Lahden Jaffaa...

Olen sitä ikäpolvea, jolloin limsaa sai vain lauantaisin saunan jälkeen ja sekin pieni pullo jaettiin tasan pikkusiskon kanssa. Ei siis liikaa hyvää kerralla. Siitä taisi jäädä se ikuinen "himo" keltaiseen jaffaa. Edelleenkin kylmä poreileva appelsiinilimu maistuu suussani tosi ihanalle saunan jälkeen. Muut lipittäköön olutta tai mitä vaan, mie nautiskelen jaffaa.

Tälläinen "aarre oli hautautunut ulkokomeron fyllinkeihin rakennusvaiheessa. Etiketti voisi kertoa vuosikymmen milloin tuo ulkokomeron lattia on ollut auki edellisen kerran.

Remontoinnin riemuja ja raivoja

Torppaan on joskus 1970-luvulla rakennettu se pikkuinen wc. Rakennusteknisesti se on tarvinnut jonkin huohotinputken vietäväksi joko katon välitilaan tai sen läpi. Katolle viety ulosvienti oli huonosti rakennettu ja nyt ajansaatossa tiivistykset elähtäneet. Nyt sitten rankkasateella huomasin, että yläkerran ulkokomeron lattialla on lätäkkö ja putkea pitkin helmeilee vettä. VOI HITSI!

Sain heti sunnuntainakin luottotimpurin kiinni ja sain hyvät neuvot ensiavuksi, vaikka katolle en kyllä suostunut menemään. Ja maanantaina soitto vakuutusyhtiöön.

Purkuhommiahan siitä sitten kehrääntyi - taas kerran, mutta ei auta. Jos positiivisesti ajattelisi, niin sittenhän ei tarvitse huolestua vähään aikaan samasta asiasta. Sillä timpurin korjaamisiin voi aina luottaa.

Tältä näytti ja näyttää purkutyön jälkeen...

 Lattialle tullut vettä ja on ilmeisesti tullut jo jonkin aikaa

 Ulosvienti välikatolle. Siinäkin näkyy jo kosteutta imeytyneenä lautaan

Koko lattia purettuna. Siellä alla ovat rotat ja hiiret viettäneet juhliaan. Onneksi kosteus on pysähtynyt lattialevyyn ja lasivillat ja koolaukset olivat kuivia

Sunnuntai-iltapäivän luksusta

Torpalla on meneillään yläkammarin ja yläaulan sisäikkunoiden maalausurakka. Olisihan sen voinut tietysti tehdä kesälläkin, mutta silloin on aina niin paljon mukavia puutarhatöitä, että maalaaminen jäi nyt talviaikaan.
Nyt kiire saada ikkunat maalattua, jos vaikka ne paukkapakkaset olisivat tulossa.

Kesken maalaamisen nautin arjen luksusta tai 1.adventtipäivän kunniaksi höyryävän kuumaan erikoiskahvia. Sain kahvikoneen pari viikkoa sitten lahjaksi ja se on osoittautunut kerrassaan mainioksi kaltaiselleni "kahvikissalle".
Kaikki kahvi käy: suodatinkahvi, pannukahvi, pergolarikahvi, nokipannukahvi, kylmä frappe, murukahvi ja jos mitään muuta ei löydy, niin mikrossa lämmitettykin kelpaa.

 

Niin oli kahvi kuumaa koleassa torpassa, että kamerakin aisti huumaavat aromihöyryt

Kotijuustoa kutunmaidosta

Ei sitten onnistunut lainkaan kotitekoisen fetan valmistus Martta-kutun maidosta. Se pilaantui ja haisi todella pahalle vaikka oli vahvassa suolaliemesä tekeytymässä.

Ei lannistuta. Nyt on tehty kotijuustoa Martan ja Hertan maidosta. Ja kaikki meni kuten Strömsössä!

Ravintolakattilassa on heroittumassa 6 litraa kutunmaitoa sekä 2 litrasta piimää ja kuudesta omien kanojen munista tehtyä hapatetta. Maito on kuumennettu ensin reilusti höyryäväksi ja sen joukkoon on rauhallisesti sekoittaen lisätty hapateseos.

Heroittumisen jälkeen massa sai vielä hetken rauhassa kiinteytyä ja hera muuttua mahdollisimman kirkkaaksi. Reikäkauhalla varoen juustomassa nostettiin kulhoon. Massa suolattiin ja laitettiin muottiin valumaan yöksi jääkaappiin. Herasta leivottiin sämpylöitä.

Valmis kotijuusto kutunmaidosta. Maistuu täyteläiselle ja sopivasti kutulle, jotta herkempikin voi reilusti maistaa.
Olihan tuo 10 litran kattila kyllä ihan täynnä, mutta silti  lopputuloksena oli reilunkokoinen juusto. Tuossa se on tarjolla isolla a la carte -lautasella.

Hyasintteja jouluksi - jos ehtivät

Hyasintti on mielestäni ainoa oikea joulukukka amarylliksen ohella. Hyasintteja ei ole koskaan jouluna liikaa. Huumaava tuoksu kuuluu asiaan.

Hyvissä ajoin syksyllä hankin hyasintinsipuleita joulukukiksi kasvattaakseni. Mutta niinhän siinä kävi, että unohtuivat torpan skafferin nurkkaan viime sunnuntaihin saakka.
Joten eilen laitoin "Gipsy Queen" lajikkeen sipulit vanhoihin  laseihin veteen jouduttaakseni juurten puhkeamista ja jo tänään niissä näkyi kasvun merkkejä. Sisällä lämpimässä saavat nyt aloittaa kasvun - ehkä sitten ehtivät kukkaan jouluksi.

Ikivihreä löytökasvi

Tämän mielenkiintoisen kasvin löysin muutama vuosi sitten juuri marraskuussa samoihin aikoihin kuin nyt yhden 1800-luvun työläisten asunnoiksi rakennetun "rivitalon" pihan perukoilta.

Äiti oli juuri muuttamassa pois tuosta ihanasta vanhasta hirsitalo-rivarista tulevan ison remontin alta. Siistin pihaa ja yhden kivenkolosta kuihtuneiden heinien seasta pilkisti tuoreen vihreitä lehtiä. Luulin kasvia ensinäkemältä muoviseksi, mutta eihän se ollutkaan.

Kaivoin kasvin ylös ja vein sen torpan puutarhaan suunnilleen samakaltaiseen paikkaan, josta olin sen löytänytkin. Tapahtumasta on jo kulunut kolmisen vuotta ja parilehtisestä pikkukasvista on jo tullut "havaittava" pensas.

Luulen, että kasvi on päätynyt jonkun äitiä edeltävän asukkaan joulukukkakorista kivenkoloon poisheitettynä, mutta se onkin sinnitellyt siellä kesät ja talvet. Toivottavasti se kestää tämänkin talven ja kasvaa edelleen.

Jos tiedät mistä kasvista on kyse - niin kerrohan!

Oma villi veikkaukseni on misteli?!  Ainakin joskus muistaakseni joulukukkakoreissa niitä oli tai ainakin sillä nimellä me niitä kutsuimme.

Puuropadallinen purkunauloja

Kun oikein todenteolla purettiin torpalla kaupanteon jälkeen kaikkia virityksiä aina 1920-luvulta 1970-luvun lastulevyihin ja viimeisen omistajan 1990-luvun juttuihin, pikkuhiljaa käsiin kertyvät naulat ja nupit piti laittaa johonkin. Lähimmäksi osui kirpparilta löytämäni vanha ja rujo puuropata.
Siihen niin itse, remontti-reiska kuin sähkömieskin jokainen vuorollaan tyhjensi naulat taskuista ja nyt niitä on padallinen.
 En ole raaskinut niitä heittää poiskaan. Joten tällä hetkellä ne puuhellan laidalla muistuttavat ankarasta aherruksesta.