Sivut

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Torpan alakerran itsetuunattu ilme

Kohta on kulunut kolme vuotta siitä, kun ensimmäistä kertaa astuin sisään torppaan.
Eivät ensivaikutelmat olleet oikein innostavia - mutta jo toisella kerralla "projekti" tuntui ihan omalta.

Nyt on revitty, raavittu, sadateltu, poistettu roskia, nikkaroitua, maalattu ja tuunattu - jopa tuumailtukin!

Ja tähän ollaan nyt päästy. Olen ikionnellinen pikkutorpan emäntä!


Tuvan rauhassa, käkikellon alla vanhassa kiikkutuolissa on rauhoittavaa juoda kuppi kahvia ja rentoutua.
Ahti-Katin valtakunta on tässä - päästetään se siis irti hiiripartioon näin syyssäiden kylmentyessä.





Ahti-Katti 5kk

tiistai 4. lokakuuta 2016

Keittiössä koko ikänsä - aina oppii jotain uutta!

Pikkusisko yritti vuosia sitten rautalangasta vääntää isosiskolle, että millaisesta raaka-aineesta perheelleen nyt ruokaa väsää - siellä muutaman tuhannen kilometrin päässä. Ei ollut yhteistä nimeä tuotteelle. Ei ymmärtänyt isosisko - mutta nyt tietää.

Paikallisessa marketissa kiertelen aina, jos on aikaa, hevi-osastolla katselemassa mitä uutuuksia tai uusia lajikkeita tuotteista on kaupan. Sekä mielenkiinnosta että ammatillisestikin kiinnostuneena. Nyt sitten bongasin vieraannäköisen kasviksen, jonka kyltissä luki Eddo. Kilohinta oli rapiat 6,90euroa. Ostin kaksi kappaletta ja katsotaan mitä niistä syntyy. Ei ehkä mitään iso eväspadallista, mutta maistiaisiksi ainakin.Olivat Eddot pieniä, laitoin kuvaan perunan mittasuhteita kuvastamaan. Eddot painoivat noin 80g/kpl

Laitoin myös serkkupojallekin viestiä, että mitä Eddosta tekisi vaikka afrikkalaiseen tapaan - siellä kun tällähetkellä on reissussa. Katsotaan millaisia vinkkejä saan... =)



Netistä selvisi, että tällä juureksella on monta nimeä  -  taro, taaro, dasheen ja cocoyam. Taisi "elefantinkorva" olla lempinimi. Taaro (Colocasia esculenta) on vehkakasvi, jota kasvatetaan kosteilla trooppisilla alueilla ruoaksi tyvimukuloiden vuoksi. Afrikassa ja Oseaniassa taroa käytetään hiilihydraatin lähteenä, ja sitä syödään riisin tai perunan tapaan.



Puutarha-blogista näin, että joku innostunut oli laittanut mukuloita kasvamaan kukkaruukkuun hyvällä menetyksellä. Taidan itsekin hakea pari mukulaa lisää ruukkuviljelykokeiluun.


Vinkkejä ruokaohjeiksi - KIITOS!

Maitolaiturin virittäytyy syysasuun...

Loppukesästä sain torpan pihatien varteen mieheni rakentaman maitolaiturin. Viime viikonloppuna korjasin maitolaiturilta pois kesäkukka-kattilat ja tilalle istutin noita ihania pieni callunoita.

Rakastan noita vanhoja ruoisteisia maitotonkkia. Niissä on oikeasti rahdattu maitoa vielä 1950-luvulla!







 Tämä maitolaituri ei mukaele Mikkelin osuusmaijerin maitolaiturimallia, kuten kotipihallamme oleva. Tämä on kevyt versio - yhdistelmä maitolaituria ja isoa postilaatikkoa =)




maanantai 3. lokakuuta 2016

Vinttigallerian aarteita: Kleopatra nro 1509

Tamara Aladinin Riihimäen Lasille suunnittelemia Kleopatra -nimisiä maljakoita on tiettävästi ainakin 16 erilaista mallia. Maljakot on suunniteltu vuonna 1969 ja tuotannossa ne ovat olleet vuosina 1970-1972.
Tämä maljakko nro 1509 ja se on 25cm korkea ja painaa noin 1,52kg.
Punainen maljakkoni on pyörittäen puhallettua väriverholasia, siinä on kirkas korva ja suun reuna on hiottu. Yläreunassa komeilee ehjä Tassu -leimatarra. Näitä maljakoita on valmistettu ainakin punaisen lisäksi kirkkaan vihreinä ja amberin värisinä.
Kleopatra-maljakot ovat olleet Taalari- ja Carmen -maljakoiden ohella hänen suosituimpia tuotteita.

Tästä punaisesta Kleopatrasta saatetaan tällä hetkellä pyytää ja maksaakin 100 euron molemmin puolin.






sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Voi vanhaa piironki parkaa...

Siirsin omien isovanhempieni vanhan piirongin torpalle turvaan ladosta. Oli se raukka mennyt kurjaan kuntoon. Yksi jaloistakin oli kadonnut vuosien saatossa.
Piirongin takana oli jäljellä vielä paperitarra, jossa luki "Häkli, Lahti"  - siis suomalaista puusepäntaitoa!

No, ei muuta kuin vettä, pesuainetta ja paljon intoa puhdistaa vanhus edes jonkinlaiseen kuntoon.




Olen intohimoinen dekkarien lukija. Muutama dekkari päätyi jo paikalleen piirongin hyllylle. Lisäksi  luen paljon naisista maailman eri kolkista ja heidän kohtaloistaan. Tässä tapauksessa kun yksi jalka puuttui mm. Valkoinen masai  saa toimia muutaman muun pokkarin kanssa "proteesina" vanhukselle.



Vinttigallerian aarteita: Auringonkukka nro 1498 Tamara Aladin

Tamara Aladinin tuotannosta löysin kesällä Auringonkukka-nimisen maljakon. Maljakko on 25cm korkea ja painaa noin 1,145kg. Valmistusteknisesti se on kiinnipuhallettua kirkasta lasia. Olen nähnyt tätä Riihimäen Lasin maljakkoa myös uraaninkeltaisena. Maljakoita valmistettiin vuosina 1968-1969.
Auringonkukasta pyydetään tällä hetkellä noin 80-90 euroa, jopa enemmänkin. Auringonkukka-maljakosta saattaa helposti puuttua pala tai kaksi suun reunasta, joten ole tarkkana jos olet sellaista hankkimassa.

Kuvassa maljakkoni on ihananvärisen, viimeöisen syysmyrskyn taittaman daaliankukan kanssa.








lauantai 1. lokakuuta 2016

Uudet verhot yläkerran pikkukammariin

Pikkukammarin ikkuna on vain 1,05cm korkea ja 96cm leveä. Matalaan huoneeseen ei haluaisi laittaa paksuja ja peittäviä verhoja, että saisi myös luonnonvaloa sisälle.

Ajattelin tehdä kapean kapan yläreunaan ja sivuille ohuet sivuverhot antamaan vähän pehmeyttä. "Linnunpöntöksi" nimeämäni pikkukammari saa nimensä mukaisen kapan Eurokankaan valikoimasta. Kankaan nimi on Metsän äänet. Vaalean harmaalla pohjalla on ainakin tiaisia - lempilintuja.
Katsotaan mitä saan aikaiseksi. Vielä ei ole kuin kappa tehty ja huomenna on mentävä tarkistusmittaamaan ja sovittamaan sivuverhot etten tee mitään hassua.










Torpan oma kolli Ahti-Katti päätti olla avuksi kankaan mittaamisessa ja leikkaamisessa. Iskä sanoi aina ennen,että koskaan ole niin pientä työmaata ettei siellä olisi yhtä työnjohtajaa.