Kammarin remontointi jatkui...

Kumpaakin pikkuhuonetta, kammaria ja keittiötä raivattiin samaan aikaan. Haluttiin ensin saada kaikki vanhat pinnat esille, jotta voidaan tehdä pientä kuntoarviointia. Sen perusteella jatkettiin hommia. Onneksi oli kokoajan käytössä ammattimies. Muuten koko homma olisi voinut jäänyt huonolle hoidolle.

 

Insuliittilevyt ovat saaneet lähteä ja melkoinen läjä niitä kertyikin. 

Katon koolauksen poistoa ja listojen irroitusta.

Palotarkastajan ohjeiden mukaan suljetaan vanhan öljykaminan aukko. Muuri rapataan ennen maalausta.

Katto on saanut kolminkertaisen Värisilmän himmeän kattomaalin pintaansa. Insuliittilevyt jätettiin seinille ja vähän pullistumia oiottiin. Ennen tapetointia levyt maalattiin, isot kuopat paklattiin, hiottiin ja taas maalattiin.

Seinät tapetoitiin Pihlgren& Ritolan jugend-kuvioisella harmaan sävyisellä tapetilla. Halusin kuvioita, mutta kukkaistyttö en ole.

Vanha kulunut lautalattia maalattiin Betoluxin vaaleanharmaalla sävyllä.

On se remppa jo vähän edennyt... Keittiö kattopaneelit odottavat vuoroaan.

Ihana pönttöuuni ...

Vinttigallerian aarteita: Koralli

Tamara Aladinin vuonna 1975 suunnittelemat Koralli-nimiset maljakot ovat uusimmat hankintani. Niihin ei liity mitään tarinaa eikä muistoja. Itseasiassa ne ovat koko kokoelmani erikoisimmat maljakot siksi, että kaikki muut maljakkoni ovat kirkasta tai värillistä, mutta silti läpinäkyvää lasia. Nämä kaksi opaalilasiset pyöreät pyörittäen puhalletut maljakot ovat kooltaan  noin 10cm ja 15cm korkeita. Isompi maljakoista painaa 1,4kg ja pienempi 850g
 Koralli-sarjaan kuuluu maljakoiden lisäksi maljoja ja vati. Kaikissa esineissä on valkoiselle pohjalle siroteltu koristeeksi sinistä tai vihreää lasijauhetta ja päälle otettu kirkas lasikerros.
Sarja oli aikoinaan menestys. Se oli suhteellisen edullinen toteuttaa ja silti ulkonäöltään erilainen ja uusi.
Nämä maljakot maksoivat yhteensä noin 55e

Karkkitorstai: Omar-karkit

Vuosia sitten meillä oli harmaaraidallinen maatiaskissanarttu. Yhteen sen pentueeseen syntyi muun joukon lisäksi iso, erikoisen värinen ja täysangora kissanpentu. Niin kaunis, tosi pörröinen ja komea kolli siitä pienestä palleroisesta kasvoi. Kun joku kysyi minkä värinen tämä herrasmies Shemeikka on - oli helpointa kuvailla väritystä Omar-karkinväriseksi. Ei ollut ketään, joka ei olisi Omareita tuntenut.  Omar-nimeä tämä hurmuri ei sentään saanut =)

  Turkoosissa Mariskoolissa ihanan makeita ja pehmeitä kermakarkkeja.

 Pöytäliinan on kirjonut tätini pellavakankaalle.

Onko sinulla muistoja Omar-karkeista?



Purkuhommia ja vanhaa pintaa...

Harmi, kun purkutoimista tuli otettua niin vähän kuvia. Oltiin niin innostuneita että filmaus unohtui. Mutta tässä muutama kuva.

 Ensimmäiseksi haluttiin varmistaa, että torppa tosiaankin on hirsirunkoinen . Kyllä oli!

 Keittiön ja kammarin välinen seinä näkyvissä. Päällimmäisenä oli kolme kerrosta maalia: vaaleanvihreää, valkoista ja päällimmäisenä vaaleanpunaista ja insuliittilevyt. Jotta hirren päälle oli voitu laittaa insuliitit suoraan, seinä oli "koolattu" päreillä tasaiseksi pinnaksi

 Välioven karmien yhteydessä olikin piilossa melko rumat rakennelmat ja rapistunut muurinreunus. Seinistä sai irrottaa satoja pieniä nauloja ja nupeja.

Kameran linssi oli ihan pölyinen, kun muistakin seinistä irroitettiin pintoja. Komerot poistetiin myöhemmin. Keittiön katosta ei löytynyt vastaavaa paneelipintaa kuin kammarista, joten se sai jäädä toistaiseksi entiselleen

Kammarin lattialta on ehditty repiä pois 70-luvun vihreä muovimatto ja muurin eteen laitetut lastulevyt. Alta paljastui öljykaminan hormin reikä

Vanha komero sai jäädä paikoilleen. Ikkunat torpassa tuskin ovat alkuperäiset. Ne ovat liian suuret mittasuhteiltaan 1920-luvun "arkkitehtuutiin". Ilmeisesti ne on vaihdettu joskus 1950-60- luvulla.

Komeron katosta pääteltiin, että reikäkuvioisten kattolevyjen alta saattaa paljastua alkuperäinen kattopanelointi. Niin se paljastuikin ja rankkatekoinen koolaus. Aika erikoinen värisävy kattomaalilla

Kova urakka!

Kammarin seinissä on ollut aikojen kuluessa ainakin 5 erilaista kaunista ja nyt retroa tapettikuviota.

Tällaista mustapohjaista lattiamattoa löytyi kammarin vihreän muovimaton ja lastulevyjen alta. Tämän alla on vielä tummanruskeaksi maalattu lautalattia.

Vinttigallerian aarteita: Hyasintti (1390)

Kuvassa olevan ruskean tai amberin värisen Hyasintti-nimisen Tamara Aladinin maljakon sain 1970-luvulla yhtenä keväänä koulussa liikennekilpailuista. Sijoitusta tässä tietoa ja pyöräilytaitoa vaativassa kilpailussa en enää muista. Tämäkin maljakko on ollut hyvässä tallessa ja saanut nyt seurakseen kaksi muuta keräilykohdetta.
Hyasintti-maljakkoa (nro 1390) on valmistettu ainakin kirkkaana, ruskeana/amber, keltaisena, sinisenä, neodyyminä ja vihreänä.
Valmistusteknisesti maljakko on puoliautomaatilla muotiin kiinnipuhallettua lasia. Maljakon korkeus on 14,5cm ja se painaa noin 640g. Kirppiksillä ja netissä Hyasintti-maljakoiden hinta vaihtelee 25-45 euron paikkeilla.

	Myös muut lasitehtaat ovat valmistaneet ns.hyasintti-maljakoita.

Tähän vuodenaikaan ei ollut hyasinttia saatavilla, mutta kyllä narsissikin viihtyy tässä maljakossa.

Keväisiä karitsoita 2015

Tänään 21.3 2015 kevätpäiväntasauksen iltana syntyi kevään ensimmäinen pirteä uuhikaritsa. Ihana musta-valkoinen söpöläinen on ensikkoäidilleen Porolle ainokainen.
Kevät on lampolan kiireisintä ja jännittävintä aikaa. Nyt se siis alkaa - vielä monta syntymän ihmettä edessä. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Vielä nimetön karitsa noin 2 tunnin ikäisenä.

 

Äiti nuolee pienokaistaan kuivaksi ja osoittaa hellyyttä

Erikasmäen torppa omistajan vaihdoksen aikaan...

Helmikuussa 2014

Torpassa on tupakeittiön ja kammarin lisäksi kaksi matalaa makuukammaria yläkerrassa sekä pieni aulatila. Kokonaispinta-ala on noin 60 neliötä kaikki tilat mukaan lukien. Ylellisyytenä torpassa on juokseva vesi, jonkinmoinen sähköistys ja pikkuinen wc. Ulkorakennuksessa on sauna. Sekin rakennus on täysremontin tarpeessa =)

Tämä se on! Niin monen vuoden haave - oma tupa ja oma lupa!

Keittiö ovensuusta sisälle tultaessa

 Puuhella ja tiskinurkkaus oven vieressä. Hella vetää hyvin, leivinuuni ei niinkään - ainakaan tällä hetkellä

 Kammari alkuperäiskuosissa. Muovimatto ilmeisesti 1970-luvun retroa. Tapetit eivät olleet ihastuttaneet edellistä asukasta, joten hän oli maalannut seinät ja kiertänyt kirjahyllyn

 Kammarin pönttöuuni, joka toimii. Mutta muurin peittävät lastulevyt palotarkastaja määräsi poistettaviksi

 Yläkerran portaikko

 Yläkerren pienempi kammari "Ahti"

 Yläkerren isompi kammari "Ida"

 "Ylellisyyttä"

Remontti ja uudistaminen aloitetiin alakerrasta. Vielä on paljon tekemistä. Yläkertaan edetään sitä mukaan kun ehditään ja jaksetaan.

Karkkitorstai: Mariannet

Marianne-karkit liittyvät lapsuuden juhlahetkiin. Ne olivat myös tuliaistuomisia. Niitä tuotiin, saatiin ja niitä toivottiin laivareissuilta tai jopa lentokoneesta ostettuina. Edelleen ne maistuvat ihanilta. Raikasta, rapsakkaa, valkoista minttuakarkkia ja täyteläistä suklaata. Nam !

Maatuska on isovaarin tuomisia 1970-luvun Moskovasta.

Marianne-karkit isossa vaaleanpunaisessa Mariskoolissa. Puuvillainen pitsiliina omatekemä.

Millaisia muistoja Mariannet sinussa herättävät?

Peltoviljelyä

Erikasmäen torppaan kuuluu vajaan hehtaarin tontti, josta puolet on peltoa ja viljelysmaata. Tai on ainakin ollut ennen. Nyt pelto on kasvanut lähes umpeen. Viime kesän ensimmäinen asia oli saada villiksi riehaantunut lupiinikasvusto edes vähän kuriin. Tänä kesänä täytynee tuoda pari lammasta niittotyöhön.

Pajukko puskee läpi jokapaikasta.

Tämä allaoleva surkean näköinen risukko on itseasiassa varsin tuottelias punaisten pienten luumujen pensaikko. Viime syksynä vain pienestä osasta pensasta saatiin jopa puolitoista sangollista luumuja. Myös muutama iso keltainen luumu ehdittiin poimia latvustoista ennenkuin linnut ehtivät ne syödä.

 Tästä ensimmäisestä omasta sadosta riitti syötävää niin tuoreena kuin säilöttäväksikin. Osa luumuista sai lasipurkkiin seurakseen sokeria ja tummaa rommia. Siellä ne ovat muhineet yhdessä ja ovat todella hyvä lisäke vaniljajäätelölle.

 

Erikasmäen kevät

 

Tervetuloa pihamaalle. Vanhat omenapuut kaipaavat kevätleikkausta, maapohja kunnostamista ja haravointia. Syksyllä istutin kukkasipuleita omenapuiden katveeseen, jotta keväällä olisi jotain odotettavaa ja kaunista silmälle. Kuusiaidan vierellä kyllä kasvaa sinivuokkoja runsain määrin muuten niin hoitamattomassa puutarhassa.

Puutarha muotoutuu omassa tahdissaan, kunhan ensin tutustutaan mitä missäkin luonnostaan kasvaa ja miten kasvit siellä menestyvät.

 

 

 

 

Erikasmäen pihapiiriä reunustaa etelärinteellä vanha kiviaita, joka vuosien saatossa on jo vähän siirtynyt paikoiltaan. Rinteessä kasvaa ihanasti kukkivia valkoisia ja erityisesti violetteja vanhanajan sireenipensaita. Kuvassa ne näyttävät vielä tähän aikaan epätoivoiselta ryteiköltä. 



 

 

Talon kammarinpuoleinen pääty on mineriittivuorauksen vuoksi aika karunoloinen. Suunnitelmissa on sisäremontin jälkeen uusia ulkovuoraus paremmin talon tyyliin sopivaksi.

Vanha linnunpönttö odottaa jo uusia keväisiä asukkaita. Vaikka pönttö onkin vain puolentoista metrin korkeudella, siellä asusteli viime kesänä talitinttipoikue.

Vuorossaan toinen omistaja on joskus istuttanut tämän tammen pihan perälle. Muutama vanha marjapensaskin on säilynyt hoitamattomassa puutarhassa hengissä.

 

 

 

 

Vinttigallerian aarteita: Mesimarja (1965)

Taidan olla vähän maljakko-friikki. Keräilen Tamara Aladinin, Nanny Stillin, Helena Tynellin ja Ulla-Maija Wikmanin tuotantoa 1960-1970 -luvuilta. Ehkä joku saattaa olla 1980-luvulta. Maljakot ovat suomalaista lasidesignia, mutta myös suuressa määrin käyttöesineitä.  Niitä on käytetty niin arjessa kuin juhlassa.
Mitään erityista "punaista lankaa" ei kokoelman kartuttamisessa ole. Kaikkea löytyy; mielenkiintoisen muotoisia-, värisiä-, kokoisia- ja näköisiä isoja ja pieniä maljakoita.  Samasta maljakosta saattaa olla erilaisia taiteilijan suunnittelemia versioita.
Lisäksi joukkoon on eksynyt myös muutama Wirkkalan, Franckin, Nyqvistin ja Helanderinkin maljakko.

MESIMARJA

 "Mesimarja" -kääntömaljakko uraaninkeltaisena on ensimmäinen oma Tamara Aladin- maljakkoni.

Joskus 1970-luvulla hiihdin kilpaa niin koulussa kuin urheiluseurassakin. Sukset olivat kuvan nostalgiset Järvisen Erikoiskilpa-mallia olevat puusukset ja monot etukärki-kiinnityksellä. Raskaan hiihtosuorituksen jälkeen siemailtiin kuumaa sekamehua peltimukeista - että oli hyvää!

 Ehkä tämä maljakko ei ollut silloin ihan halutuimpien palkintojen kärkeä, mutta nyt retrovärisenä se on ollut kokoelmani perusta ja innoitus.

Mesimarja- maljakoita on valmistettu vuosina 1965-1976 ainakin kirkkaana, uraaninkeltaisena, sinisenä ja vihreänä. Mesimarja - maljakko/kynttilänjalka on noin 11cm korkea ja halkaisija päältä noin 10cm. Se on muottiin kiinnipuhallettua ja reunahiottua värillistä tai kirkasta lasia. Maljakko painaa noin 485g. Nyt maljakkoa myydään kirppiksillä ja netissä noin reilun 30 euron hintaan.