta seinästä purettu mineriitit, risainen tervapahvi poltettu ja pieni osa levyistä pakattua muovilaatikoihin kaatopaikalle vientiä varten.

Saunaosan päätyseinä on ihan laho. Eristepurut näyttävät kyllä kuivilta, mutta kaikki ne puretaan pois lopuksi.

 Yhtä pahalta näyttää takaseinäkin. Vihertyneitä levyjä on pudonnut, seinä pullistelee ja vuorilautoja on pudonnut...tai onkohan niitä edes ollutkaan koko räystään pituudelta..