Wanted: Omenalajike lapsuudenkodista

Sattumalta eräs työkaveri toi työpaikalle pussillisen omenia. Niiden joukosta bongasin heti jotain tuttua.

Tuollainen syvänpunainen, sisältä valkomaltoinen ja mukavan hapokas omena!

Noita omenoita meillä kasvoi lapsuudenkotini puutarhassa - olen itseasiassa etsinyt eri taimistoista tainta, mutta kun ei ole nimeä tiedossa, niin on vaikea pelkästään kuvailemalla löytää oikeaa.

Nyt siis WANTED! kuka tuntee vanhahkon lajikkeen??? Kerro ystävällisesti minulle!

Kana oli ennen munaa... meille syntyi ensimmäinen muna!

Mikä riemu ja kiljahdus!

Toukokuussa kuoriutuneet kananpojat tehneet tänään ensimmäisen munan. Jo muutaman viikon olen malttamattomana odottanut tätä tapahtumaa. Toivottavasti munivat vielä ainakin yhden munan ennen sunnuntaiaamua, niin saamme paistaa omat munat kummallekin aamupalalle.

Tuohon kennoon laitoin kaupasta ostettujen joukkoon - että on söpön värinenkin

 

Harlamovski - kotipuutarhan luotettava omenapuu

Kun muutin mieheni kotitilalle vuosia sitten, istutin keittiön ikkunan läheisyyteen ensimmäisen oman omenapuuni. Isäni kehoituksesta valitsin Harlamovski. Eikä ole tarvinnut katua! Puu tuottaa joka toinen vuosi kuten usein muutkin hedelmäpuut uskomattoman ison sadon, niin että oksat tuskin jaksavat omenamäärää kantaa.
Kuvan suurempi omena painaa 248g ja pienempi 241g, joten eivät todellakaan kalpene tuontiomenoille - ei koossa eikä laadussa.

Harlamovski sopii omenapiirakoihin, hilloihin ja tuoremehuihin happamana omenana.

Viime syksynä istutin myös tänne torpalle ensimmäiseksi omenapuukseni Harlamovskin neljän muun vanhan puun joukkoon. Toivottavasti saan siitä toisen yhtä luotettavan omenantuottajan.

 Malus domestica 'Harlamovski' viihtyy I-V vyöhykkeellä aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa. Se kuuluu syyslajikkeisiin. Omenat ovat suurehkoja, lieriömäisiä ja päistään litistyneitä. Pohjaväri on kellertävä ja punainen peiteväri näkyy runsaina juovina. Omenan malto on kiinteä ja maku mehukkaanhappoinen. Aikainen ja runsas sato säilyy varastossa 1-2kk. Harlamovski on erinomainen talousomena.

Salkoruusun musta kukinto

Sain viime vuonna ihanalta naapuriltani salkoruusun taimia. Ihan mahtava viherpeukalo kun en ole, niin eihän ne ehtineet kukkia. Onneksi talvehtiminen onnistui hyvin, mutta pohjoisseinustalle istuttaminen oli iso virhe. Tänäkään vuonna kukkiminen ei tahtonut onnistua.
Nyt kuitenkin saatiin kukkia! On erikoisen värinen kukka - musta vai miksi sitä kutsuisikaan. Jos ehtisi kukkia loppuun ja siemenet tuleentua, niin lisäisin sitä ehdottomasti ensi keväänä.

Jättikurpitsan kanssa lauantai-illan huumaa...

Sain tosiaan ystävältä keltaisen jättikurpitsan. Siitä riittää moneksi ja tämän illan olen sitä käsitellyt.

Tuo noin 15-20kg järkäle saa ryhtyä mm. kurpitsankeiton ja kasvispihvien aineksiksi, puolukan ja omenan kaveriksi hilloon, kurpitsapikkelsiksi ja mitähän siitä vielä keksisi.

Vielä ei ole koko kaveri pilkottuna, joten huomenna jatkuu. Nyt on "iltavellin" aika eli nautitaan juustoisesta kurpitsasosekeitosta. Alkuperäinen ohje oli vähän turhan pliisu meidän makuun, joten tuunasin sitä mm. kanaliemellä ja chilillä. Nyt se on NAM!

Siemenet otin talteen ja kuivaan ne. Ehkä niistä saisi ensi keväälle idätyskelpoisia siemeniä seuraavalle satokaudelle.

No, Niin, Oho ja Hupsis - torpparin kanat

Torpparin olisi syytä olla omavarainen  - ainakin silloin 1920-luvulla, kun tämä hirsimökki on rakennettu.
Nytkin torpassa asustaa neljä kanaa ja komeaksi kasvanut kukkopoika Yrjänä.
Nimien taustalla on mieheni, joka totesi vähän voipuneen kanojen saavuttua, että no niin! Kysyin, että haluaako nimetä kaksi itselleen ja No ja Niin saivat nimensä tällä tavoin. Toiset nimet keksi ystäväni, joilta kanaset haettiin, kun kuuli kahden muun nimet. Yrjänä oli heti nimensä saanut, kun ensi kertaa tavattiin.

Vielä ei muninta ole alkanut, mutta kovasti omaa munantuotantoa odotetaan. Näille kaveruksille maistuu kotiruoka ja ruoantähteet täysrehun lisäksi. Päivittäin keitän kavereille myös sarvimakaronia ja sinne upotan kaikki tähteet. Mitään muuta ei jää syömättä kuin sitrushedelmien kuoret ja ehkä kuivat sipulinkuoretkin.

 Yrjänä ja Hupsis - jolla on siniset jalat eli sillä on takana suomalaista maatiaisrotua.

 Siinäpä kaikki kanaset yhdessä. Oli vaikea saada porukka kasaan, mutta kauranjyvien voimalla se onnistui. Ihanan harmahtava Hupsis keskellä edessä.

Yläkerran pikkuisessa vinttikammarissa touhutaan...

Koko kesä vietetty ulkona yrittäen edelleen etsiä kadonnutta puutarhaa. Nyt ilmojen käydessä viileiksi alkaa taas olla mukava touhuta sisällä.
Työn alla tällä kertaa yläkerran pieni vinttikammari. Tästä ei tehdä yhtä romattista kuin isommasta Ruusu-kammarista. Paneelia seinään ja jotain sinistä ja valkoista maalia pintaan.
Pienen myönnytyksen jouduin tekemään - uudeksi lattiamateriaaliksi laitettiin muovimatto! Huone on niin matala ettei sinne voi laittaa lautalattiaa. Ja laminaattia ei laiteta enää ikinä mihinkään. Ei kotiin eikä varsinkaan tänne torppaan. 

Tuosta seinäsyvennyksestä tulee säilytystila hyllyineen ja eteen aluksi verhot. Myöhemmin tehdään itse niihin perinteiset puuovet.

 

Kammariin on tarkoitus saada yöpymistilaa kahdelle hengelle tai ainakin yhdelle aikuiselle sekä lisävuode lapselle.