Martta-kutun maidosta juustontekoon - oikeaa suomalaista FETAA

Martta on valkoinen, kerran kilistänyt suomenvuohi-kuttu. Marttaa ei lypsetä kuin kerran päivässä, koska tarkoitus ei ole pitää eläintä teholypsyssä. Maitoa tulee vain noin litran verran kerralla.

Tähän saakka Ahti-Katti on saanut joka ilta oman annoksensa ravitsevasta ja vastalypsetystä kutunmaidosta, mutta nyt säästin osan maidosta juustokokeiluun.
Parilla ystävälläni on myös kuttuja ja nyt ajattelin kokeilla juustontekoa, eteenkin kun ystävä ei ollut saanut oman kuttunsa maitoa juustoutumaan.

Apteekista uusi tuore Juustonjuoksute ja 1,2 litraa juuri lypsettyä kutunmaitoa ja sitten pata tulille.

 Maito lämmitettynä noin +35 asteiseksi. Lisätty pieni loraus Juustonjuoksetetta todella hitaasti sekoittaen. Kattila nostettu pois lieden levyltä ja annettu hetki rauhassa juustoutua. Hera on alkanut jo erottua.

 Juustomassa nostettu reikäkauhalla kahvisuodatinpaperilla vuorattuun siivilään valumaan. Vieressä heraa käytettäväksi vaikka sämpylätaikinaan.

Valmis juustomassa, jonka joukkoon laitettu suolaa. Saanto oli vain 176g, mutta niin sanoi kutunjuustonvalmistajakin, että massaa tulee vähemmän kuin lehmänmaidosta. Nyt massa laitettu uudelleen siivilään valumaan 24h. Sen jälkeen paloittelu ja suolaveteen upottaminen kuukaudeksi. Mun eka oma FETA!

Uutettua puolukkamehua torpparin tapaan

On niin paljon mukavia syksyisiä sadonkorjuu-juttuja, että melkein unohtui puolukkamehun jatkokäsittely.

Nyt on siivilöitynä sitruunahapolla uutettu puolukkamehupohja ja siihen lisätty tarvittava määrä sokeria. Siivilöin mehupohjan vain pelkällä tiheäreikäisellä siivilällä, mutta jos halutaan marjan osat tarkemmin pois ja mehusta kirkasta on syytä käyttää apuna lisäksi harsoa. Lopuksi mehu on pullotettu lyhytaikaista säilytystä varten niin uusiin pulloihin kuin perinteisempäänkin tapaan "kierrätyspulloon".
 Mehu oli sellaisenaan voimakkaan ja täyteläisen puolukkaista, joten kokeilin laimentaa sitä sitruunanmakuisella kivennäisvedellä, jota jääkaapista löytyi ja hyvää tuli. 
Suosittelen kokeilemaan!

 Kippis!

Terveydeksi!

Rommiruukku - Rumtopf luumuista

Tuskin maltan odottaa 2-3 kuukautta, kunnes rommiruukkuni ovat tekeytynyt parhaimmilleen. Tosin silloin eletään jo marraskuuta ja pikkujoulujen aikaa - herkkujen aikaa!

Yksinkertaisuudessaan rommiruukkuun tuli luumuja, joista siemenet poistettu, runsaasti sokeria, sitruunanmehua, pätkä vaniljatankoa ja reilu loraus hyvää tummaa rommia kunnes purkki oli piri pintaan saakka täynnä. Nyt kannet hyvin suljettuina kylmiöön. "Kellaroinnin aikana" tölkkejä ravistelleen silloin tällöin, että liemiainekset sekoittuvat hyvin maustamaan luumut.

Luumut, sokeri ja sitruunanmehu purkitettu

 Rommia purkit täyteen

 Puuttuu enää vain vaniljatanko

Ja sitten vain odotetaan ja odotetaan - maistuu tosi hyvältä vaniljajäätelön kanssa

Kurpitsa kulki luokseni moottoripyörän kyydissä...

En ymmärtänyt kylvää kurpitsansiemeniä keväällä, vaikka hepan ja lampaiden lantakomposteja on tehty torpallekin.
Onneksi on ihania ystäviä, joilta sain tuon 20kg painava herkun. Tämä kurpitsa matkusti luokseni moottoripyörän kyydissä 70km matkan  - ihan kiltisti. Siitä on suunnitteilla, jos vaikka mitä talvenvaraksi - uusia ja perinteisiä reseptejä kokeillen. Katsotaan mitä syntyy.

Syksyn oman puutarhan luumusatoa 2016

En oikein vieläkään ymmärrä, että omasta torpan puutarhasta voi saada jopa luumuja. Vakituinen asuntomme sijaitsee pohjoisrinteessä, jossa aina tuulee ja tuiskutta eikä kova savimaakaan anna herkille hedelmäpuille armoa.

Suurin osa näistä makeista pikkuluumuista varmasti syödään sellaisenaan tuoreena, mutta ehkä jokunen päätyy tumman rommin ja sokerin kera purkkiin rommiruukuksi odottelemaan valmistumista vaniljajäätelön seuraksi. Nam!

Oma sauna - paras sauna!

Tältä näyttää uusi pihasauna. On sitä kesän aikana testattu ja koeteltu!
Hyvät löylyt siinä saa ja mieli tyhjentyy arjen harmeista.

 

Kuvassa saunaa jo testattiin vaikka terassiakaan ei vielä ollut. Sauna rakennettiin vanhan ja hyvän sokkelin päälle. Aiemmin paikalla oli ruma vanha pulpettikattoinen autotalli, joka purettiin pois.

 Terassia tuli kaikkiaan noin 30 neliötä, joten tilaa on sisustaa suurempiakin kalusteita tai lisätä ensi kesänä kesäkeittiö saunan kupeeseen.

Onneksi vanha, mutta vahvajuurinen klematis tässä etualalla kesti kaiken rakennustyön ja nyt kurottelee kohti aurinkoa.

Pieni tehoneliöinen pihasaunani odottaa kylpijää...

Puolukoita metsät punaisenaan

Tämä vuosi näyttää olevan todella marjaisa. Kaikkia puutarhamarjoja on tullut pakastettua runsaasti ja samoin tehtyä höyrymehuakin.
Mustikoita tuli kerättyä vain muutama litra, koska inhoan sitä hommaa; hyttysiä ja paarmoja sekä yleensä helteistä säätä.
Nyt ovat vuorossa puolukat. Onneksi ehdin poimia viime viikonloppuna melkein sangollisen puolukoita ja nyt on mistä tehdä tuttuja juttuja ja kokeilla jotain vähän vieraampaakin.

 Äiti teki aina silloin tällöin lapsuudessa joko puolukoista tai karpaloista uuttamalla kauniin kirkasta ja kirpeää mehua. Ei se tainnut olla ihan parasta lasten mieleen ja nyt aikuisena ymmärrän, että taidettiin sitä tehdä "lantringiksi" aikuisten juomiin vaikka vodkan sekaan.
Ajattelin itsekin kokeilla pitkästä aikaa tätä sitruunahapolla uuttamalla valmistettavaa puolukkamehua. Pari päivää seos saa muhia jääkaapissa ja sitten huolellinen siivilöinti ja sokerin lisääminen. Sitten pullottaminen tai pakastaminen jos aikoo säilyttää pidempään.
Tuskin jaksan odottaa...