Maitolaiturin virittäytyy syysasuun...

Loppukesästä sain torpan pihatien varteen mieheni rakentaman maitolaiturin. Viime viikonloppuna korjasin maitolaiturilta pois kesäkukka-kattilat ja tilalle istutin noita ihania pieni callunoita.

Rakastan noita vanhoja ruoisteisia maitotonkkia. Niissä on oikeasti rahdattu maitoa vielä 1950-luvulla!

 Tämä maitolaituri ei mukaele Mikkelin osuusmaijerin maitolaiturimallia, kuten kotipihallamme oleva. Tämä on kevyt versio - yhdistelmä maitolaituria ja isoa postilaatikkoa =)

Vinttigallerian aarteita: Kleopatra nro 1509

Tamara Aladinin Riihimäen Lasille suunnittelemia Kleopatra -nimisiä maljakoita on tiettävästi ainakin 16 erilaista mallia. Maljakot on suunniteltu vuonna 1969 ja tuotannossa ne ovat olleet vuosina 1970-1972.
Tämä maljakko nro 1509 ja se on 25cm korkea ja painaa noin 1,52kg.
Punainen maljakkoni on pyörittäen puhallettua väriverholasia, siinä on kirkas korva ja suun reuna on hiottu. Yläreunassa komeilee ehjä Tassu -leimatarra. Näitä maljakoita on valmistettu ainakin punaisen lisäksi kirkkaan vihreinä ja amberin värisinä.
Kleopatra-maljakot ovat olleet Taalari- ja Carmen -maljakoiden ohella hänen suosituimpia tuotteita.

Tästä punaisesta Kleopatrasta saatetaan tällä hetkellä pyytää ja maksaakin 100 euron molemmin puolin.

Voi vanhaa piironki parkaa...

Siirsin omien isovanhempieni vanhan piirongin torpalle turvaan ladosta. Oli se raukka mennyt kurjaan kuntoon. Yksi jaloistakin oli kadonnut vuosien saatossa.
Piirongin takana oli jäljellä vielä paperitarra, jossa luki "Häkli, Lahti"  - siis suomalaista puusepäntaitoa!

No, ei muuta kuin vettä, pesuainetta ja paljon intoa puhdistaa vanhus edes jonkinlaiseen kuntoon.

Olen intohimoinen dekkarien lukija. Muutama dekkari päätyi jo paikalleen piirongin hyllylle. Lisäksi  luen paljon naisista maailman eri kolkista ja heidän kohtaloistaan. Tässä tapauksessa kun yksi jalka puuttui mm. Valkoinen masai  saa toimia muutaman muun pokkarin kanssa "proteesina" vanhukselle.

Vinttigallerian aarteita: Auringonkukka nro 1498 Tamara Aladin

Tamara Aladinin tuotannosta löysin kesällä Auringonkukka-nimisen maljakon. Maljakko on 25cm korkea ja painaa noin 1,145kg. Valmistusteknisesti se on kiinnipuhallettua kirkasta lasia. Olen nähnyt tätä Riihimäen Lasin maljakkoa myös uraaninkeltaisena. Maljakoita valmistettiin vuosina 1968-1969.
Auringonkukasta pyydetään tällä hetkellä noin 80-90 euroa, jopa enemmänkin. Auringonkukka-maljakosta saattaa helposti puuttua pala tai kaksi suun reunasta, joten ole tarkkana jos olet sellaista hankkimassa.

Kuvassa maljakkoni on ihananvärisen, viimeöisen syysmyrskyn taittaman daaliankukan kanssa.

Uudet verhot yläkerran pikkukammariin

Pikkukammarin ikkuna on vain 1,05cm korkea ja 96cm leveä. Matalaan huoneeseen ei haluaisi laittaa paksuja ja peittäviä verhoja, että saisi myös luonnonvaloa sisälle.

Ajattelin tehdä kapean kapan yläreunaan ja sivuille ohuet sivuverhot antamaan vähän pehmeyttä. "Linnunpöntöksi" nimeämäni pikkukammari saa nimensä mukaisen kapan Eurokankaan valikoimasta. Kankaan nimi on Metsän äänet. Vaalean harmaalla pohjalla on ainakin tiaisia - lempilintuja.
Katsotaan mitä saan aikaiseksi. Vielä ei ole kuin kappa tehty ja huomenna on mentävä tarkistusmittaamaan ja sovittamaan sivuverhot etten tee mitään hassua.

Torpan oma kolli Ahti-Katti päätti olla avuksi kankaan mittaamisessa ja leikkaamisessa. Iskä sanoi aina ennen,että koskaan ole niin pientä työmaata ettei siellä olisi yhtä työnjohtajaa.

Torpalla kiekuvat savikukot

Jos kanalassa kiekuu oikea kukko Yrjänä, niin torpan astiakaapin päällä savikukot. Hauskanvärisiä ja erikokoisia punasavesta tehtyjä pillejä ostettiin joskus lapsuudessa markkinoilta. Niitä sitten soiteltiin, kunnes vanhempien kärsivällisyys alkoi loppua.
Ihana fiilistellä näiden suomalaisten perinteisten koristeiden kanssa. Yhtenä päivänä kulkevat perätysten ja toisena "kaakattavat" ryhmässä.

Torpan valkea ratsu

En voinut jättää valkoista ratsua kirpparille. Ties millaiseen talliin puuhevonen olisi joutunut!
Nyt kopukka majailee torpan keittiössä ja odottelee pieniä ratsastajia kaverikseen.

 Kansakoulun lukukirjassa oli runo, joka on painunut mieleeni. Omien ponien iloittelua laitumella joskus kesällä katsellessani muistuu runo mieleeni. Melkein on itkettänytkin.

"Ilman kenkiä, suitsia vailla.
Varsani saa tuulen lailla - ravata, hölkätä, loikata, laukata,
heinäntupsua haukata"