Vinttigallerian aarteita: Candida

 Jostain syystä tuo myrkynvihreä väri näyttää taas tosi kauniilta.

Lasimaljakko on Nanny Stillin Riihimäen Lasi Oy:lle suunnittelema ja se on ollut tuotannossa vuosina 1967-1972.

Maljakko on noin 20cm korkea ja painaa noin 685g. Valmistusteknisesti se on verkkomuottiin kiinnipuhallettua väriverholasia. Candidaan on valmistettu myrkynvihreän lisäksi myös kirkkaasta ja oranssista lasista.
Maljakon suuaukko on ohutta lasia ja siksi usein näkee, että siitä on lohkeillut säröjä.

Tällä hetkellä maljakon hinta on noin 50 euroa.

 

Maustepurkkeja 1980-luvulta

Paraatipaikalle pääsivät myös Arabian maustepurkit. Joskus 1980-luvullahan niitä on käsittääkseni valmistettu ja ne kuuluvat Raija Uosikkisen Sininen keittiö -sarjaan.

Purkeissani on vanilja, inkivääri, neilikka, kaardemumma ja suola. Kahteen voi itse laittaa omaa suosikkiaan ja nimikoida purkit. Sarjaan kuuluu myös: kaneli, sinappi, mustapippuri, valkopippuri, maustepippuri, curry, paprika ja oregano - siis tyypillisiä sen ajan käytössä olleita mausteita. Sarjaa on valmistettu myös ruotsinkielisillä teksteillä.
Purkeistä pyydetään tällä hetkellä 15-25 euroon kappale. Nimikoimattomia voi saada 10 euron kintaan.

Sini-valkoiset purkit sopivat hyvin myös Suomi 100 vuotta -juhlan kunniaksi päätyä esille.

Pikkuhyllyn paluu keittiön seinälle

Pikkuhylly pääsi takaisin paikalleen keittiön seinälle maalauksen jälkeen. Kahviaddiktina pitää aina olla varana pari pakettia mielestäni hyviä peruskahveja - jos vaikka" kahvihammasta alkaa kolottaa".


 

  Muumi-mamma se siinä kuuraa kontallaan lattiaa - sisällä purkissa Presidenttiä

 Hyvää kahvia tuliaisina Mauritiukselta!

Peltivadista alkaa kevät jo pilkistää...

  Eivät hyasintit (Gipsy Queen) ehtineet marraskuussa istutettuina jouluksi. Ei haittaa - kauniita ne ovat nytkin. Nyt samalla niiden kanssa aukeavat pikkuhiljaa myös krookukset ((Tricolor), joiden nuput jo työntyvät esille lehtien välistä.
 Keskellä kasvavat narsissit (Orangery) ja yhdellä reunalla tulppaanit (Blushing Apeldoorn).

Oikeastaan koko 25 sipulin setti olisi pitänyt istuttaa ulos puutarhaan, mutta muistin ne vasta niin myöhään, että maa oli jo ihan jäässä - kokeillaan sitten tälläistä .

Cayenne Long Slim

Tasan vuosi sitten laitoin kevättalvella chilinsiemeniä itämään vaihtelevalla menestyksellä. Osa ei itänyt lainkaan, osan tapoin huonolla hoidolla, mutta Cayenne Long Slimit ne vaan porskuttaa.

Jo viime satokautena ne tuottivat paljon pitkiä ja sopivan voimakkaita palkoja 4/5 scovillen asteikolla.

Olen yrittänyt pitää kasveja hengissä talven yli, kun kuulin että ne ovatkin monivuotisia kasveja.

Huonolta näytti vielä ennen joulua talvehtiminen, mutta yllättäen kun valon määrä on vähitellen lisääntynyt, niin myös chilit ovat innostuneet. Leikkasin kaikki parinkymmen sentin korkuisiksi jokin viikko sitten ja nyt lehtihankoihin ilmestyy päivittäin uusia alkuja.

Parasta kuitenkin on, että muutama kukka on kukkinut ja ensimmäinen palko jo kasvaa!

 Jokin edellisen kasvukauden tuotoskin on jäänyt oksaan roikkumaan.

Outi-Annukka - kansakoululaisen käsityötaidonnäyte 1970-luvulta

Meillä oli vanha ihana opettajatar Kyllikki, joka pisti meidät tytöt äärirajoille käsityötunneilla. Viimeisenä vuotena ennen oppikouluun tai kansalaiskouluun siirtymistä tehtiin käsityötunnilla nukke. On sitä leikattu kaavoja ja kangasta,neulattu, harsittu ja ommeltu niin koneella kuin käsinkin. Virkattu ja kudottu sekä tietysti purattu ja taas uudestaan aloitettu alusta kun ei ollut tarpeeksi kaunista tikkiä tai tasaista neuletta. Opiitua tuli - siis kaikkia entisajan hyvän vaimon taitoja harjoitellen, paitsi ei kuitenkaan parsittu.

Nuken pää ommeltiin kiinni valkoisten nauhojen avulla vartaloon, kuten Martta-nukeillakin. Nuken silmät sulkeutuvat ja pääkin kääntyy. Nuken niskassa on leima, jossa lukee Dollytex - Vihti. Se on siis vanhan suomalaisen nukketehtaan tuote.

 Hassua oli, kun nukelle piti tehdä ihan sukkanauhaliivitkin, johon yhdistettiin sukkanauhahoilla pitkät sukatkin. Meillä tytöillä kyllä oli jo tuolloin sukkahousut - vähän oltiin ihmeissämme. Alushame virkattiin pylväillä ja kiinteillä silmukoilla, kaulaan ommeltiin irroitettava röyhelö.

Jokainen antoi nukelleen nimen ja minun Outi-Annukka oli ensi Suvi-Varpu, mutta nimi muuttui työn edetessä. Kaipa nukke näyttää enemmän juuri Outi-Annukalta.

Vuosien saatossa nukke on säilynyt äitini tallessa, mutta nyt se asustaan torpassa. Yksi tossut on kadonnut - onneksi ei koko nukke!

Maalia pintaan pienelle seinähyllylle

Vannhan seinähyllyn olen hankkinut jo aikaa sitten ja ehtihän se olla jo torpan keittiön seinälläkin. Kellertävänä puunvärisenä se ei oikein silmää miellyttänyt hirsistä taustaa vasten, joten valkoista maalia pintaan raikastamaan ilmettä.
Eihän se mitään vanhaa "antiikkia" ole, mutta ajaa varmasti tehtävänsä säilytyspaikkana pientavaralle.

Nyt kun isot remontit torpalla on takana päin, niin tälläistä pientä puuhastelua riittää vaikka kuinka paljon.

 Keväällä odottaa vielä edelleen torpan terassin tai pikemminkin kuistin rakentaminen. Suunnitteleminen on jo alkanut. On se helpompi sitten tulla sisälle, kun ei tarvitse enää leca-harkkoportaita kivuta.