Käsinlypsyn tulos!

Ei auttanut muu kuin ryhtyä taas lypsylle. Martta-vuohen pikkukili ei selvinnyt synnytyksestä ja siirtyi pikkukilien taivaseen. Martan utaret olivat pakahtua maidosta, joten ei kun lypsämään. Martta on peräisin hyvälypsyisestä kuttulinjasta yhdeltä kutunmaitontuottaja-tilalta. Tarkoituksena ei ollut hankkia lypsettävää kuttua, mutta tilanne on nyt tämä. Martalla on hyvät vetimet - napakat ja sopivan pituiset että lypsy sujuu reippaasti ja maito osuu astiaan.

Onneksi osaan sen taidon emäntäkoulun oppina. Mutta varsinaisesti olen viimeksi lypsänyt kuttuja aika tasan 20 vuotta sitten, kun tytär oli lehmänmaitoallerginen. Ei se tuntuma ollut unohtunut, mutta Martta ei ensin oikein ollut yhteistyöhaluinen. Puolet saaliista kaatui lattialle Martan potkujen seurauksena, mutta tämän verran sain talteen höyryävän lämmintä kutunmaitoa. Tämä oli Martan ensimmäinen kokemus lypsämisestä - sekä hämmentävää että helpottavaa.

Ruskean uuhen neloskaritsat saivat herkkumaitoa heti iltapalaksi.

Jos tässä joutuu lypsämään joka päivä, niin mitähän rupeaisi maidosta tekemään. Letut ainakin olivat tosi hyviä silloin aikoinaan.

Tuulikaappi ja haaveita muodonmuutoksesta

Ajelin eilen illalla kotiin torpalta ja mietin millaisen tuulikaapin ja kuistin haluaisin oikeasti. Poikkesin naapurinkunnan ja lapsuuden kotipaikkani kirkonkylän kautta ja SIINÄ se oli. Tuollaisen jonkin kuistin haluan torpalle.

Tämä vanhan savitalon kuisti on kuulunut lapsuuteni, koska isomummoni asui talon toisessa päädyssä. Siellä kieputtiin portailla niin kakarana kuin sitten teineinäkin kaveriporukoissa yömyöhään kun muuta kokoontumispaikkaa ei ollut.

Ihana Krouvinmäen savitalo on rakennettu vuonna 1784. Se muutettiin ruukin työväen asuintiloiksi vuonna 1805.

Nyt Ruotsinpyhtään Krouvinmäellä tarjotaan majoituspalvelua matkailijoille. Tervetuloa!

Jotain tälläistä kuistia tullaan oivan timpurin kanssa rakentamaan.

 Paraati-sisäänkäynti

 Päädyn sisäänkäynti

Tuulikaapin tarina jatkuu...

On tämä varsinaista hommaa saada pieni tuulikaappi kuntoon.

Tällä hetkellä on saatu alahirsi vaihdettua toiseen oven alta, tuettua vaateriin betonivalun ja kiilojen avulla.

Betonirakenne ei ehkä näytä kivalta, mutta se jää piiloon myöhemmin. Sitäpaitsi särmikkäistä lohkareista kokoamalla kivijalka olisi ollut niin työläs ja vaikea saada käsipelin suoraksi ja tarpeeksi kunnolla kantavaksi että ajatuksesta luovuttiin. Betonia olisi siinäkin tapauksessa tarvittua tukea antamaan rakenteelle.

Seuraavaksi lattiarakenteen uusimista ja eristämistä.

Wildly Flowering Finland: Tarhaomenapuu - Apple tree ( Malus domestica )

En muista olisiko milloinkaan vanhat omenapuut kukkineet näin runsaasti ja suurin kukin.

I don't remember if old appletrees has never ever flowered this much and big flowers.

Wildly Flowerig Finland: Tuomi - Bird cherry, hackberry ( Prunus padus )

Kauniiisti kukkii tuomi valkoisin kukin. Ei vain voi ottaa kukkia maljakkoon, sillä niiden hajusta saa helposti päänsäryn.

Beautifull white flowers. It is a pity that I cannot take these flowering twigs inside in a vase. Because the smell cause me a headache.

 

 

 

Wildly Flowering Finland: Voikukka - Common dandelion ( Taraxacum officinale )

Taas keltaisia kukkia - ihania ja iso riesa puutarhassa!
Voikukista tehtiin lapsena seppeleitä koristamaan kutreja ja isoja nauhoja kuin helmet. Lisäksi niistä sai myös ihanat kiemuraiset koristeet roikkumaan korvanlehtien päälle kuin korvakorut vetemällä pitkästä varresta suikaleita ja heti upottamalla ne kylmään veteen. Ei mennyt kuin hetki kun ne vetivät kiharalle.

Again yellow flowers! Dandelions!
As child we made of them wreaths on hair or like pearl necklaces. My little lamb was model this time when I tried to do one wreath.

 

Wildly Flowering Finland: Maahumala - Creeping charlie, Ground-ivy, or Gill-over-the-ground ( Glechoma hederacea )

Mökin pihanurmelle on levittäytyneenä tätä tosi matalaa ja luikertelevaa kaunislehtistä kasvia. Löysin sille nimenkin - maahumala. Se kukkii juuri nyt pienin sinisin kukin. Sen sanotaan olevan viljelykarkulainen alkujaan puutarhasta, joten se ei siis kuulu Suomen luontoon alunperin, mutta levittäytyneen jo luontoonkin.
Se on kyllä kaunis, joten aion antaa sen kasvaa rauhassa edelleenkin.

I found this creeping charles in my garden. In internet was told that it is a runaway from gardens for long time ago. Now it is flowering with little blue flowers. I will keep it and let it grow in peace in future.