Vinttigallerian aarteita: Auringonkukka nro 1498 Tamara Aladin

Tamara Aladinin tuotannosta löysin kesällä Auringonkukka-nimisen maljakon. Maljakko on 25cm korkea ja painaa noin 1,145kg. Valmistusteknisesti se on kiinnipuhallettua kirkasta lasia. Olen nähnyt tätä Riihimäen Lasin maljakkoa myös uraaninkeltaisena. Maljakoita valmistettiin vuosina 1968-1969.
Auringonkukasta pyydetään tällä hetkellä noin 80-90 euroa, jopa enemmänkin. Auringonkukka-maljakosta saattaa helposti puuttua pala tai kaksi suun reunasta, joten ole tarkkana jos olet sellaista hankkimassa.

Kuvassa maljakkoni on ihananvärisen, viimeöisen syysmyrskyn taittaman daaliankukan kanssa.

Uudet verhot yläkerran pikkukammariin

Pikkukammarin ikkuna on vain 1,05cm korkea ja 96cm leveä. Matalaan huoneeseen ei haluaisi laittaa paksuja ja peittäviä verhoja, että saisi myös luonnonvaloa sisälle.

Ajattelin tehdä kapean kapan yläreunaan ja sivuille ohuet sivuverhot antamaan vähän pehmeyttä. "Linnunpöntöksi" nimeämäni pikkukammari saa nimensä mukaisen kapan Eurokankaan valikoimasta. Kankaan nimi on Metsän äänet. Vaalean harmaalla pohjalla on ainakin tiaisia - lempilintuja.
Katsotaan mitä saan aikaiseksi. Vielä ei ole kuin kappa tehty ja huomenna on mentävä tarkistusmittaamaan ja sovittamaan sivuverhot etten tee mitään hassua.

Torpan oma kolli Ahti-Katti päätti olla avuksi kankaan mittaamisessa ja leikkaamisessa. Iskä sanoi aina ennen,että koskaan ole niin pientä työmaata ettei siellä olisi yhtä työnjohtajaa.

Torpalla kiekuvat savikukot

Jos kanalassa kiekuu oikea kukko Yrjänä, niin torpan astiakaapin päällä savikukot. Hauskanvärisiä ja erikokoisia punasavesta tehtyjä pillejä ostettiin joskus lapsuudessa markkinoilta. Niitä sitten soiteltiin, kunnes vanhempien kärsivällisyys alkoi loppua.
Ihana fiilistellä näiden suomalaisten perinteisten koristeiden kanssa. Yhtenä päivänä kulkevat perätysten ja toisena "kaakattavat" ryhmässä.

Torpan valkea ratsu

En voinut jättää valkoista ratsua kirpparille. Ties millaiseen talliin puuhevonen olisi joutunut!
Nyt kopukka majailee torpan keittiössä ja odottelee pieniä ratsastajia kaverikseen.

 Kansakoulun lukukirjassa oli runo, joka on painunut mieleeni. Omien ponien iloittelua laitumella joskus kesällä katsellessani muistuu runo mieleeni. Melkein on itkettänytkin.

"Ilman kenkiä, suitsia vailla.
Varsani saa tuulen lailla - ravata, hölkätä, loikata, laukata,
heinäntupsua haukata"

Kukkaportaat - osa 2.

Torpan tuulikaapin korjauksen tieltä piti nopeasti saada siirrettyä pois vanhat betoniportaat. Ne päätyivät vanhan maakellarin kupeeseen ja suunnitelmissa on "maisemoida" ne osaksi pihaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Tällä hetkellä ne näyttävät vaatimattomasti tältä. Etureunaan on tehty aloitus kukkapenkiksi luonnon mukulakivireunuksineen ja istutettu perennoja syksyn ale-myynneistä mm. nukkeruusu, kultatyräki, syysleimuja ja akileijoja.
Portaille on koottu erilaisia kukkaruukku-viritelmiä ettei koko betonirumilus näkyisi niin hyvin.

Tästä on hyvä jatkaa ensi keväänä !


 

Wanted: Omenalajike lapsuudenkodista

Sattumalta eräs työkaveri toi työpaikalle pussillisen omenia. Niiden joukosta bongasin heti jotain tuttua.

Tuollainen syvänpunainen, sisältä valkomaltoinen ja mukavan hapokas omena!

Noita omenoita meillä kasvoi lapsuudenkotini puutarhassa - olen itseasiassa etsinyt eri taimistoista tainta, mutta kun ei ole nimeä tiedossa, niin on vaikea pelkästään kuvailemalla löytää oikeaa.

Nyt siis WANTED! kuka tuntee vanhahkon lajikkeen??? Kerro ystävällisesti minulle!

Kana oli ennen munaa... meille syntyi ensimmäinen muna!

Mikä riemu ja kiljahdus!

Toukokuussa kuoriutuneet kananpojat tehneet tänään ensimmäisen munan. Jo muutaman viikon olen malttamattomana odottanut tätä tapahtumaa. Toivottavasti munivat vielä ainakin yhden munan ennen sunnuntaiaamua, niin saamme paistaa omat munat kummallekin aamupalalle.

Tuohon kennoon laitoin kaupasta ostettujen joukkoon - että on söpön värinenkin