Karkkitorstai: Da-Capo suklaapatukat

Da Capo-suklaapatukoiden ei luulisi maistuneet pienelle tytölle, mutta toisin vain kävi. Kun polkupyörällä käytiin kyläkaupassa äidin antaman kauppalistan kanssa ostoksilla, sai sitten ostaa itselle jonkin pienen makeisen palkaksi. Romminmakuinen tryffelitäytteinen ja tummalla suklaalla kuorrutettu 20 gramman suklaatanko vei kielen mennessään.
 Nyt aikuisena maku nostaa muistoja mieleen ja maistuu se Da Capo edelleenkin taivaalliselta kahvin kanssa.

Pakko oli maistaa kuvausten lomassa vähän yhdestä!
Iittalan vaaleanvihreässä vai pitäisikö sanoa omenanvihreässä Mariskoolissa muutama ihanuus ja isomosterin virkkaama pitsiliina vanhan piirongin suojana. Kuvassa ei sentään olla siskon kanssa, mutta Adele ja Elsa, tuttuja "tyttöjä" kuitenkin siinä poseeraa ihan valokuvaamossa.

Karkkitorstai: Omar-karkit

Vuosia sitten meillä oli harmaaraidallinen maatiaskissanarttu. Yhteen sen pentueeseen syntyi muun joukon lisäksi iso, erikoisen värinen ja täysangora kissanpentu. Niin kaunis, tosi pörröinen ja komea kolli siitä pienestä palleroisesta kasvoi. Kun joku kysyi minkä värinen tämä herrasmies Shemeikka on - oli helpointa kuvailla väritystä Omar-karkinväriseksi. Ei ollut ketään, joka ei olisi Omareita tuntenut.  Omar-nimeä tämä hurmuri ei sentään saanut =)

  Turkoosissa Mariskoolissa ihanan makeita ja pehmeitä kermakarkkeja.

 Pöytäliinan on kirjonut tätini pellavakankaalle.

Onko sinulla muistoja Omar-karkeista?



Karkkitorstai: Mariannet

Marianne-karkit liittyvät lapsuuden juhlahetkiin. Ne olivat myös tuliaistuomisia. Niitä tuotiin, saatiin ja niitä toivottiin laivareissuilta tai jopa lentokoneesta ostettuina. Edelleen ne maistuvat ihanilta. Raikasta, rapsakkaa, valkoista minttuakarkkia ja täyteläistä suklaata. Nam !

Maatuska on isovaarin tuomisia 1970-luvun Moskovasta.

Marianne-karkit isossa vaaleanpunaisessa Mariskoolissa. Puuvillainen pitsiliina omatekemä.

Millaisia muistoja Mariannet sinussa herättävät?